Jeremia 4

Uudelleen kehoitetaan parannukseen. Rangaistustuomio on tuleva.

1 "Jos sinä käännyt, Israel, sanoo Herra,

niin käänny minun tyköni;

ja jos sinä poistat iljetyksesi

minun kasvojeni edestä,

niin et häädy harhailemaan;

2 *1. Moos. 22:18; 5. Moos. 6:13; Jes. 45:25; Jes. 48:1; Jes. 65:16; 2. Kor. 10:17jos sinä vannot: 'Niin totta kuin Herra elää'

uskollisesti, oikein ja vanhurskaasti,

niin kansat siunaavat itsensä hänen nimeensä,

ja hän on heidän kerskauksensa.

3 *Hes. 18:31; Hoos. 10:12; Matt. 13:7,22Sillä näin sanoo Herra

Juudan miehille ja Jerusalemille:

Raivatkaa itsellenne uudispelto,

älkääkä kylväkö orjantappurain sekaan.

4 *5. Moos. 10:16; 5. Moos. 30:6; Jes. 65:5; Jer. 21:12; Room. 2:28; Kol. 2:11Ympärileikatkaa itsenne Herralle

ja poistakaa sydämenne esinahka,

te Juudan miehet ja Jerusalemin asukkaat,

ettei minun vihani syttyisi kuin tuli

ja palaisi, eikä olisi sammuttajaa,

teidän tekojenne pahuuden tähden.

5 *Jer. 8:14Julistakaa Juudassa ja Jerusalemissa,

kuuluttakaa ja sanokaa:

Puhaltakaa pasunaan kautta maan;

huutakaa täyttä kurkkua ja sanokaa:

'Kokoontukaa, ja menkäämme

varustettuihin kaupunkeihin'.

6 *Jer. 1:14; Jer. 6:1Nostakaa lippu Siionia kohti,

paetkaa pysähtymättä;

sillä minä annan tulla pohjoisesta

onnettomuuden ja suuren hävityksen.

7 *Jes. 5:29; Jer. 2:15; Jer. 5:6Leijona on noussut tiheiköstänsä,

kansain tuhooja on lähtenyt liikkeelle,

lähtenyt asuinpaikastansa,

tekemään sinun maasi autioksi:

sinun kaupunkisi hävitetään asujattomiksi.

8 *Jer. 6:26Sentähden kääriytykää säkkeihin,

valittakaa ja parkukaa,

sillä Herran vihan hehku ei ole kääntynyt meistä pois."

9 Sinä päivänä, sanoo Herra, katoaa rohkeus kuninkaalta ja päämiehiltä, papit tyrmistyvät ja profeetat hämmästyvät. 10 *2. Kun. 22:18; Jer. 6:14; Jer. 14:13Mutta minä sanoin: "Voi, Herra, Herra! Totisesti, sinä saatoit tämän kansan ja Jerusalemin peräti pettymään, kun sanoit: 'Teillä on oleva rauha!' Ja kuitenkin miekka koskee sieluun asti."

11 Siihen aikaan sanotaan tälle kansalle ja Jerusalemille: Kuuma tuuli tulee erämaan kalliokukkuloilta tytärtä, minun kansaani, kohti — ei elon viskaamiseksi eikä puhdistamiseksi. 12 Tuuli, liian tuima sellaisiin, tulee minulta; nyt minä myös julistan heille tuomiot.

13 *Jes. 5:28; Hab. 1:8Katso, hän nousee niinkuin pilvi, ja hänen vaununsa ovat kuin tuulispää, hänen hevosensa ovat kotkia nopeammat. Voi meitä, sillä me olemme tuhon omat!

14 *Jes. 1:16Pese sydämesi puhtaaksi pahuudesta,

sinä Jerusalem, että pelastuisit.

Kuinka kauan asuvat sinun sisimmässäsi

väärät ajatuksesi?

15 *Jer. 8:16Sillä kuule! Sanansaattaja Daanista,

onnettomuuden julistaja Efraimin vuorilta!

16 Kehoittakaa kansoja.

Katso, kuuluttakaa Jerusalemia vastaan:

"Piirittäjät tulevat kaukaisesta maasta

ja kohottavat huutonsa Juudan kaupunkeja vastaan".

17 *Luuk. 19:43Niinkuin pellon vartijat

he piirittävät sitä yltympäri,

koska se niskoitteli minua vastaan,

sanoo Herra.

