Jeremias 15

Tuomio on peruuttamaton. Profeetta valittaa raskasta kutsumustaan; Herra rohkaisee häntä.

1 *2. Moos. 32:11; 4. Moos. 14:13; 1. Sam. 7:9; Ps. 99:6; Hes. 14:14,16Ja Herra sanoi minulle: "Vaikka Mooses ja Samuel seisoisivat minun edessäni, ei minun sieluni taipuisi tämän kansan puoleen. Aja heidät pois minun kasvojeni edestä, he menkööt! 2 *Jer. 43:11; Sak. 11:9Ja jos he kysyvät sinulta: 'Minne meidän on mentävä?' niin vastaa heille: Näin sanoo Herra:

Joka ruton oma, se ruttoon,

joka miekan, se miekkaan,

joka nälän, se nälkään,

joka vankeuden, se vankeuteen!

3 *3. Moos. 26:16; 5. Moos. 28:26Ja minä asetan heille neljänkaltaiset käskijät, sanoo Herra: miekan surmaamaan, koirat raahaamaan, taivaan linnut ja maan eläimet syömään ja hävittämään. 4 *5. Moos. 28:25; 2. Kun. 21:11; 2. Kun. 23:26; 2. Kun. 24:3; 2. Aik. 29:8; 2. Aik. 33:19; Jer. 24:9Minä panen heidät kauhistukseksi kaikille valtakunnille maan päällä Manassen, Hiskian pojan, Juudan kuninkaan, tähden, kaiken tähden, mitä hän teki Jerusalemissa.

5 Kuka säälii sinua, Jerusalem,

kuka surkuttelee sinua,

kuka poikkeaa kysymään sinun vointiasi?

6 Sinä olet hyljännyt minut, sanoo Herra,

olet kääntynyt pois;

niinpä minä olen ojentanut käteni sinua vastaan,

ja minä hävitän sinut.

En jaksa enää armahtaa.

7 Minä viskaan viskimellä heidät maan porteilla;

minä teen lapsettomaksi, minä hukutan kansani,

kun he eivät ole teiltänsä kääntyneet.

8 Heidän leskiänsä on oleva enemmän

kuin meren hiekkaa;

minä tuon heidän nuorukaistensa äitien kimppuun

hävittäjän keskellä päivää,

langetan äkkiä heidän päällensä tuskan ja kauhun.

9 Seitsemän pojan synnyttäjä menehtyy

ja huokaisee henkensä pois;

hänen aurinkonsa laski, kun vielä oli päivä,

hän joutui häpeään, sai hävetä.

Ja mitä heistä jää, sen minä annan miekalle alttiiksi

heidän vihollistensa edessä, sanoo Herra."

10 *Job 3:1; Job 10:18; Jer. 20:1,14; Jer. 26:7; Jer. 38:6Voi minua, äitini, kun minut synnytit

riidan ja toran mieheksi koko maalle!

En ole lainaksi antanut enkä lainaksi ottanut;

kuitenkin kiroavat minua kaikki.

11 *Jer. 21:1; Jer. 37:3; Jer. 42:1Herra sanoi: "Totisesti, minä kirvoitan sinut, niin että sinun käy hyvin; totisesti, minä saatan viholliset pyytämään sinua avuksensa onnettomuuden ja ahdistuksen aikana. 12 Murtuuko rauta, pohjoisesta tuotu rauta, ja vaski? —

13 *Ps. 44:13; Jes. 52:3; Jer. 17:3Sinun tavarasi ja aarteesi minä annan ryöstettäviksi, ilman hintaa kaikkien sinun syntiesi tähden, kaikkia rajojasi myöten. 14 *5. Moos. 32:22Ja minä panen sinut vihollistesi kanssa kulkemaan maata, jota et tunne. Sillä minun vihani tuli on syttynyt; se leimuaa teitä vastaan."

15 Herra, sinä sen tiedät.

Muista minua ja pidä minusta huoli

ja kosta puolestani minun vainoojilleni;

älä tempaa minua pois, sinä, joka olet pitkämielinen.

Huomaa, kuinka minä kannan häväistystä sinun tähtesi.

16 Sinun sanasi tulivat, ja minä söin ne,

ja sinun sanasi olivat minulle riemu

ja minun sydämeni ilo;

sillä minä olen otettu sinun nimiisi,

Herra, Jumala Sebaot.

17 *Jes. 8:11; Jer. 6:11; Hes. 3:14En ole minä istunut iloitsemassa

ilonpitäjäin seurassa.

Sinun kätesi tähden minä olen istunut yksinäni

sillä sinä olet täyttänyt minut vihallasi.

18 Miksi kestää minun kipuni ainiaan

ja haavani on paha eikä tahdo parantua?

Sinä olet minulle kuin ehtyvä puro,

kuin vesi, joka ei pysy.

19 Sentähden, näin sanoo Herra:

"Jos sinä käännyt,

niin minä sallin sinun kääntyä,

ja sinä saat seisoa minun edessäni.

Ja jos sinä tuot esiin jaloa, et arvotonta,

niin sinä saat olla minun suunani.

He kääntyvät sinun tykösi,

mutta sinä et käänny heidän tykönsä.

