1 Acabado tudo, Paulo reuniu os discípulos, dirigiu-lhes uma mensagem de encorajamento, despediu-se e partiu para a Macedónia. Viajou através dessa região, encorajando os crentes em todas as vilas e cidades. Depois veio à Acaia,

3 ficando aí durante três meses, e preparava-se para embarcar para a Síria quando descobriu que os judeus conspiravam contra a sua vida. Resolveu então ir primeiro ao norte, à Macedónia.

4 Acompanharam-no: Sópater (filho de Pirro) da Bereia; Aristarco e Segundo, de Tessalónica; Gaio, de Derbe; Timóteo; Tíquico e Trófimo, que eram da província da Ásia.

5 Estes últimos, tendo partido à frente, esperaram-nos em Troas.

6 Mal terminaram as cerimónias da Páscoa, embarcámos em Filipos, e passados cinco dias chegávamos a Troas, na província da Ásia, onde ficámos uma semana.

7 No domingo, reunimo-nos para celebrar a Santa Ceia. Paulo pregou nesse encontro, e, porque ia partir no dia seguinte, alongou o seu discurso até à meia-noite.

8 A sala no andar onde nos reunimos estava iluminada com muitas lâmpadas a óleo; e, como Paulo prolongasse muito o seu sermão, um jovem chamado Êutico, que estava sentado no parapeito duma janela, adormeceu e caiu da altura de três andares, tendo morrido

10 Paulo desceu e, levantando-o nos braços, disse: Não se preocupem; ele está vivo! Voltaram todos para cima e tomaram juntos uma refeição. Paulo ainda lhes falou longamente, e era já madrugada quando partiu.

13 Paulo foi por terra até Asson, e nós seguimos à frente por mar. Ali, reuniu-se connosco e embarcámos juntos para Mitilene. No dia seguinte passámos junto a Quio, no outro aproámos a Samos; um dia mais tarde chegámos a Mileto.

16 Paulo resolvera não parar em Éfeso desta vez, para evitar passar tempo na província da Ásia, visto ter pressa em chegar a Jerusalém, se possível para celebrar o Pentecostes.

17 Por isso, quando desembarcámos em Mileto, mandou recado aos anciãos da igreja de Éfeso, pedindo-lhes para virem ter com ele.

18 Quando chegaram, disse-lhes: Sabem que desde que desembarquei na província da Ásia até agora

19 tenho realizado humildemente o trabalho do Senhor, no meio de lágrimas e grandes perigos, devido às conspirações dos judeus contra a minha vida

20 No entanto nunca fugi a dizer-vos tudo o que pudesse ajudar-vos, quer publicamente quer em vossas casas

21 A minha mensagem para judeus e gentios tem sido a mesma: que é preciso deixarem o pecado, converterem-se a Deus e crerem no nosso Senhor Jesus Cristo.

22 Agora sigo para Jerusalém, levado pelo Espírito Santo, sem saber o que me espera, a não ser que o Espírito Santo me tem dito, de cidade em cidade, que me esperam a cadeia e o sofrimento. Mas a vida nada me vale se não completar a carreira e cumprir a tarefa que me foi confiada pelo Senhor Jesus, ou seja, anunciar o evangelho da graça de Deus.

25 Sei bem que estou convosco pela última vez. Preguei-vos o reino de Deus, mas agora nenhum de vocês me tornará a ver mais. Por isso vos declaro solenemente que não posso ser culpado pela perdição eterna seja de quem for, pois nunca deixei de vos anunciar integralmente o plano de salvação da parte de Deus.

28 Agora, olhem por vocês próprios e pelo rebanho de Deus. O Espírito Santo vos constituiu pastores para alimentar a sua igreja, que ele comprou com o seu próprio sangue.

29 Sei muito bem que, quando vos deixar, hão-de aparecer no vosso meio falsos mestres que como lobos ferozes não pouparão o rebanho. Há mesmo alguns de vocês que torcerão a verdade só para arranjar adeptos.

31 Cuidado e vigiem! Lembrem-se dos três anos que convosco passei, do meu constante cuidado sobre vocês, noite e dia, aconselhando-vos e avisando-vos, com lágrimas até.

32 E agora confio-vos a Deus, ao seu cuidado, e à palavra da sua graça. Ele pode construir a vossa fé e garantir-vos a herança que vos reserva, a vocês e a todos os que são santificados.

33 Nunca cobicei nem o dinheiro, nem o vestuário, nem as riquezas de ninguém. Sabem que estas minhas mãos trabalharam para me sustentar e, até para atender às necessidades dos que estavam comigo. Quis mostrar-vos sempre que, trabalhando assim, devemos auxiliar os fracos e lembrarmo-nos das palavras do Senhor Jesus: 'Coisa mais abençoada é dar do que receber'.

36 Quando acabou de falar, ajoelhou-se e orou com todos os crentes. Estes choravam, abraçando e beijando Paulo enquanto se despediam dele, entristecendo-se, sobretudo, por ter dito que nunca mais os veria. Seguidamente, acompanharam-no até ao navio.

1 Kun meteli oli asettunut, kutsui Paavali opetuslapset luoksensa; ja rohkaistuaan heitä hän jätti heidät hyvästi ja lähti matkustamaan Makedoniaan.

