Jeremia 20

Temppelin ylivalvoja pitelee Jeremiaa pahoin. Profeetta valittaa kutsumustaan ja kiroaa syntymäpäivänsä.

1 *Jer. 38:1Mutta pappi Pashur, Immerin poika, joka oli Herran temppelin ylivalvoja, kuuli Jeremian ennustavan nämä sanat. 2 *Jer. 29:26; Jer. 37:15; Ap. t. 23:2Ja Pashur löi profeetta Jeremiaa ja pani hänet jalkapuuhun, joka oli Herran huoneeseen kuuluvassa Benjaminin yläportissa. 3 Kun Pashur seuraavana päivänä päästi Jeremian jalkapuusta, sanoi Jeremia hänelle: "Herra ei kutsu sinua nimellä Pashur, vaan Maagor-Missabib*Nimi merkitsee: kauhistus ylt’ympäri.. 4 Sillä näin sanoo Herra: Katso, minä teen sinut kauhistukseksi sekä itsellesi että kaikille ystävillesi; he kaatuvat vihollistensa miekkaan sinun silmiesi nähden, ja koko Juudan minä annan Baabelin kuninkaan käsiin, ja hän vie heidät Baabeliin pakkosiirtolaisuuteen ja surmaa heitä miekalla. 5 *2. Kun. 20:17; Jes. 39:6; Jer. 15:13; Jer. 17:3Ja minä annan kaikki tämän kaupungin rikkaudet, kaiken sen vaivannäön ja kaikki sen kalleudet, kaikki Juudan kuningasten aarteet minä annan heidän vihollistensa käsiin; nämä ryöstävät ne ja ottavat ne ja vievät ne Baabeliin. 6 Ja sinä, Pashur, ynnä kaikki, jotka talossasi asuvat, te saatte vaeltaa vankeuteen, ja sinä tulet Baabeliin; sinne sinä kuolet ja sinne sinut haudataan, sinut ja kaikki ystäväsi, joille olet valhetta ennustanut."

7 *Jer. 1:6Sinä olet taivutellut minua, Herra,

ja minä olen taipunut;

sinä olet tarttunut minuun ja voittanut.

Minä olen ollut nauruna pitkin päivää,

kaikki pilkkaavat minua.

8 Sillä niin usein kuin minä puhun,

täytyy minun parkua,

huutaa väkivaltaa ja sortoa;

sillä Herran sana on tullut minulle

häväistykseksi ja pilkaksi pitkin päivää.

9 Mutta kun minä sanoin: "En tahdo ajatella häntä

enkä enää puhua hänen nimessään",

niin sydämessäni oli kuin polttava tuli,

suljettuna minun luihini.

Ja väsyksiin asti minä koetin sitä kestää,

mutta en voinut.

10 *Ps. 31:14Sillä monen minä kuulen parjaavan.

Kauhistus yltympäri!

"Ilmiantakaa! Ilmiantakaamme hänet!"

Kaikki minun ystäväni vaanivat,

milloin minä kompastuisin:

"Ehkäpä hän antaa viekoitella itsensä,

niin että voitamme hänet

ja saamme hänelle kostaa".

11 *Jer. 15:20; Jer. 17:18; Jer. 23:40Mutta Herra on minun kanssani

niinkuin väkevä sankari;

sentähden minun vainoojani kompastuvat

eivätkä mitään mahda.

He saavat suuren häpeän,

sillä he ovat olleet ymmärtämättömät,

iankaikkisen pilkan, joka ei ole unhottuva.

12 *1. Sam. 16:7; Ps. 7:10; Jer. 11:20; Jer. 17:10Herra Sebaot, sinä joka tutkit vanhurskaan,

näet munaskuut ja sydämen,

salli minun nähdä, että kostat heille,

sillä sinun huomaasi minä olen jättänyt asiani.

13 Veisatkaa Herralle, ylistäkää Herraa,

sillä hän pelastaa köyhän

pahantekijäin käsistä.

14 *Job 3:1; Job 10:18; Jer. 15:10Kirottu olkoon se päivä, jona minä synnyin;

älköön se päivä, jona äitini minut synnytti,

olko siunattu.

15 Kirottu olkoon se mies,

joka toi minun isälleni ilosanoman,

sanoen: "Sinulle on syntynyt poikalapsi",

ja saattoi hänelle suuren ilon.

16 *1. Moos. 19:24; Jes. 13:19; Jer. 50:40; Hes. 16:49; Hoos. 11:8; Aam. 4:11; Luuk. 17:29; Juud. 1:7Käyköön sen miehen

niinkuin niiden kaupunkien,

jotka Herra kukisti armahtamatta.

