Jeremias 4

1 "Se tu, Israel, voltares – oráculo do Senhor, se voltares para mim, se ante meu olhar te despojares de tuas práticas abomináveis; se não andares a vaguear de um lado para outro,

2 se pela vida do Senhor jurares, lealmente, com retidão e justiça, então as nações te incluirão em suas bênçãos, e almejarão partilhar de tua glória.

3 Assim fala o Senhor aos homens de Judá e Jerusalém: ‘Desbravai um novo campo, evitai semear entre espinhos, ó homens de Judá e Jerusalém.

4 Circuncidai-vos em honra do Senhor, tirai os prepúcios de vossos corações, para que meu furor se não converta em fogo, e não vos consuma, sem que ninguém possa extingui-lo, por causa da perversidade de vossos atos’."

5 Dai o alarme ao povo de Judá, avisai Jerusalém; mandai soar a trombeta pela terra inteira; gritai em altas vozes! Proclamai: "Reuni-vos! Retiremo-nos para as cidades fortificadas!".

6 Erguei um estandarte dos lados de Sião! Abrigai-vos, não vos detenhais! Pois que vou desencadear do norte uma desgraça, catástrofe imensa.

7 Do seu covil parte um leão, e qual demolidor de nações se põe a caminho, saindo de seu refúgio para transformar em deserto a tua terra, e as cidades em desolação, onde ninguém mais habitará.

8 Revesti-vos, pois, de saco, chorai e gemei, pois que a tremenda cólera do Senhor não se afastou de nós.

9 Naquele dia – oráculo do Senhor –, faltará a coragem tanto ao rei como aos chefes; os sacerdotes serão tomados de terror; e os profetas, de espanto.

10 Alguém dirá: "Ah! Senhor JAVÉ! Na verdade, enganastes este povo e Jerusalém, quando lhe dissestes: Tereis a paz, no momento em que a espada ia feri-los de morte".

11 Naquele tempo, se dirá a esse povo e a Jerusalém: "Qual vento abrasador desencadeado das colinas do deserto; incapaz de joeirar e purificar, assim é o proceder da filha do meu povo;

12 vento impetuoso chega de lá até mim, mas, por minha vez, vou agora pronunciar minha sentença".

13 Eis que alguém se levanta, como nuvens tempestuosas. São seus carros semelhantes ao furacão, seus cavalos, mais ligeiros que águias. Ai de nós! Estamos perdidos!

14 Jerusalém, limpa o coração da maldade, a fim de que consigas a salvação. Até quando abrigarás no coração pensamentos que te são funestos?

15 Eis que uma voz, vinda de Dã, dá o alarme, e desde os montes de Efraim anuncia a calamidade.

16 Proclamai-a às nações, ei-la! Levai a notícia até Jerusalém: assaltantes chegam de terra longínqua, lançando clamores contra as cidades de Judá.

17 Quais guardiães de campo, circundam a cidade, por se haver ela revoltado contra mim – oráculo do Senhor.

18 É o teu proceder, são os teus atos que te acarretam essas desgraças. Eis o fruto de tua malícia, uma amargura que te fere o coração.

19 Minhas entranhas! Minhas entranhas! Sofro! Oh! As fibras de meu coração! O coração me bate, não me posso calar! Ouço o som das trombetas e o fragor da batalha.

20 Anunciam-se desastres sobre desastres, todo o país foi devastado. Foram de repente destruídas minhas tendas; num instante, meus pavilhões.

21 Até quando verei o estandarte, e ouvirei o som da trombeta?

22 Está louco o meu povo; nem mais me conhece. São filhos insensatos, desprovidos de inteligência, hábeis em praticar o mal, incapazes do bem.

23 Olho para a terra: tudo é caótico e deserto; para o céu: dele desapareceu toda a luz.

24 Olho para as montanhas e as vejo vacilar; e as colinas todas estremecem.

25 Olho: já não há nenhum ser humano; todas as aves do céu fugiram.

26 Olho: tornaram-se desertos os campos; todas as cidades foram destruídas diante do Senhor, ante a fúria de sua cólera.

27 Porque toda a terra será devastada – oráculo do Senhor –, mas não a exterminarei completamente.

28 Eis a razão pela qual a terra cobriu-se de luto, e o céu, lá no alto, revestiu-se de negror. Pois que eu disse, e assim decretei: não voltarei atrás e não me retratarei.

