Jeremias 5

Herrasta luopunutta, sokeata ja jumalatonta kansaa on kohtaava rangaistus.

1 *1. Moos. 18:23Kiertäkää Jerusalemin katuja,

katsokaa ja tiedustelkaa,

ja etsikää sen toreilta:

jos löydätte yhdenkään

jos on ainoatakaan, joka tekee oikein,

joka noudattaa uskollisuutta,

niin minä annan anteeksi Jerusalemille.

2 Mutta vaikka he sanovat:

"Niin totta kuin Herra elää",

he kuitenkin vannovat väärin.

3 *Jes. 1:5; Jes. 9:13; Jer. 2:30; Jer. 17:23Herra, eivätkö sinun silmäsi katso uskollisuutta?

Sinä olet lyönyt heitä,

mutta he eivät tunteneet kipua;

sinä olet lopen hävittänyt heidät,

mutta he eivät tahtoneet ottaa kuritusta varteen.

He ovat kovettaneet kasvonsa kalliota kovemmiksi,

eivät ole tahtoneet kääntyä.

4 Silloin minä ajattelin:

Sellaisia ovat vain alhaiset;

he ovat tyhmiä,

sillä he eivät tunne Herran tietä,

Jumalansa oikeutta.

5 *Ps. 2:3Niinpä menen ylhäisten luo

ja puhuttelen heitä,

sillä he kyllä tuntevat Herran tien,

Jumalansa oikeuden.

Mutta he olivat kaikki särkeneet ikeen,

katkaisseet siteet.

6 *Jer. 4:7; Hoos. 13:7Sentähden surmaa heidät metsän leijona,

aavikon susi haaskaa heidät,

pantteri väijyy heidän kaupunkejansa.

Kuka ikinä niistä lähtee, se raadellaan,

sillä paljot ovat heidän rikoksensa,

suuri heidän luopumustensa luku.

7 Kuinka minä antaisin sinulle anteeksi?

Sinun lapsesi ovat hyljänneet minut

ja vannoneet niiden kautta, jotka eivät jumalia ole.

Minä ravitsin heitä, mutta he tekivät aviorikoksen,

ja porton huoneeseen he kokoontuivat.

8 *Hes. 22:10He ovat hyvinruokittuja, äleitä oriita;

he hirnuvat kukin lähimmäisensä vaimoa.

9 *Jer. 9:9Enkö minä tällaisista rankaisisi,

sanoo Herra,

eikö minun sieluni kostaisi tämänkaltaiselle kansalle?

10 *Jer. 2:21Nouskaa sen tarhojen pengermille ja hävittäkää,

älkää kuitenkaan siitä peräti loppua tehkö;

ottakaa pois sen köynnökset,

sillä ne eivät ole Herran.

11 Sillä he ovat olleet minulle peräti uskottomat,

sekä Israelin heimo että Juudan heimo, sanoo Herra.

12 *5. Moos. 29:19; Jes. 28:15He ovat kieltäneet Herran ja sanoneet:

"Ei se ole hän! Ei meitä kohtaa onnettomuus,

emme tule näkemään miekkaa emmekä nälkää.

13 Ja profeetat ovat pelkkää tuulta;

Herra, joka puhuu, ei ole heissä —

heidän itsensä käyköön niin."

14 Sentähden sanoo Herra, Jumala Sebaot, näin:

Koska te tällaisia olette puhuneet,

niin katso, minä teen sanani sinun suussasi tuleksi

ja tämän kansan polttopuiksi,

ja se kuluttaa heidät.

15 *5. Moos. 28:49; Jes. 5:26; Jer. 1:15; Jer. 6:1,22Katso minä tuon teitä vastaan,

te Israelin heimo,

kansan kaukaa, sanoo Herra;

se on horjumaton kansa,

se on ikivanha kansa,

kansa, jonka kieltä sinä et ymmärrä

ja jonka puhetta sinä et tajua.

16 Heidän viinensä on kuin avoin hauta,

he ovat kaikki sankareita.

17 *3. Moos. 26:16; 5. Moos. 28:31He syövät sinun satosi ja leipäsi,

he syövät sinun poikasi ja tyttäresi,

syövät sinun lampaasi ja raavaasi,

syövät sinun viinipuusi ja viikunapuusi;

he miekalla hävittävät sinun varustetut kaupunkisi,

joihin sinä luotat.

18 *Jer. 4:27Mutta niinäkään päivinä, sanoo Herra,

en minä teistä peräti loppua tee.

