Jeremias 20

1 Tendo o sacerdote Fassur, filho de Emer, que era superintendente do templo, ouvido o profeta Jeremias pronunciar esse oráculo,

2 mandou espancá-lo e pô-lo em grilhões na porta superior de Benjamim, que se encontra no Templo do Senhor.

3 No dia seguinte, quando Fassur mandou libertá-lo, disse-lhe Jeremias: "Não é mais Fassur que te chama o Senhor, mas sim Magor-Missabib.

4 Pois assim diz o Senhor: Vou fazer de ti objeto de pavor, para ti mesmo e teus amigos, os quais, sob teu olhar, perecerão à espada de seus inimigos. Entregarei Judá nas mãos do rei da Babilônia, que os deportará para Babilônia, onde os ferirá à espada.

5 E entregarei todas as riquezas desta cidade, todo o produto de seu trabalho, todas as suas reservas preciosas e todos os tesouros dos reis de Judá, nas mãos de seus inimigos, que os tomarão como presa, e os levarão para Babilônia.

6 E tu, Fassur, serás arrastado, com tua família, para o cativeiro. Ireis a Babilônia para lá morrerem e serem enterrados, tu e teus amigos, aos quais proferiste falsos oráculos".

7 Seduzistes-me, Senhor; e eu me deixei seduzir! Dominastes-me e obtivestes o triunfo. Sou objeto de contínua irrisão, e todos zombam de mim.

8 Cada vez que falo é para proclamar a aproximação da violência e da devastação. E dia a dia a palavra do Senhor converte-se para mim em insultos e escárnios.

9 E, a mim mesmo, eu disse: Não mais o mencionarei, nem falarei em seu nome. Mas em meu seio havia um fogo devorador que se me encerrara nos ossos. Esgotei-me em refreá-lo, e não o consegui.

10 Ouço as invectivas da multidão: "Cerca-nos o terror! Denunciai-o! Vamos denunciá-lo!". Os que eram meus amigos espiam-me agora os passos. "Se cair em abusos, tiraremos vantagem, e dele nos vingaremos."

11 O Senhor, porém, está comigo, qual poderoso guerreiro. Por isso, longe de triunfar, serão esmagados meus perseguidores. Sua queda os mergulhará na confusão. Será, então, a vergonha eterna, inesquecível.

12 Senhor, Deus dos exércitos, vós que sondais o justo, e que escrutais os rins e os corações, concedei-me o poder de contemplar a vingança que deles ides tirar! Pois em vossas mãos depositei a minha causa.

13 Cantai ao Senhor, glorificai-o, porque salvou a vida do miserável das mãos do mau.

14 Maldito o dia em que nasci! Nem abençoado seja o dia em que minha mãe me deu à luz.

15 Maldito o homem que levou a notícia a meu pai e que o cumulou de felicidade ao dizer-lhe: "Nasceu-te um menino!".

16 A ele suceda o que às cidades aconteceu, que o Senhor sem piedade aniquilou! Desde o alvorecer ouça os gritos de alarme e o fragor da batalha ao meio-dia.

17 Por que não me matou, antes de eu sair do ventre materno?! Minha mãe teria sido meu túmulo e eu ficaria para sempre guardado em suas entranhas!

18 Por que saí do seu seio? Para só contemplar tormentos e misérias, e na vergonha consumir meus dias?

Temppelin ylivalvoja pitelee Jeremiaa pahoin. Profeetta valittaa kutsumustaan ja kiroaa syntymäpäivänsä.