29 Ao grito de: "Cavaleiros! Arqueiros!’’, toda a terra desandou em fuga. Lançaram-se nos esconderijos e galgaram rochedos, as cidades foram abandonadas e os habitantes desapareceram.

30 E tu, devastada, para que revestir-te de púrpura, engalanar-te com ornamentos de ouro, e alongar-te os olhos com pinturas? Em vão tentas ser bela; desprezam-te os amantes. É tua vida que odeiam.

31 Ouço gritos como os da mulher ao dar à luz, gritos de angústia quais os do primeiro parto. São os clamores da filha de Sião; geme e ergue as mãos: "Desgraçada de mim! Desfaleço ante os algozes".

Uudelleen kehoitetaan parannukseen. Rangaistustuomio on tuleva.

1 "Jos sinä käännyt, Israel, sanoo Herra,

niin käänny minun tyköni;

ja jos sinä poistat iljetyksesi

minun kasvojeni edestä,

niin et häädy harhailemaan;

2 *1. Moos. 22:18; 5. Moos. 6:13; Jes. 45:25; Jes. 48:1; Jes. 65:16; 2. Kor. 10:17jos sinä vannot: 'Niin totta kuin Herra elää'

uskollisesti, oikein ja vanhurskaasti,

niin kansat siunaavat itsensä hänen nimeensä,

ja hän on heidän kerskauksensa.

3 *Hes. 18:31; Hoos. 10:12; Matt. 13:7,22Sillä näin sanoo Herra

Juudan miehille ja Jerusalemille:

Raivatkaa itsellenne uudispelto,

älkääkä kylväkö orjantappurain sekaan.

4 *5. Moos. 10:16; 5. Moos. 30:6; Jes. 65:5; Jer. 21:12; Room. 2:28; Kol. 2:11Ympärileikatkaa itsenne Herralle

ja poistakaa sydämenne esinahka,

te Juudan miehet ja Jerusalemin asukkaat,

ettei minun vihani syttyisi kuin tuli

ja palaisi, eikä olisi sammuttajaa,

teidän tekojenne pahuuden tähden.

5 *Jer. 8:14Julistakaa Juudassa ja Jerusalemissa,

kuuluttakaa ja sanokaa:

Puhaltakaa pasunaan kautta maan;

huutakaa täyttä kurkkua ja sanokaa:

'Kokoontukaa, ja menkäämme

varustettuihin kaupunkeihin'.

6 *Jer. 1:14; Jer. 6:1Nostakaa lippu Siionia kohti,

paetkaa pysähtymättä;

sillä minä annan tulla pohjoisesta

onnettomuuden ja suuren hävityksen.

7 *Jes. 5:29; Jer. 2:15; Jer. 5:6Leijona on noussut tiheiköstänsä,

kansain tuhooja on lähtenyt liikkeelle,

lähtenyt asuinpaikastansa,

tekemään sinun maasi autioksi:

sinun kaupunkisi hävitetään asujattomiksi.

8 *Jer. 6:26Sentähden kääriytykää säkkeihin,

valittakaa ja parkukaa,

sillä Herran vihan hehku ei ole kääntynyt meistä pois."

9 Sinä päivänä, sanoo Herra, katoaa rohkeus kuninkaalta ja päämiehiltä, papit tyrmistyvät ja profeetat hämmästyvät. 10 *2. Kun. 22:18; Jer. 6:14; Jer. 14:13Mutta minä sanoin: "Voi, Herra, Herra! Totisesti, sinä saatoit tämän kansan ja Jerusalemin peräti pettymään, kun sanoit: 'Teillä on oleva rauha!' Ja kuitenkin miekka koskee sieluun asti."

11 Siihen aikaan sanotaan tälle kansalle ja Jerusalemille: Kuuma tuuli tulee erämaan kalliokukkuloilta tytärtä, minun kansaani, kohti — ei elon viskaamiseksi eikä puhdistamiseksi. 12 Tuuli, liian tuima sellaisiin, tulee minulta; nyt minä myös julistan heille tuomiot.