19 *5. Moos. 29:24; Jer. 16:10Ja kun he kysyvät:

"Miksi on Herra, meidän Jumalamme,

tehnyt meille kaiken tämän?"

niin vastaa heille:

"Niinkuin te olette hyljänneet minut

ja palvelleet vieraita jumalia maassanne,

niin täytyy teidän palvella muukalaisia

maassa, joka ei ole teidän".

20 Julistakaa tämä Jaakobin huoneessa

ja kuuluttakaa se Juudassa sanoen:

21 *Jes. 6:9; Jes. 42:18Kuulkaa tämä,

te tyhmä ja ymmärtämätön kansa,

te, joilla on silmät, mutta ette näe,

joilla on korvat, mutta ette kuule.

22 *Job 26:10; Job 38:8; Ps. 104:9Ettekö pelkää minua, sanoo Herra,

ettekö vapise minun edessäni,

joka olen pannut hiekan meren rajaksi,

ikuiseksi määräksi, jonka ylitse se ei pääse;

ja vaikka se kuohuu, ei se mitään voi,

ja vaikka sen aallot pauhaavat,

eivät ne sen ylitse pääse?

23 Mutta tällä kansalla on

uppiniskainen ja tottelematon sydän;

he ovat poikenneet ja menneet pois.

24 *5. Moos. 11:14; Ap. t. 14:17Eivätkä he sano sydämessänsä:

"Peljätkäämme Herraa, Jumalaamme,

joka antaa sateen,

syyssateen ja kevätsateen ajallansa,

ja säilyttää meille elonkorjuun määräviikot".

25 Teidän pahat tekonne käänsivät nämä pois,

ja teidän syntinne estivät teitä saamasta hyvää.

26 Sillä minun kansassani on jumalattomia;

he väijyvät, niinkuin linnunpyytäjät kyykistyvät,

he asettavat ansoja, pyydystävät ihmisiä.

27 Niinkuin häkki on täynnä lintuja,

niin heidän huoneensa ovat petosta täynnä.

Siitä he ovat tulleet suuriksi ja rikkaiksi,

28 *Jes. 1:23; Sak. 7:10ovat tulleet lihaviksi ja kiiltäviksi.

Myös käyvät heidän häijyt puheensa yli kaiken määrän;

he eivät aja orpojen asiaa, niin että ne voittaisivat,

eivätkä hanki köyhille oikeutta.

29 Enkö minä näistä tällaisista rankaisisi,

sanoo Herra,

eikö minun sieluni kostaisi tämänkaltaiselle kansalle?

30 Kauheita ja pöyristyttäviä tapahtuu maassa:

31 *Jes. 10:3; Jer. 23:25; Hes. 13:6; Matt. 23:1; 1. Piet. 5:3profeetat ennustavat valhetta,

ja papit hallitsevat yksissä neuvoin heidän kanssaan,

ja sitä minun kansani rakastaa.

Mutta mitä te teette, kun tästä tulee loppu?

1 Durchstreifet die Gassen Jerusalems, und sehet doch und erkundet und suchet auf ihren Plätzen, ob ihr jemand findet, ob einer da ist, der Recht übt, der Treue sucht: so will ich ihr vergeben. 2 Und wenn sie sprechen: So wahr Jehova lebt! so schwören sie darum doch falsch. - 3 Jehova, sind deine Augen nicht auf die Treue gerichtet? Du hast sie geschlagen, aber es hat sie nicht geschmerzt; du hast sie vernichtet: Sie haben sich geweigert, Zucht anzunehmen; sie haben ihre Angesichter härter gemacht als einen Fels, sie haben sich geweigert, umzukehren. 4 Und ich sprach: Nur Geringe sind es; die sind betört, weil sie den Weg Jehovas, das Recht ihres Gottes, nicht kennen. 5 Ich will doch zu den Großen gehen und mit ihnen reden; denn sie kennen den Weg Jehovas, das Recht ihres Gottes. Doch sie haben allzumal das Joch zerbrochen, die Bande zerrissen. 6 Darum erschlägt sie ein Löwe aus dem Walde, ein Wolf der Steppen vertilgt sie, ein Pardel belauert ihre Städte: jeder, der aus ihnen hinausgeht, wird zerrissen; denn ihrer Übertretungen sind viele, zahlreich ihre Abtrünnigkeiten. - 7 Weshalb sollte ich dir vergeben? Deine Söhne haben mich verlassen und schwören bei Nichtgöttern. Obwohl ich sie schwören ließ *O. sie durch einen Eid verpflichtete; and. l.: sie sättigte, haben sie Ehebruch getrieben und laufen scharenweise ins Hurenhaus. 8 Wie wohlgenährte Pferde schweifen sie umher; sie wiehern ein jeder nach seines Nächsten Weibe. 9 Sollte ich solches nicht heimsuchen? spricht Jehova; oder sollte an einer Nation, wie diese, meine Seele sich nicht rächen?