20 *Jer. 1:18; Jer. 6:27; Jer. 20:11Ja minä teen sinut vahvaksi vaskimuuriksi

tätä kansaa vastaan,

ja he sotivat sinua vastaan,

mutta eivät voita sinua;

sillä minä olen sinun kanssasi,

minä vapahdan ja pelastan sinut,

sanoo Herra.

21 Minä pelastan sinut pahain käsistä

ja päästän sinut väkivaltaisten kourista."

1 Und Jehova sprach zu mir: Wenn auch Mose und Samuel vor mir ständen, so würde meine Seele sich nicht zu diesem Volke wenden. Treibe sie von meinem Angesicht hinweg, daß sie fortgehen. 2 Und es soll geschehen, wenn sie zu dir sagen: Wohin sollen wir fortgehen? so sage ihnen: So spricht Jehova: Wer zum Tode bestimmt ist, gehe zum Tode; und wer zum Schwerte, zum Schwerte; und wer zum Hunger, zum Hunger; und wer zur Gefangenschaft, zur Gefangenschaft. 3 Denn ich bestelle über sie vier Arten von Übeln, spricht Jehova: Das Schwert zum Würgen, und die Hunde zum Zerren *Eig. Herumzerren, Herumsschleppen, und das Gevögel des Himmels und die Tiere der Erde zum Fressen und zum Vertilgen. 4 Und ich will sie zur Mißhandlung hingeben allen Königreichen der Erde, um Manasses willen, des Sohnes Hiskias, des Königs von Juda, wegen dessen, was er in Jerusalem getan hat. - 5 Denn wer wird sich über dich erbarmen, Jerusalem, und wer dir Beileid bezeigen, und wer wird einkehren, um nach deinem Wohlergehen zu fragen? 6 Du hast mich verstoßen, spricht Jehova, du gingst *O. gehst rückwärts; und so werde ich meine Hand wider dich ausstrecken *Eig. und so habe ich… ausgestreckt usw., bis zum Schluß von Vers 8 (prophetisches Perfektum) und dich verderben; ich bin des Bereuens müde. 7 Und ich werde sie mit der Worfschaufel zu den Toren des Landes hinausworfeln; ich werde mein Volk der Kinder berauben, es zu Grunde richten. Sie sind von ihren Wegen nicht umgekehrt. 8 Ihre Witwen werden mir zahlreicher sein als der Sand der Meere; ich bringe ihnen über die Mütter der Jünglinge einen Verwüster am hellen Mittag, lasse plötzlich Angst und Schrecken auf sie *d. i. die Mütter fallen. 9 Die sieben gebar, verschmachtet, sie haucht ihre Seele aus; ihre Sonne ist untergegangen, als es noch Tag war; sie ist beschämt und zu Schanden geworden. Und ihren Überrest werde ich dem Schwerte hingeben angesichts ihrer Feinde, spricht Jehova.

10 "Wehe mir, meine Mutter, daß du mich geboren hast, einen Mann des Haders und einen Mann des Zankes für das ganze Land! Ich habe nicht ausgeliehen, und man hat mir nicht geliehen; alle fluchen mir." - 11 Jehova spricht: Wenn ich dich nicht zum Guten stärken *Nach and. Les.: befreien, wenn ich nicht machen werde, daß zur Zeit des Unglücks und zur Zeit der Bedrängnis der Feind dich bittend angeht! 12 Kann man Eisen, Eisen aus Norden, und Erz zerbrechen? *O. Kann Eisen usw. brechen?13 Dein Vermögen und deine Schätze will ich zur Beute geben ohne Kaufpreis, und zwar wegen all deiner Sünden und in allen deinen Grenzen. 14 Und ich werde es deine Feinde bringen lassen *Eig. mit deinen Feinden… hinübergehen lassen., in ein Land das du nicht kennst; denn ein Feuer ist entbrannt in meinem Zorn, über euch wird es brennen. -

15 Jehova, du weißt es ja; gedenke meiner und nimm dich meiner an und räche mich an meinen Verfolgern! Raffe mich nicht hin nach deiner Langmut *d. h. indem du meinen Feinden gegenüber langmütig bist; erkenne, daß ich um deinetwillen Schmach trage. 16 Deine Worte waren vorhanden, und ich habe sie gegessen, und deine Worte waren mir zur Wonne und zur Freude meines Herzens; denn ich bin nach deinem Namen genannt, Jehova, Gott der Heerscharen. 17 Ich saß nicht im Kreise der Scherzenden und frohlockte; wegen deiner Hand saß ich allein, weil du mit deinem Grimm mich erfüllt hast. 18 Warum ist mein Schmerz beständig und mein Schlag tödlich? er will nicht heilen. Willst du mir wirklich wie ein trügerischer Bach sein, wie Wasser, die versiegen *Eig. nicht andauern? - 19 Darum spricht Jehova also: Wenn du umkehrst, so will ich dich zurückbringen, daß du vor mir stehest *d. h. mir dienest; und wenn du das Köstliche vom Gemeinen ausscheidest *absonderst, so sollst du wie mein Mund sein. Jene sollen zu dir umkehren, du aber sollst nicht zu ihnen umkehren. 20 Und ich werde dich diesem Volke zu einer festen ehernen Mauer machen, und sie werden wider dich streiten, aber dich nicht überwältigen; denn ich bin mit dir, um dich zu retten und dich zu befreien, spricht Jehova. 21 Und ich werde dich befreien aus der Hand der Bösen und dich erlösen aus der Faust der Gewalttätigen.