Hän kuulkoon huudon aamulla,

sotahuudon keskipäivän aikana,

17 koska ei surmannut minua äidinkohtuun,

niin että äitini olisi ollut minun hautani

ja hänen kohtunsa jäänyt iäti kantavaksi.

18 Miksi olen äitini kohdusta tullut

näkemään tuskaa ja vaivaa,

niin että minun päiväni päättyvät häpeässä?

1 Und als Paschchur, der Sohn Immers, der Priester (er war Oberaufseher im Hause Jehovas), Jeremia diese Worte weissagen hörte, 2 da schlug Paschchur den Propheten Jeremia, und legte ihn in den Stock im oberen Tore Benjamin, das im Hause Jehovas ist. 3 Und es geschah am folgenden Tage, als Paschchur Jeremia aus dem Stock herausbringen ließ, da sprach Jeremia zu ihm: Nicht Paschchur *Erlösung, Wohlfahrt heißt Jehova deinen Namen, sondern Magor-Missabib *Schrecken ringsum.4 Denn so spricht Jehova: Siehe, ich mache dich zum Schrecken, dir selbst und allen deinen Freunden; und sie sollen durch das Schwert ihrer Feinde fallen, indem deine Augen es sehen; und ich werde ganz Juda in die Hand des Königs von Babel geben, damit er sie nach Babel wegführe und sie mit dem Schwerte erschlage. 5 Und ich werde den ganzen Reichtum dieser Stadt dahingeben und all ihren Erwerb und alle ihr Kostbarkeiten; und alle Schätze der Könige von Juda werde ich in die Hand ihrer Feinde geben; und sie werden sie plündern und wegnehmen und nach Babel bringen. 6 Und du, Paschchur, und alle Bewohner deines Hauses, ihr werdet in die Gefangenschaft gehen; und du wirst nach Babel kommen und daselbst sterben und daselbst begraben werden, du und alle deine Freunde, welchen du falsch geweissagt hast. -

7 Jehova, du hast mich beredet, und ich habe mich bereden lassen; du hast mich ergriffen und überwältigt. Ich bin zum Gelächter geworden den ganzen Tag, jeder spottet meiner. 8 Denn so oft ich rede, muß ich schreien, Gewalttat und Zerstörung rufen; denn das Wort Jehovas ist mir zur Verhöhnung und zum Spott geworden den ganzen Tag. 9 Und spreche ich: Ich will ihn nicht mehr erwähnen, noch in seinem Namen reden, so ist es in meinem Herzen wie brennendes Feuer; eingeschlossen in meinen Gebeinen; und ich werde müde, es auszuhalten, und vermag es nicht. 10 Denn ich habe die Verleumdung *O. Schmähung vieler gehört, Schrecken ringsum: "Zeiget an, so wollen wir ihn anzeigen!" Alle meine Freunde lauern auf meinen Fall: "Vielleicht läßt er sich bereden, so daß wir ihn überwältigen und uns an ihm rächen können." 11 Aber Jehova ist mit mir wie ein gewaltiger Held, darum werden meine Verfolger straucheln und nichts vermögen *O. nicht die Oberhand haben; sie werden sehr beschämt werden, weil sie nicht verständig gehandelt haben *O. weil es ihnen nicht gelungen ist :Eine ewige Schande, die nicht vergessen werden wird. 12 Und du, Jehova der Heerscharen, der du den Gerechten prüfst, Nieren und Herz siehst, laß mich deine Rache an ihnen sehen; denn dir habe ich meine Rechtssache anvertraut. 13 Singet Jehova, preiset Jehova! denn er hat die Seele des Armen errettet aus der Hand der Übeltäter.

14 Verflucht sei der Tag, an welchem ich geboren wurde; der Tag, da meine Mutter mich gebar, sei nicht gesegnet! 15 Verflucht sei der Mann, der meinem Vater die frohe Botschaft brachte und sprach: "Ein männliches Kind ist dir geboren", und der ihn hoch erfreute! 16 Und jener Mann werde den Städten gleich, die Jehova umgekehrt hat, ohne sich’s gereuen zu lassen; und er höre ein Geschrei am Morgen und Feldgeschrei zur Mittagszeit: 17 weil er mich nicht tötete im Mutterleibe *W. von Mutterleibe an, so daß meine Mutter mir zu meinem Grabe geworden und ihr Leib ewig schwanger geblieben wäre! 18 Warum bin ich doch aus dem Mutterleibe hervorgekommen, um Mühsal und Kummer zu sehen, und daß meine Tage in Schande vergingen? -