13 *Jes. 5:28; Hab. 1:8Katso, hän nousee niinkuin pilvi, ja hänen vaununsa ovat kuin tuulispää, hänen hevosensa ovat kotkia nopeammat. Voi meitä, sillä me olemme tuhon omat!

14 *Jes. 1:16Pese sydämesi puhtaaksi pahuudesta,

sinä Jerusalem, että pelastuisit.

Kuinka kauan asuvat sinun sisimmässäsi

väärät ajatuksesi?

15 *Jer. 8:16Sillä kuule! Sanansaattaja Daanista,

onnettomuuden julistaja Efraimin vuorilta!

16 Kehoittakaa kansoja.

Katso, kuuluttakaa Jerusalemia vastaan:

"Piirittäjät tulevat kaukaisesta maasta

ja kohottavat huutonsa Juudan kaupunkeja vastaan".

17 *Luuk. 19:43Niinkuin pellon vartijat

he piirittävät sitä yltympäri,

koska se niskoitteli minua vastaan,

sanoo Herra.

18 *Ps. 107:17; Jes. 50:1; Jer. 2:17,19; Hoos. 13:9Sinun vaelluksesi ja tekosi

ovat tuottaneet sinulle tämän:

tämän saat pahuudestasi;

niin, se on katkerata,

niin, se koskee sydämeesi asti.

19 *Jes. 22:4; Jer. 9:1Voi minun rintaani, voi minun rintaani!

Minä vääntelehdin tuskasta. Voi sydämeni kammioita!

Sydämeni väräjää minussa; en voi vaieta,

sillä minä kuulen pasunan äänen, sotahuudon.

20 Hävitys tulee hävityksen päälle,

sillä koko maa on tuhottu;

äkisti ovat minun majani tuhotut,

silmänräpäyksessä minun telttani.

21 Kuinka kauan minun täytyy nähdä sotalippua,

kuulla pasunan ääntä?

22 *Room. 16:19Sillä minun kansani on hullu;

eivät he tunne minua.

He ovat tyhmiä lapsia eivätkä ymmärtäväisiä;

he ovat viisaita tekemään pahaa,

mutta tehdä hyvää he eivät taida.

23 *Jes. 5:30; Jes. 50:3Minä katselin maata,

ja katso, se oli autio ja tyhjä,

ja taivasta, eikä siinä valoa ollut.

24 Minä katselin vuoria,

ja katso, ne järkkyivät,

ja kaikki kukkulat huojuivat.

25 *Jer. 9:10; Sef. 1:2Minä katselin, ja katso, ei ollut yhtään ihmistä,

ja kaikki taivaan linnut olivat paenneet pois.

26 Minä katselin, ja katso,

hedelmätarha oli erämaana,

ja kaikki sen kaupungit olivat kukistuneet

Herran, hänen vihansa hehkun, edessä.

27 *Jer. 5:18; Jer. 30:11; Jer. 46:28Sillä näin sanoo Herra:

Koko maa tulee autioksi,

vaikka minä en siitä peräti loppua tee.

28 Sentähden maa suree,

ja taivaat ylhäällä pukeutuvat mustiin,

sillä minä olen puhunut, olen päättänyt,

enkä kadu, en siitä peräydy.

29 Ratsu- ja jousimiesten huutoa

pakenee koko kaupunki;

he menevät metsäntiheikköihin

ja nousevat kallioille.

Jokainen kaupunki on hyljätty,

eikä niissä kukaan asu.

30 Ja sinä tuhon oma, mitä teet,

kun pukeudut purppuraan,

kun koristaudut kultakoristeilla,

kun suurennat silmäsi ihomaalilla?

Turhaan sinä itsesi kaunistat.

Rakastajat ovat hyljänneet sinut,

he etsivät sinun henkeäsi.

31 Sillä minä kuulen huudon,

niinkuin synnyttäjän tuskanhuudon,

vaivan, niinkuin ensisynnyttäjän vaivan,

tytär Siionin huudon;

hän vaikeroitsee, levittää kätensä:

"Voi minua, minun sieluni menehtyy

murhamiesten käsiin!"