18 *Ps. 107:17; Jes. 50:1; Jer. 2:17,19; Hoos. 13:9Sinun vaelluksesi ja tekosi

ovat tuottaneet sinulle tämän:

tämän saat pahuudestasi;

niin, se on katkerata,

niin, se koskee sydämeesi asti.

19 *Jes. 22:4; Jer. 9:1Voi minun rintaani, voi minun rintaani!

Minä vääntelehdin tuskasta. Voi sydämeni kammioita!

Sydämeni väräjää minussa; en voi vaieta,

sillä minä kuulen pasunan äänen, sotahuudon.

20 Hävitys tulee hävityksen päälle,

sillä koko maa on tuhottu;

äkisti ovat minun majani tuhotut,

silmänräpäyksessä minun telttani.

21 Kuinka kauan minun täytyy nähdä sotalippua,

kuulla pasunan ääntä?

22 *Room. 16:19Sillä minun kansani on hullu;

eivät he tunne minua.

He ovat tyhmiä lapsia eivätkä ymmärtäväisiä;

he ovat viisaita tekemään pahaa,

mutta tehdä hyvää he eivät taida.

23 *Jes. 5:30; Jes. 50:3Minä katselin maata,

ja katso, se oli autio ja tyhjä,

ja taivasta, eikä siinä valoa ollut.

24 Minä katselin vuoria,

ja katso, ne järkkyivät,

ja kaikki kukkulat huojuivat.

25 *Jer. 9:10; Sef. 1:2Minä katselin, ja katso, ei ollut yhtään ihmistä,

ja kaikki taivaan linnut olivat paenneet pois.

26 Minä katselin, ja katso,

hedelmätarha oli erämaana,

ja kaikki sen kaupungit olivat kukistuneet

Herran, hänen vihansa hehkun, edessä.

27 *Jer. 5:18; Jer. 30:11; Jer. 46:28Sillä näin sanoo Herra:

Koko maa tulee autioksi,

vaikka minä en siitä peräti loppua tee.

28 Sentähden maa suree,

ja taivaat ylhäällä pukeutuvat mustiin,

sillä minä olen puhunut, olen päättänyt,

enkä kadu, en siitä peräydy.

29 Ratsu- ja jousimiesten huutoa

pakenee koko kaupunki;

he menevät metsäntiheikköihin

ja nousevat kallioille.

Jokainen kaupunki on hyljätty,

eikä niissä kukaan asu.

30 Ja sinä tuhon oma, mitä teet,

kun pukeudut purppuraan,

kun koristaudut kultakoristeilla,

kun suurennat silmäsi ihomaalilla?

Turhaan sinä itsesi kaunistat.

Rakastajat ovat hyljänneet sinut,

he etsivät sinun henkeäsi.

31 Sillä minä kuulen huudon,

niinkuin synnyttäjän tuskanhuudon,

vaivan, niinkuin ensisynnyttäjän vaivan,

tytär Siionin huudon;

hän vaikeroitsee, levittää kätensä:

"Voi minua, minun sieluni menehtyy

murhamiesten käsiin!"

1 Wenn du umkehrst, Israel, spricht Jehova, zu mir umkehrst, und wenn du deine Scheusale von meinem Angesicht hinwegtust, und nicht mehr umherschweifst, sondern schwörst *And. üb.: so sollst du nicht mehr umherirren; und schwörst du : 2 So wahr Jehova lebt! in Wahrheit, in Recht *d. i. in gerechter Sache und in Gerechtigkeit, so werden die Nationen sich in ihm segnen und sich seiner rühmen.

3 Denn so spricht Jehova zu den Männern von Juda und zu Jerusalem: Pflüget euch einen Neubruch, und säet nicht unter die Dornen. 4 Beschneidet euch für Jehova und tut hinweg die Vorhäute eurer Herzen, ihr Männer von Juda und ihr Bewohner von Jerusalem, damit mein Grimm nicht ausbreche wie ein Feuer und unauslöschlich brenne wegen der Bosheit eurer Handlungen.

