1 Vivia em Cesareia um homem chamado Cornélio, capitão de um regimento italiano. Era um homem piedoso, respeitador das coisas de Deus, como o era também toda a sua casa. Dava generosamente aos pobres e era um homem que orava com regularidade a Deus.-

3 Certa tarde - seriam umas três horas - teve claramente uma visão em que um anjo de Deus se aproximava dele. Cornélio!, disse-lhe o anjo.

4 Cornélio olhou-o cheio de medo: Que queres, Senhor? O anjo respondeu: As tuas preces e a tua generosidade não têm passado despercebidas a Deus!e

5 Envia, pois, alguns homens a Jope para procurarem Simão Pedro, que está com Simão o curtidor, junto à praia, e pede-lhe que venha visitar-te.

7 Logo que o anjo se foi embora, Cornélio chamou dois dos seus criados e um soldado também crente em Deus, que pertencia à sua guarda pessoal, e, contando-lhes o que acontecera, mandou-os a Jope.

9 No dia seguinte, quando eles se aproximavam da cidade, Pedro subiu ao terraço para orar. Era meio-dia e tinha fome, mas, enquanto se preparava o almoço, teve uma visão. Viu o céu aberto e um grande pano, pendurado pelos quatro cantos, pousar no chão. Dentro havia toda a espécie de animais, serpentes e aves . Uma voz disse: Mata e come qualquer destes animais.

14 Nunca, Senhor, declarou Pedro. Jamais comi o que quer que seja considerado impuro pelas nossas leis judaicas.

15 E a voz tornou a dizer-lhe: Não consideres impuro o que Deus tornou limpo!

16 A mesma visão se repetiu três vezes, até que o pano foi de novo puxado para o céu.

17 Pedro ficou a pensar naquilo. Que queria dizer semelhante visão? Que deveria ele fazer? Nesse momento os homens mandados por Cornélio, tendo encontrado a casa, chegavam-se à porta perguntando se era ali que estava Simão Pedro.

19 Entretanto, enquanto Pedro cismava na visão, o Espírito Santo disse-lhe: Vieram três homens para falar contigo. Desce, vai ao encontro deles e acompanha-os. Não receies, fui eu que os mandei.

21 Pedro desceu e apresentou-se: Sou o homem que procuram. Que querem de mim?

22 Eles falaram-lhe em Cornélio, o oficial romano, homem bom e piedoso, com prestígio entre os judeus, que recebera instruções de um anjo para pedir a Pedro que lhe fosse dizer o que queria Deus que ele fizesse.

23 No dia seguinte foi com eles, acompanhado por alguns outros crentes de Jope.

24 Chegaram a Cesareia no outro dia; Cornélio esperava-o já na companhia de parentes e amigos íntimos.

25 Cornélio, logo que Pedro entrou na sua casa, lançou-se-lhe aos pés para o adorar mas Pedro impediu-o: Levanta-te, que sou um homem como tu!

27 Cornélio levantou-se e conversaram juntos e entraram para dentro onde os outros estavam reunidos.

28 Pedro disse-lhes: Sabem que é contra as leis judaicas eu entrar assim num lar de estrangeiros. Mas Deus mostrou-me numa visão que nunca deveria considerar alguém meu inferior .

29 Apressei-me pois a vir, e agora digam-me porque me mandaram vir.

30 Cornélio respondeu: Há quatro dias, estava eu a orar como de costume às três horas da tarde, quando me apareceu um homem com roupas brilhantes

31 que me disse: 'Cornélio, as tuas orações são ouvidas e Deus reparou nos teus actos de caridade.

32 Envia alguns homens a Jope e manda vir Simão Pedro, que está a ficar em casa de Simão o curtidor, que mora perto do mar'.

33 Assim, mandei-te vir imediatamente, e fizeste bem em vir depressa. Estamos todos presentes diante de Deus, ansiosos por ouvir o que ele te mandou dizer-nos!

34 E Pedro respondeu: Vejo bem que os judeus não são os únicos favoritos de Deus!

35 Ele aceita pessoas de todas as nações que o temem e fazem o que é justo.

36 Estou certo de que ouviram as boas novas dirigidas ao povo de Israel: que há paz com Deus por Jesus Cristo, Senhor de toda a criação. Esta mensagem espalhou-se por toda a Judeia, começando na Galileia depois do baptismo que João pregou.

38 E sabem, sem dúvida, como Deus ungiu Jesus de Nazaré com o Espírito Santo e poder, andando por toda a parte a praticar o bem e a curar os que estavam sob o poder do Diabo, pois Deus estava com ele.

39 Nós, apóstolos, somos testemunhas de tudo o que ele fez em Israel e Jerusalém, onde o mataram numa cruz. Mas Deus tornou a dar-lhe a vida três dias mais tarde e mostrou-o a certas testemunhas que tinha já escolhido; não ao povo em geral, mas a nós, que comemos e bebemos com ele depois de ter ressuscitado dos mortos. Mandou-nos pregar as boas novas, e dar testemunho de que Jesus foi mandado por Deus para ser juiz dos vivos e dos mortos. E todos os profetas escreveram a seu respeito, dizendo que quem nele crê terá perdoados os pecados, pelo seu nome.

