Job 37

Elihun neljännen puheen jatkoa: Luonnonilmiöt todistavat Jumalan viisautta ja voimaa, eikä ihmisjärki käsitä hänen ihmeellisiä tekojaan; sentähden peljätkööt häntä ihmiset.

1 "Niin, siitä vapisee sydämeni

ja hypähtää paikoiltansa.

2 *Ps. 29:3Kuulkaa, kuulkaa hänen äänensä pauhinaa

ja kohinaa, joka käy hänen suustansa.

3 Hän laskee sen kaikumaan kaiken taivaan alla,

lähettää leimauksensa maan ääriin asti.

4 Sen kintereillä ärjyy ääni,

hän korottaa väkevän äänensä jylinän,

eikä hän säästä salamoitaan,

äänensä raikuessa.

5 *Job 5:9; Job 9:10; Ps. 147:15Ihmeellisesti Jumala korottaa äänensä jylinän,

hän tekee suuria tekoja, joita emme käsittää taida.

6 Sillä hän sanoo lumelle: 'Putoa maahan',

samoin sadekuurolle, rankkasateittensa ryöpylle.

7 Niin hän kytkee jokaiselta kädet,

että kaikki ihmiset hänen tekonsa tietäisivät.

8 Pedot vetäytyvät piiloon

ja pysyvät luolissansa.

9 *Job 9:9; Ps. 135:7Tähtitarhasta tulee tuulispää,

pohjan ilmalta pakkanen.

10 *Job 38:29Jumalan henkäyksestä syntyy jää,

ja aavat vedet ahdistuvat.

11 Hän myös kuormittaa pilvet kosteudella

ja hajottaa välähtelevät ukkosvaarunsa.

12 *Ps. 148:8Ne vyöryvät sinne tänne hänen ohjauksestaan,

tehdäkseen maanpiirin päällä

kaiken, mitä hän niille määrää.

13 Hän antaa niiden osua

milloin maalle vitsaukseksi, milloin siunaukseksi.

14 Ota tämä korviisi, Job;

pysähdy ja tarkkaa Jumalan ihmetöitä.

15 Tiedätkö, kuinka Jumala niillä tekonsa teettää

ja kuinka hän antaa pilviensä leimausten loistaa?

16 Käsitätkö pilvien punnituksen,

hänen ihmeensä, joka on kaikkitietävä?

17 Sinä, jonka vaatteet kuumenevat,

kun maa on raukeana etelän helletuulesta,

18 kaarrutatko sinä hänen kanssansa taivaan,

joka on vahva kuin valettu kuvastin?

19 Neuvo, mitä meidän on hänelle sanottava;

pimeydessämme emme voi tuoda esiin mitään.

20 Olisiko hänelle ilmoitettava,

että tahtoisin puhua?

Kukapa vaatisi omaa tuhoansa!

21 Ja nyt: ei voida katsella valoa,

joka kirkkaana loistaa,

kun tuuli on puhaltanut puhdistaen taivaan.

22 Pohjoisesta tulee kultainen hohde;

Jumalan yllä on peljättävä valtasuuruus.

23 Kaikkivaltiasta emme saata käsittää,

häntä, joka on suuri voimassa,

joka ei oikeutta ja täydellistä vanhurskautta polje.

24 Sentähden peljätkööt häntä ihmiset;

hän ei katso keneenkään,

joka on omasta mielestään viisas."

1 Ja, darüber erzittert mein Herz und bebt auf von seiner Stelle. 2 Höret, höret das Getöse seiner Stimme und das Gemurmel, das aus seinem Munde hervorgeht! 3 Er sendet es aus unter den ganzen Himmel, und seinen Blitz bis zu den Säumen der Erde. 4 Nach dem Blitze *W. nach ihm brüllt eine Stimme; er donnert mit seiner erhabenen Stimme, und hält die Blitze *W. sie nicht zurück, wenn seine Stimme gehört wird. 5 Gott *El donnert wunderbar mit seiner Stimme; er tut große Dinge, die wir nicht begreifen.

6 Denn zum Schnee spricht er: Falle zur Erde! und zum Regengusse und den Güssen seines gewaltigen Regens. 7 Er lähmt *Eig. versiegelt die Hand eines jeden Menschen, damit alle Menschen sein Werk kennen lernen. 8 Und das Wild geht in sein Versteck und bleibt in seinen Höhlen. 9 Aus der Kammer des Südens kommt Sturm, und von den Nordwinden Kälte. 10 Durch den Odem Gottes *El entsteht Eis, und die Breite der Wasser zieht sich zusammen. 11 Auch beladet er mit Wasserfülle das Gewölk, breitet weithin aus seine Blitzwolken. 12 Und unter seiner Leitung wenden sie sich ringsumher zu ihrem Werke, zu allem, was er ihnen gebietet, über die Fläche des Erdkreises hin, 13 sei es, daß er sie zur Geißel, oder für seine Erde, oder zur Erweisung seiner Gnade sich entladen läßt. *Eig. treffen läßt

14 Nimm dieses zu Ohren, Hiob; stehe und betrachte die Wunder Gottes! *El15 Weißt du, wie Gott sie beladet, und leuchten läßt den Blitz seines Gewölks? 16 Verstehst du dich auf das Schweben *Eig. die Schwebungen der Wolke, auf die Wundertaten des an Wissen Vollkommenen? 17 Du, dessen Kleider heiß werden, wenn das Land schwül wird von Süden her, 18 kannst du, gleich ihm, das Himmelsgewölbe ausbreiten, fest wie ein gegossener Spiegel? 19 Tue uns kund, was wir ihm sagen sollen! Wir können vor Finsternis nichts vorbringen. 20 Soll ihm gemeldet werden, daß ich reden wolle? Wenn jemand zu ihm spricht, er wird gewiß verschlungen werden. *O. Sollte wohl jemand wünschen verschlungen zu werden

21 Und jetzt sieht man das Licht nicht, welches leuchtet am Himmelsgewölbe; aber ein Wind fährt daher und reinigt dasselbe. 22 Aus dem Norden kommt Gold: - *Die Nordgegend galt bei den Alten als der Hauptsitz des Goldes um Gott ist furchtbare Pracht; 23 den Allmächtigen, den erreichen wir nicht, den Erhabenen an Kraft; und das Recht und der Gerechtigkeit Fülle beugt er nicht. *And. üb. gegen die Accente: erreichen wir nicht. Groß an Kraft und an Recht und an Fülle der Gerechtigkeit, bedrückt er nicht24 Darum fürchten ihn die Menschen; er sieht keine an, die weisen Herzens sind.