1 *Jer. 38:1Mutta pappi Pashur, Immerin poika, joka oli Herran temppelin ylivalvoja, kuuli Jeremian ennustavan nämä sanat. 2 *Jer. 29:26; Jer. 37:15; Ap. t. 23:2Ja Pashur löi profeetta Jeremiaa ja pani hänet jalkapuuhun, joka oli Herran huoneeseen kuuluvassa Benjaminin yläportissa. 3 Kun Pashur seuraavana päivänä päästi Jeremian jalkapuusta, sanoi Jeremia hänelle: "Herra ei kutsu sinua nimellä Pashur, vaan Maagor-Missabib*Nimi merkitsee: kauhistus ylt’ympäri.. 4 Sillä näin sanoo Herra: Katso, minä teen sinut kauhistukseksi sekä itsellesi että kaikille ystävillesi; he kaatuvat vihollistensa miekkaan sinun silmiesi nähden, ja koko Juudan minä annan Baabelin kuninkaan käsiin, ja hän vie heidät Baabeliin pakkosiirtolaisuuteen ja surmaa heitä miekalla. 5 *2. Kun. 20:17; Jes. 39:6; Jer. 15:13; Jer. 17:3Ja minä annan kaikki tämän kaupungin rikkaudet, kaiken sen vaivannäön ja kaikki sen kalleudet, kaikki Juudan kuningasten aarteet minä annan heidän vihollistensa käsiin; nämä ryöstävät ne ja ottavat ne ja vievät ne Baabeliin. 6 Ja sinä, Pashur, ynnä kaikki, jotka talossasi asuvat, te saatte vaeltaa vankeuteen, ja sinä tulet Baabeliin; sinne sinä kuolet ja sinne sinut haudataan, sinut ja kaikki ystäväsi, joille olet valhetta ennustanut."

7 *Jer. 1:6Sinä olet taivutellut minua, Herra,

ja minä olen taipunut;

sinä olet tarttunut minuun ja voittanut.

Minä olen ollut nauruna pitkin päivää,

kaikki pilkkaavat minua.

8 Sillä niin usein kuin minä puhun,

täytyy minun parkua,

huutaa väkivaltaa ja sortoa;

sillä Herran sana on tullut minulle

häväistykseksi ja pilkaksi pitkin päivää.

9 Mutta kun minä sanoin: "En tahdo ajatella häntä

enkä enää puhua hänen nimessään",

niin sydämessäni oli kuin polttava tuli,

suljettuna minun luihini.

Ja väsyksiin asti minä koetin sitä kestää,

mutta en voinut.

10 *Ps. 31:14Sillä monen minä kuulen parjaavan.

Kauhistus yltympäri!

"Ilmiantakaa! Ilmiantakaamme hänet!"

Kaikki minun ystäväni vaanivat,

milloin minä kompastuisin:

"Ehkäpä hän antaa viekoitella itsensä,

niin että voitamme hänet

ja saamme hänelle kostaa".

11 *Jer. 15:20; Jer. 17:18; Jer. 23:40Mutta Herra on minun kanssani

niinkuin väkevä sankari;

sentähden minun vainoojani kompastuvat

eivätkä mitään mahda.

He saavat suuren häpeän,

sillä he ovat olleet ymmärtämättömät,

iankaikkisen pilkan, joka ei ole unhottuva.

12 *1. Sam. 16:7; Ps. 7:10; Jer. 11:20; Jer. 17:10Herra Sebaot, sinä joka tutkit vanhurskaan,

näet munaskuut ja sydämen,

salli minun nähdä, että kostat heille,

sillä sinun huomaasi minä olen jättänyt asiani.

13 Veisatkaa Herralle, ylistäkää Herraa,

sillä hän pelastaa köyhän

pahantekijäin käsistä.

14 *Job 3:1; Job 10:18; Jer. 15:10Kirottu olkoon se päivä, jona minä synnyin;

älköön se päivä, jona äitini minut synnytti,

olko siunattu.

15 Kirottu olkoon se mies,

joka toi minun isälleni ilosanoman,

sanoen: "Sinulle on syntynyt poikalapsi",

ja saattoi hänelle suuren ilon.

16 *1. Moos. 19:24; Jes. 13:19; Jer. 50:40; Hes. 16:49; Hoos. 11:8; Aam. 4:11; Luuk. 17:29; Juud. 1:7Käyköön sen miehen

niinkuin niiden kaupunkien,

jotka Herra kukisti armahtamatta.

Hän kuulkoon huudon aamulla,

sotahuudon keskipäivän aikana,

17 koska ei surmannut minua äidinkohtuun,

niin että äitini olisi ollut minun hautani

ja hänen kohtunsa jäänyt iäti kantavaksi.

18 Miksi olen äitini kohdusta tullut

näkemään tuskaa ja vaivaa,

niin että minun päiväni päättyvät häpeässä?