Jó 33

Elihun ensimmäisen puheen jatkoa: Job on väärässä väittäessään Jumalan kohtelevan häntä, viatonta ihmistä, vihollisenaan; Jumala tarkoittaa ihmisen parasta, tahtoo kasvattaa häntä ja pelastaa hänet.

1 "Mutta kuule nyt, Job, minun puhettani,

ja ota korviisi kaikki minun sanani.

2 Katso, minä olen avannut suuni,

kieleni puhuu suulakeni alla.

3 Vilpittömästä sydämestä lähtevät sanani;

mitä tietävät, sen huuleni suoraan sanovat.

4 Jumalan henki on minut luonut,

ja Kaikkivaltiaan henkäys elävöittää minut.

5 Vastaa minulle, jos taidat;

varustaudu minua vastaan, nouse taisteluun.

6 *1. Moos. 2:7; Job 10:9; Saarn. 12:7Katso, Jumalan edessä

minä olen samanlainen kuin sinä:

hyppysellinen savea olen minäkin.

7 Katso, ei käy minusta kauhu,

joka sinut peljästyttää,

eikä minun painoni ole raskaana ylläsi.

8 Mutta sinä olet sanonut korvieni kuullen,

minä olen kuullut sinun sanojesi äänen:

9 *Job 9:21; Job 16:17; Job 23:10; Job 27:5'Puhdas minä olen, rikoksesta vapaa;

olen viaton, eikä minussa ole vääryyttä.

10 *Job 13:24; Job 16:9; Job 19:11Katso, hän keksii vihan syitä minua vastaan,

hän pitää minua vihollisenansa;

11 *Job 13:27hän panee minun jalkani jalkapuuhun,

vartioitsee kaikkia minun polkujani.'

12 Katso, sinä et ole oikeassa —

niin minä vastaan sinulle —

sillä Jumala on suurempi kuin ihminen.

13 *Jes. 40:13Miksi olet riidellyt häntä vastaan,

jos hän ei vastaa kaikkiin ihmisen sanoihin?

14 Sillä Jumala puhuu tavalla ja puhuu toisella;

sitä vain ei huomata.

15 Unessa, öisessä näyssä,

kun raskas uni valtaa ihmiset

ja he nukkuvat vuoteillansa,

16 *Job 36:10silloin hän avaa ihmisten korvat

ja sinetillä vahvistaa heidän saamansa kurituksen,

17 kääntääkseen ihmisen pois pahasta teosta

ja varjellakseen miestä ylpeydestä,

18 säästääkseen hänen sielunsa haudasta

ja hänen henkensä syöksymästä peitsiin.

19 Myös kuritetaan häntä tuskalla vuoteessansa,

kun hänen luissaan on lakkaamaton kapina,

20 ja hänen henkensä inhoaa leipää

ja hänen sielunsa herkkuruokaa.

21 Hänen lihansa kuihtuu näkymättömiin,

ja hänen luunsa, ennen näkymättömät, paljastuvat.

22 Näin lähenee hänen sielunsa hautaa

ja hänen henkensä kuolonvaltoja.

23 *Hebr. 1:14Jos silloin on hänen puolellansa enkeli,

välittäjä, yksi tuhansista,

todistamassa ihmisen puolesta

hänen vilpittömyyttään,

24 niin Jumala armahtaa häntä ja sanoo:

'Vapauta hänet, ettei hän mene hautaan;

minä olen saanut lunastusmaksun'.

25 Silloin hänen ruumiinsa taas uhkuu

nuoruuden voimaa,

hän palajaa takaisin nuoruutensa päiviin.

26 *Ps. 50:15; Jes. 58:9Hän rukoilee Jumalaa,

ja Jumala mielistyy häneen

ja antaa hänen riemuiten katsella hänen kasvojaan;

niin hän palauttaa ihmiselle hänen vanhurskautensa.

27 Hänpä nyt laulaa muille ihmisille ja sanoo:

'Minä olin tehnyt syntiä ja vääristänyt oikean,

mutta ei sitä kostettu minulle;

28 hän pelasti minun sieluni joutumasta hautaan,

ja minun henkeni saa iloiten katsella valkeutta'.

29 Katso, kaiken tämän tekee Jumala

kahdesti ja kolmastikin ihmiselle,

30 *Ps. 56:14; Ps. 103:4palauttaakseen hänen sielunsa haudasta

ja antaakseen elämän valkeuden hänelle loistaa.

31 Tarkkaa, Job, kuule minua;

vaikene ja anna minun puhua.