2 Ja kuljettuaan niiden paikkakuntien läpi ja puhuttuaan siellä monta kehoituksen sanaa hän tuli Kreikkaan.

3 Siellä hän oleskeli kolme kuukautta. Ja kun juutalaiset olivat tehneet häntä vastaan salahankkeen hänen aikoessaan lähteä meritse Syyriaan, päätti hän tehdä paluumatkansa Makedonian kautta.

4 Ja häntä seurasivat berealainen Soopater, Pyrruksen poika, ja tessalonikalaisista Aristarkus ja Sekundus, derbeläinen Gaius, Timoteus sekä aasialaiset Tykikus ja Trofimus.

5 Nämä menivät edeltä ja odottivat meitä Trooaassa;

6 mutta me purjehdimme happamattoman leivän juhlan jälkeen Filippistä ja tulimme viidentenä päivänä heidän luoksensa Trooaaseen ja viivyimme siellä seitsemän päivää.

7 Ja kun viikon ensimmäisenä päivänä olimme kokoontuneet murtamaan leipää, niin Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa pois, keskusteli heidän kanssansa ja pitkitti puhettaan puoliyöhön saakka.

8 Ja monta lamppua oli palamassa yläsalissa, jossa me olimme koolla.

9 Niin eräs nuorukainen, nimeltä Eutykus, istui ikkunalla, ja kun Paavalin puhe kesti niin kauan, vaipui hän sikeään uneen ja putosi unen vallassa kolmannesta kerroksesta maahan; ja hänet nostettiin ylös kuolleena.

11 Niin hän meni jälleen ylös, mursi leipää ja söi; ja hän puhui kauan heidän kanssansa, päivän koittoon asti, ja lähti sitten matkalle.

12 Ja he veivät pojan sieltä elävänä ja tulivat suuresti lohdutetuiksi.

13 Mutta me menimme edeltäpäin ja astuimme laivaan ja purjehdimme Assoon. Sieltä aioimme ottaa Paavalin laivaan, sillä hän oli niin määrännyt, aikoen itse kulkea maitse.

14 Ja kun hän yhtyi meihin Assossa, otimme hänet laivaan ja kuljimme Mityleneen.

15 Sieltä me purjehdimme ja saavuimme toisena päivänä Kion kohdalle; seuraavana päivänä laskimme Samoon ja tulimme sen jälkeisenä päivänä Miletoon.

16 Sillä Paavali oli päättänyt purjehtia Efeson ohitse, ettei häneltä kuluisi aikaa Aasiassa; sillä hän kiiruhti joutuakseen, jos suinkin mahdollista, helluntaiksi Jerusalemiin.

17 Mutta Miletosta hän lähetti sanan Efesoon ja kutsui tykönsä seurakunnan vanhimmat.

19 kuinka minä olen palvellut Herraa kaikella nöyryydellä ja kyynelillä, koettelemuksissa, jotka ovat kohdanneet minua juutalaisten salahankkeiden tähden;

20 kuinka minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille sitä, mikä hyödyllistä on, ja opettamasta teitä sekä julkisesti että huone huoneelta,

21 vaan olen todistanut sekä juutalaisille että kreikkalaisille parannusta kääntymyksessä Jumalan puoleen ja uskoa meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen.

22 Ja nyt, katso, minä matkustan, sidottuna hengessä, Jerusalemiin, enkä tiedä, mikä minua siellä kohtaa.

23 Sen vain tiedän, että Pyhä Henki jokaisessa kaupungissa todistaa minulle ja sanoo, että kahleet ja ahdistukset minua odottavat.

24 En minä kuitenkaan pidä henkeäni itselleni minkään arvoisena, kunhan vain täytän juoksuni ja sen viran, jonka minä Herralta Jeesukselta olen saanut: Jumalan armon evankeliumin todistamisen.

25 Ja nyt, katso, minä tiedän, ettette enää saa nähdä minun kasvojani, ei kukaan teistä, joiden keskuudessa minä olen vaeltanut ja saarnannut valtakuntaa.

26 Sentähden minä todistan teille tänä päivänä, että minä olen viaton kaikkien vereen.

27 Sillä minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille kaikkea Jumalan tahtoa.

28 Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut.

29 Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä,

30 ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa.

31 Valvokaa sentähden ja muistakaa, että minä olen kolme vuotta lakkaamatta yötä ja päivää kyynelin neuvonut teitä itsekutakin.

32 Ja nyt minä uskon teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, hänen, joka on voimallinen rakentamaan teitä ja antamaan teille perintöosan kaikkien pyhitettyjen joukossa.

33 En minä ole halunnut kenenkään hopeata tai kultaa tai vaatteita;

34 te tiedätte itse, että nämä minun käteni ovat työllänsä hankkineet, mitä minä ja seuralaiseni olemme tarvinneet.

36 Ja tämän sanottuaan hän polvistui ja rukoili kaikkien heidän kanssansa.

37 Ja he ratkesivat kaikki haikeasti itkemään ja lankesivat Paavalin kaulaan ja suutelivat häntä,

38 ja enimmän suretti heitä se sana, jonka hän oli sanonut, etteivät he enää saisi nähdä hänen kasvojansa. Ja he saattoivat hänet laivaan.