Jó 39

Description de plusieurs animaux allégués comme des preuves de la puissance et de la sagesse de Dieu.

1 Chasseras-tu de la proie pour le vieux lion, et rassasieras-tu les lionceaux qui cherchent leur vie, 2 Quand ils se tapissent dans leurs antres, et qu’ils se tiennent dans leurs forts aux aguets ? 3 Qui est-ce qui apprête la nourriture au corbeau, quand ses petits crient au Dieu Fort, et qu’ils vont errants, parce qu’ils n’ont point de quoi manger ? 4 Sais-tu le temps auquel les chamois des rochers font leurs petits ? As-tu observé quand les biches faonnent ? 5 Compteras-tu les mois qu’elles achèvent leur portée, et sauras-tu le temps auquel elles feront leurs petits, 6 Et qu’elles se courberont pour mettre bas leurs petits, et qu’elles se délivreront de leurs douleurs ? 7 Leurs fans se portent bien, ils croissent dans les blés ; ils s’écartent, et ne retournent plus vers elles. 8 Qui est-ce qui a laissé aller libre l’âne sauvage, et qui a délié les liens de l’âne farouche, 9 Auquel j’ai donné la campagne pour maison, la terre inhabitée pour ses retraites ? 10 Il se rit du bruit de la ville ; il n’entend point les clameurs de l’exacteur ; 11 Les montagnes qu’il va épiant çà et là, sont ses pâturages, et il cherche toute sorte de verdure. 12 La licorne voudra-t-elle te servir, ou demeurera-t-elle à ta crèche ? 13 Lieras-tu la licorne avec son licou pour labourer ? ou rompra-t-elle les mottes des vallées après toi ? 14 T’assureras-tu d’elle, sous ombre que sa force est grande, et lui abandonneras-tu ton travail ? 15 Te fieras-tu qu’elle te porte ta moisson, et qu’elle l’amasse dans ton aire ? 16 As-tu donné aux paons ce plumage qui est si brillant, ou à l’autruche les ailes et les plumes ? 17 Néanmoins elle abandonne ses oeufs à terre, et les fait échauffer sur la poussière, 18 Et elle oublie que le pied les écrasera, ou que les bêtes des champs les fouleront. 19 Elle se montre cruelle envers ses petits, comme s’ils n’étaient pas à elle ; et son travail est souvent inutile et elle ne s’en soucie point. 20 Car Dieu l’a privée de sagesse, et ne lui a point donné d’intelligence ; 21 A la première occasion elle se dresse en haut, et se moque du cheval et de celui qui le monte. 22 As-tu donné la force au cheval ? et as-tu revêtu son cou d’un hennissement éclatant comme le tonnerre ? 23 Feras-tu bondir le cheval comme la sauterelle ? le son magnifique de ses narines est effrayant. 24 Il creuse la terre de son pied, il s’égaie en sa force, il va à la rencontre d’un homme armé ; 25 Il se rit de la frayeur, il ne s’épouvante de rien, et il ne se détourne point de devant l’épée. 26 Il n’a point peur des flèches qui sifflent tout autour de lui, ni du fer luisant de la hallebarde et du javelot. 27 Il creuse la terre, plein d’émotion et d’ardeur au son de la trompette, et il ne peut se retenir. 28 Au son bruyant de la trompette, il dit : Ha ! ha ! Il flaire de loin la bataille, le tonnerre des Capitaines, et le cri de triomphe. 29 Est-ce par ta sagesse que l’épervier se remplume, et qu’il étend ses ailes vers le Midi ? 30 Sera-ce à ton commandement que l’aigle prendra l’essor, et qu’elle élèvera sa nichée en haut ? Elle habite sur les rochers, et elle s’y tient ; même sur les sommets des rochers et dans des lieux forts. De là elle découvre le gibier, ses yeux voient de loin. Ses petits aussi sucent le sang, et où il y a des corps morts, elle y est aussitôt. L’Eternel prit encore la parole, et dit : Celui qui conteste avec le Tout-puissant, lui apprendra-t-il quelque chose ? Que celui qui dispute avec Dieu, réponde à ceci. Alors Job répondit à l’Eternel, et dit : Voici, je suis un homme vil ; que te répondrais-je ? Je mettrai ma main sur ma bouche. J’ai parlé une fois, mais je ne répondrai plus ; j’ai même parlé deux fois, mais je n’y retournerai plus.