10 Ersteiget seine *auf den Weinstock ( Kap. 2,21 ) bezogen Mauern und zerstöret, doch richtet ihn nicht völlig zu Grunde; nehmet seine Ranken weg, denn nicht Jehovas sind sie. 11 Denn das Haus Israel und das Haus Juda haben gar treulos gegen mich gehandelt, spricht Jehova. 12 Sie haben Jehova verleugnet und gesagt: Er ist nicht; und kein Unglück wird über uns kommen, und Schwert und Hunger werden wir nicht sehen; 13 und die Propheten werden zu Wind werden, und der da redet, ist nicht in ihnen *d. h. sie reden nach ihren eigenen Gedanken :also wird ihnen geschehen. 14 Darum, so spricht Jehova, der Gott der Heerscharen: Weil ihr dieses Wort redet, siehe, so will ich meine Worte in deinem Munde zu Feuer machen und dieses Volk zu Holz, und es soll sie verzehren. 15 Siehe, ich bringe über euch eine Nation aus der Ferne, Haus Israel, spricht Jehova; es ist eine starke Nation, es ist eine Nation von alters her, eine Nation, deren Sprache du nicht kennst, und deren Rede du nicht verstehst. 16 Ihr Köcher ist wie ein offenes Grab; sie sind Helden allesamt. 17 Und sie wird deine Ernte verzehren und dein Brot, sie wird deine Söhne und deine Töchter verzehren, sie wird verzehren dein Kleinvieh und deine Rinder, verzehren deinen Weinstock und deinen Feigenbaum; deine festen Städte, auf welche du dich verlässest, wird sie mit dem Schwerte zerstören. 18 Aber auch in selbigen Tagen, spricht Jehova, werde ich euch nicht den Garaus machen. - 19 Und es soll geschehen, wenn ihr sagen werdet: Weshalb hat Jehova, unser Gott, uns dies alles getan? so sprich zu ihnen: Gleichwie ihr mich verlassen und fremden Göttern gedient habt in eurem Lande, also sollt ihr Fremden dienen in einem Lande, das nicht euer ist.

20 Verkündet dieses im Hause Jakob und laßt es hören in Juda, und sprechet: 21 Höret doch dieses, törichtes Volk, ohne Verstand, die Augen haben und nicht sehen, die Ohren haben und nicht hören. 22 Wollt ihr mich nicht fürchten, spricht Jehova, und vor mir nicht zittern? der ich dem Meere Sand zur Grenze gesetzt habe, eine ewige Schranke, die es nicht überschreiten wird; und es regen sich seine Wogen, aber sie vermögen nichts, und sie brausen, aber überschreiten sie nicht. 23 Aber dieses Volk hat ein störriges und widerspenstiges Herz; sie sind abgewichen und weggegangen. 24 Und sie sprachen nicht in ihrem Herzen: Laßt uns doch Jehova, unseren Gott, fürchten, welcher Regen gibt, sowohl Frühregen als Spätregen, zu seiner Zeit; der die bestimmten Wochen der Ernte uns einhält.

25 Eure Missetaten haben dieses weggewendet, und eure Sünden das Gute von euch abgehalten. 26 Denn unter meinem Volke finden sich Gesetzlose; sie lauern *Eig. man lauert, wie Vogelsteller sich ducken; sie stellen Fallen, fangen Menschen. 27 Wie ein Käfig voll Vögel, so sind ihre Häuser voll Betrugs; darum sind sie groß und reich geworden. 28 Sie sind fett, sie sind glatt; ja, sie überschreiten das Maß *Eig. die Kundgebungen der Bosheit. Die Rechtssache richten sie nicht, die Rechtssache der Waisen, so daß es ihnen gelingen könnte; und die Rechtssache der Armen entscheiden sie nicht *d. h. sie verhelfen den Armen nicht zu ihrem Recht.29 Sollte ich solches nicht heimsuchen? spricht Jehova; oder sollte an einer Nation wie diese meine Seele sich nicht rächen? - 30 Entsetzliches und Schauderhaftes ist im Lande geschehen: 31 die Propheten weissagen falsch, und die Priester herrschen unter ihrer Leitung, und mein Volk liebt es so. Was werdet ihr aber tun am Ende von dem allen?