32 Mutta jos sinulla on, mitä sanoa,

niin vastaa minulle;

puhu, sillä mielelläni soisin sinun olevan oikeassa.

33 Ellei, niin kuule minua;

vaikene, niin minä opetan sinulle viisautta."

1 Nun aber, Hiob, höre doch meine Reden, und nimm zu Ohren alle meine Worte. 2 Siehe doch, ich habe meinen Mund aufgetan, meine Zunge redet in meinem Gaumen. 3 Meine Worte sollen die Geradheit meines Herzens sein, und was meine Lippen wissen, sollen sie rein heraussagen. 4 Der Geist Gottes *El hat mich gemacht, und der Odem des Allmächtigen belebt mich. 5 Wenn du kannst, so antworte mir; rüste dich vor mir, stelle dich! 6 Siehe, ich bin Gottes, *El wie du; vom Tone abgekniffen bin auch ich. 7 Siehe, mein Schrecken wird dich nicht ängstigen, und mein Druck wird nicht schwer auf dir lasten.

8 Fürwahr, du hast vor meinen Ohren gesprochen, und ich hörte die Stimme der Worte: 9 Ich bin rein, ohne Übertretung; ich bin makellos, und keine Ungerechtigkeit ist an mir. 10 Siehe, er erfindet Feindseligkeiten wider mich; er hält mich für seinen Feind. 11 Er legt meine Füße in den Stock, beobachtet alle meine Pfade. - 12 Siehe, darin hast du nicht recht, antworte ich dir; denn Gott ist erhabener als ein Mensch. 13 Warum hast du wider ihn gehadert? Denn *O. wider ihn, daß er…? über all sein Tun gibt er keine Antwort. *O. daß er keine seiner (des Menschen) Worte beantwortet?

14 Doch in einer Weise redet Gott *El und in zweien, ohne daß man es beachtet. 15 Im Traume, im Nachtgesicht, wenn tiefer Schlaf die Menschen befällt, im Schlummer auf dem Lager: 16 dann öffnet er das Ohr der Menschen und besiegelt die Unterweisung, die er ihnen gibt, *W. ihre Unterweisung17 um den Menschen von seinem Tun abzuwenden, und auf daß er Übermut vor dem Manne verberge; 18 daß er seine Seele zurückhalte von der Grube, und sein Leben vom Rennen ins Geschoß. *Eig. Speer, Wurfspieß; so auch Kap. 36,12

19 Auch wird er gezüchtigt mit Schmerzen auf seinem Lager und mit beständigem Kampf in seinen Gebeinen. 20 Und sein Leben verabscheut das Brot, und seine Seele die Lieblingsspeise; 21 sein Fleisch zehrt ab, daß man es nicht mehr sieht, und entblößt sind seine Knochen, die nicht gesehen wurden; 22 und seine Seele nähert sich der Grube, und sein Leben den Würgern. *Eig. den Tötenden23 Wenn es nun für ihn einen Gesandten gibt, einen Ausleger, einen aus tausend, um dem Menschen seine Geradheit kundzutun, *d. h. um ihn zur Erkenntnis und zum Selbstgericht zu führen24 so wird er sich seiner erbarmen und sprechen: Erlöse ihn, daß er nicht in die Grube hinabfahre; ich habe eine Sühnung *O. ein Lösegeld; wie Kap. 36,18 gefunden. 25 Sein Fleisch wird frischer sein als in der Jugend; *O. wird strotzen von Jugendfrische er wird zurückkehren zu den Tagen seiner Jünglingskraft. 26 Er wird zu Gott flehen, und Gott *Eig. er wird ihn wohlgefällig annehmen, und er wird sein Angesicht schauen mit Jauchzen; und Gott *El wird dem Menschen seine Gerechtigkeit vergelten. 27 Er wird vor den Menschen singen und sagen: Ich hatte gesündigt und die Geradheit verkehrt, und es ward mir nicht vergolten; 28 er hat meine Seele erlöst, daß sie nicht in die Grube fahre, und mein Leben erfreut sich des Lichtes *Eig. sieht seine Lust an dem Lichte.

29 Siehe, das alles tut Gott *El zwei-, dreimal mit dem Manne, 30 um seine Seele abzuwenden von der Grube, daß sie erleuchtet werde von dem Lichte der Lebendigen. 31 Merke auf, Hiob, höre mir zu; schweige, und ich will reden. 32 Wenn du Worte hast, so antworte mir; rede, denn ich wünsche dich zu rechtfertigen. 33 Wenn nicht, so höre du mir zu; schweige, und ich werde dich Weisheit lehren.