Herran puheen jatkoa: Eläinkunnasta otetut esimerkit osoittavat Jumalan hyvyyden, viisauden ja voiman ihmeitä, joita Job ei voi käsittää. Job nöyrtyy.

1 (38:39)*Ps. 104:21"Sinäkö ajat saaliin naarasleijonalle

ja tyydytät nuorten leijonain nälän,

2 (40) kun ne kyyristyvät luolissansa

ja ovat väijyksissä tiheikössä?

3 (41)*Ps. 145:15; Ps. 147:9; Matt. 6:26; Luuk. 12:24Kuka hankkii ravinnon kaarneelle,

kun sen poikaset huutavat Jumalan puoleen

ja lentelevät sinne tänne ruokaa vailla?

4 (39:1) Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat,

valvotko peurojen synnytyskipuja?

5 (2) Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät,

ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat?

6 (3) Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä

ja vapautuvat synnytystuskistaan.

7 (4) Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla;

ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja.

8 (5)*Job 24:5Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi,

kuka irroittanut metsäaasin siteet,

9 (6) sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi

ja suola-aron asuinsijaksi?

10 (7) Se nauraa kaupungin kohinalle,

ajajan huutoa se ei kuule;

11 (8) se tähystelee vuorilta laiduntansa

ja etsii kaikkea vihantaa.

12 (9)*4. Moos. 24:8Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan,

ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen?

13 (10) Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle,

tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten?

14 (11) Voitko siihen luottaa,

siksi että sen voima on suuri,

voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät?

15 (12) Voitko uskoa, että se palajaa

ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi?

16 (13) Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti,

mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä

haikaran hellyys?

17 (14) Se jättää munansa maahan,

hiekalle helteen haudottaviksi.

18 (15) Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä

ja metsän eläimet polkea ne rikki.

19 (16)*Valit. 4:3Se on tyly poikasilleen,

niinkuin ne eivät olisikaan sen omia;

hukkaan menee sen vaiva,

mutta ei se sitä pelkää.

20 (17) Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille

ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi.

21 (18) Kun se kiitää ilmaa piesten,

nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle.

22 (19) Sinäkö annat hevoselle voiman,

puetat sen kaulan liehuvalla harjalla?

23 (20) Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan?

Sen uljas korskunta on peljättävä.

24 (21) Se kuopii lakeutta ja iloitsee,

lähtee voimalla asevarustuksia vastaan.

25 (22) Se nauraa pelolle, ei säiky

eikä väisty miekan edestä.

26 (23) Sen yllä kalisee viini,

välkähtää keihäs ja peitsi.

27 (24) Käy jyrinä ja jytinä,

kun se laukaten taivalta ahmii;

ei mikään sitä pidätä sotatorven

pauhatessa.

28 (25) Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha!

Jo kaukaa se vainuaa taistelun,

päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon.

29 (26) Sinunko ymmärryksesi voimasta

jalohaukka kohoaa korkealle,

levittää siipensä kohti etelää?

30 (27) Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle

ja tekee pesänsä korkeuteen?

31 (28) Kalliolla se asuu ja yöpyy,

kallion kärjellä, vuorilinnassaan.

32 (29) Sieltä se tähystelee saalista;

kauas katsovat sen silmät.

33 (30)*Matt. 24:28; Luuk. 17:37Sen poikaset särpivät verta,

ja missä on kaatuneita, siellä on sekin."

34 (40:1) Niin Herra vastasi Jobille ja sanoi:

35 (2)*Jes. 45:9"Tahtooko vikoilija riidellä

Kaikkivaltiasta vastaan?

Jumalan syyttäjä vastatkoon tähän!"

36 (3) Silloin Job vastasi Herralle ja sanoi:

37 (4) "Katso, minä olen siihen liian halpa;

mitäpä sinulle vastaisin?

Panen käteni suulleni;

38 (5) kerran minä olen puhunut,

enkä enää mitään virka,

kahdesti, enkä enää sitä tee."