5 Verkündiget in Juda und laßt in Jerusalem vernehmen, und sprechet: Stoßet in die Posaune im Lande! rufet aus voller Kehle und sprechet: Versammelt euch und laßt uns in die festen Städte ziehen! 6 Erhebet ein Panier gegen Zion hin; flüchtet, bleibet nicht stehen! denn ich bringe Unglück von Norden her und große Zerschmetterung. 7 Ein Löwe steigt herauf aus seinem Dickicht, und ein Verderber der Nationen bricht auf; er zieht von seinem Orte aus, um dein Land zur Wüste zu machen, daß deine Städte zerstört werden, ohne Bewohner. 8 Darum gürtet euch Sacktuch um, klaget und jammert! denn die Glut des Zornes Jehovas hat sich nicht von uns abgewendet. 9 Und es wird geschehen an jenem Tage, spricht Jehova, da wird das Herz des Königs und das Herz der Fürsten vergehen; und die Priester werden sich entsetzen, und die Propheten erstarrt sein. 10 Da sprach ich: Ach, Herr, Jehova! fürwahr, getäuscht hast du dieses Volk und Jerusalem, indem du sprachst: Ihr werdet Frieden haben; und das Schwert dringt bis an die Seele! 11 In jener Zeit wird diesem Volke und Jerusalem gesagt werden: Ein scharfer Wind von den kahlen Höhen in der Wüste kommt des Weges zur Tochter meines Volkes, nicht zum Worfeln und nicht zum Säubern; 12 ein Wind zu voll dazu *Eig. voller als diese wird mir kommen. Nun will auch ich Gerichte über sie aussprechen. 13 Siehe, gleich Wolken zieht er herauf, und wie der Sturmwind sind seine Wagen, schneller als Adler seine Rosse. Wehe uns! denn wir sind verwüstet. 14 Wasche dein Herz rein von Bosheit, Jerusalem, damit du gerettet werdest! Wie lange sollen deine heillosen Anschläge in deinem Innern weilen? 15 Denn eine Stimme berichtet von Dan und verkündet Unheil *O. Denn die Stimme eines Berichtenden von Dan und eines Unheilverkündenden vom Gebirge Ephraim her. 16 Meldet es den Nationen, siehe, verkündet es Jerusalem: Belagerer kommen aus fernem Lande und lassen ihre Stimme erschallen wider die Städte Judas; 17 wie Feldwächter sind sie ringsumher wider dasselbe. Denn gegen mich ist es widerspenstig gewesen, spricht Jehova. 18 Dein Weg und deine Handlungen haben dir solches bewirkt; dies ist deine Bosheit *d. h. die Folge deiner Bosheit; ja, es ist bitter, ja, es dringt bis an dein Herz.

19 Meine Eingeweide, meine Eingeweide! Mir ist angst! Die Wände meines Herzens! Es tobt in mir mein Herz! Ich kann nicht schweigen! Denn du, meine Seele, hörst den Schall der Posaune, Kriegsgeschrei: 20 Zerstörung *Eig. Zerschmetterung über Zerstörung wird ausgerufen. Denn das ganze Land ist verwüstet; plötzlich sind meine Zelte zerstört, meine Zeltbehänge in einem Augenblick. 21 Wie lange soll ich das Panier sehen, den Schall der Posaune hören? - 22 Denn mein Volk ist närrisch, mich kennen sie nicht; törichte Kinder sind sie und unverständig. Weise sind sie, Böses zu tun; aber Gutes zu tun verstehen sie nicht. - 23 Ich schaue die Erde an und siehe, sie ist wüst und leer *Derselbe Ausdruck wie 1. Mose 1,2; und gen Himmel, und sein Licht ist nicht da. 24 Ich schaue die Berge an, und siehe, sie beben; und alle Hügel schwanken. 25 Ich schaue, und siehe, kein Mensch ist da; und alle Vögel des Himmels sind entflohen. 26 Ich schaue, und siehe, der Karmel *O. das Fruchtgefilde ist eine Wüste; und alle seine Städte sind niedergerissen vor Jehova, vor der Glut seines Zornes. 27 Denn so spricht Jehova: Das ganze Land soll eine Wüste werden; doch will ich es nicht gänzlich zerstören. 28 Darum wird die Erde trauern, und der Himmel oben schwarz werden, weil ich es geredet, beschlossen habe; und ich werde es mich nicht gereuen lassen und nicht davon zurückkommen. 29 Vor dem Geschrei der Reiter und der Bogenschützen flieht jede Stadt: sie gehen ins Dickicht und ersteigen die Felsen; jede Stadt ist verlassen, und kein Mensch wohnt darin. 30 Und du, Verwüstete, was wirst du tun? Wenn du dich auch in Karmesin kleidest, wenn du mit goldenem Geschmeide dich schmückst, wenn du deine Augen mit Schminke aufreißest: vergeblich machst du dich schön; die Buhlen verschmähen dich, sie trachten nach deinem Leben. 31 Denn ich höre eine Stimme wie einer Kreißenden, Angst wie einer Erstgebärenden, die Stimme der Tochter Zion; sie seufzt, sie breitet ihre Hände aus: Wehe mir! denn kraftlos erliegt meine Seele den Mördern.