44 Enquanto Pedro dizia estas coisas, o Espírito Santo desceu sobre quantos o escutavam. Os judeus que tinham ido com Pedro ficaram pasmados ao verem que o dom do Espírito Santo tenha sido derramado também sobre os gentios; e ouviam-nos falar em línguas diferentes, louvando Deus.

47 Pedro perguntou então: Poderá alguém opor-se a que sejam baptizados, agora que receberam o Espírito Santo tal como nós?

48 E assim deu ordem que fossem baptizados em nome de Jesus Cristo. Depois Cornélio pediu-lhe que ficasse em sua casa durante vários dias.

1 Ja Kesareassa oli mies, nimeltä Kornelius, sadanpäämies niin kutsutussa italialaisessa sotaväenosastossa.

2 Hän oli hurskas ja Jumalaa pelkääväinen, niinkuin koko hänen perhekuntansakin, ja antoi paljon almuja kansalle ja rukoili alati Jumalaa.

5 Niin lähetä nyt miehiä Joppeen noutamaan eräs Simon, jota myös Pietariksi kutsutaan;

7 Ja kun enkeli, joka Korneliusta puhutteli, oli mennyt pois, kutsui tämä kaksi palvelijaansa ja hurskaan sotamiehen uskollisimpiensa joukosta

8 ja kertoi heille kaikki ja lähetti heidät Joppeen.

9 Ja seuraavana päivänä, kun he olivat matkalla ja lähestyivät kaupunkia, nousi Pietari noin kuudennen hetken vaiheilla katolle rukoilemaan.

10 Ja hänen tuli nälkä, ja hän halusi ruokaa. Mutta sitä valmistettaessa hän joutui hurmoksiin.

11 Ja hän näki taivaan avoinna ja tulevan alas astian, ikäänkuin suuren liinavaatteen, joka neljästä kulmastaan laskettiin maahan.

12 Ja siinä oli kaikkinaisia maan nelijalkaisia ja matelijoita ja taivaan lintuja.

16 Tämä tapahtui kolme kertaa; sitten astia otettiin kohta ylös taivaaseen.

17 Ja kun Pietari oli epätietoinen siitä, mitä hänen näkemänsä näky mahtoi merkitä, niin katso, ne miehet, jotka Kornelius oli lähettänyt ja jotka kyselemällä olivat löytäneet Simonin talon, seisoivat portilla

18 ja tiedustelivat kuuluvalla äänellä, majailiko siellä Simon, jota myös Pietariksi kutsuttiin.

23 Niin hän kutsui heidät sisään ja piti heitä vierainansa. Seuraavana päivänä Pietari nousi ja lähti heidän kanssaan, ja muutamat veljet Joppesta seurasivat hänen mukanaan.

24 Ja sen jälkeisenä päivänä he saapuivat Kesareaan; ja Kornelius odotti heitä ja oli kutsunut koolle sukulaisensa ja lähimmät ystävänsä.

25 Ja kun Pietari oli astumassa sisään, meni Kornelius häntä vastaan, lankesi hänen jalkojensa juureen ja kumartui maahan.

27 Ja puhellen hänen kanssaan hän meni sisään ja tapasi monta koolla.

31 ja sanoi: 'Kornelius, sinun rukouksesi on kuultu, ja sinun almusi ovat tulleet muistoon Jumalan edessä.

32 Niin lähetä nyt Joppeen ja kutsu tykösi Simon, jota myös Pietariksi kutsutaan; hän majailee nahkuri Simonin talossa meren rannalla.'

35 vaan että jokaisessa kansassa se, joka häntä pelkää ja tekee vanhurskautta, on hänelle otollinen.

36 Sen sanan, jonka hän lähetti Israelin lapsille, julistaen evankeliumia rauhasta Jeesuksessa Kristuksessa, joka on kaikkien Herra,

37 sen sanan, joka lähtien Galileasta on levinnyt koko Juudeaan, sen kasteen jälkeen, jota Johannes saarnasi, sen te tiedätte;

38 te tiedätte, kuinka Jumala Pyhällä Hengellä ja voimalla oli voidellut Jeesuksen Nasaretilaisen, hänet, joka vaelsi ympäri ja teki hyvää ja paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet; sillä Jumala oli hänen kanssansa.

39 Ja me olemme kaiken sen todistajat, mitä hän teki juutalaisten maassa ja Jerusalemissa; ja hänet he ripustivat puuhun ja tappoivat.

40 Hänet Jumala herätti kolmantena päivänä ja antoi hänen ilmestyä,

41 ei kaikelle kansalle, vaan Jumalan ennen valitsemille todistajille, meille, jotka söimme ja joimme hänen kanssaan sen jälkeen, kuin hän oli kuolleista noussut.

42 Ja hän käski meidän saarnata kansalle ja todistaa, että hän on se, jonka Jumala on asettanut elävien ja kuolleitten tuomariksi.

44 Kun Pietari vielä näitä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat.

45 Ja kaikki ne uskovaiset, jotka olivat ympärileikatut ja olivat tulleet Pietarin mukana, hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin,

46 sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari vastasi:

47 Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin?

48 Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. Silloin he pyysivät häntä viipymään siellä muutamia päiviä.