1 Houve, também, um homem chamado Ananias que, com sua mulher Safira, vendeu uns bens que tinha e só entregou parte do dinheiro, dizendo no entanto que era o seu preço total; isto, com a cumplicidade da mulher.

3 Mas Pedro disse-lhe: Ananias, porque Satanás entrou no teu coração? Quando disseste que este era o preço inteiro, estavas a mentir ao Espírito Santo

4 A propriedade que tinhas podias vendê-la ou não, conforme quisesses. E, depois de a vender, o dinheiro era teu. Como pudeste fazer uma coisa destas? Não foi a nós que mentiste, mas a Deus.

5 Ao ouvir estas palavras, Ananias caiu morto no chão! Toda a gente que soube disto ficou atemorizada. Então alguns jovens cobriram-no com um lençol e levaram-no para o enterrar.

7 Passadas cerca de três horas, chegou a mulher, que não sabia do sucedido. Pedro perguntou-lhe: Foi por este preço assim e assim que venderam o vosso terreno? Sim, foi, respondeu-lhe ela.

9 E Pedro disse: Como pudestes então, tu e o teu marido, fazer uma coisa destas para enganar o Espírito Santo? Olha, ali mesmo à porta estão os jovens que foram enterrar o teu marido e que te vão levar a ti também.

10 Imediatamente tombou morta por terra; os mesmos jovens entraram e, vendo que tinha morrido, levaram-na e enterraram-na ao lado do marido. Um grande temor se apossou da igreja inteira e de todos os que souberam do caso.

12 Entretanto, os apóstolos faziam muitos e notáveis milagres e maravilhas entre o povo. E os crentes reuniam-se regularmente no templo, no local conhecido pelo Alpendre de Salomão. Ninguém mais se atrevia a juntar-se a eles, mas o povo tinha-os na maior consideração.

14 E cada vez mais pessoas criam no Senhor - uma multidão de homens e mulheres.

15 Como resultado do trabalho dos apóstolos, chegavam a levar os doentes para a rua deitados em camas ou esteiras, para que ao menos a sombra de Pedro lhes tocasse quando o apóstolo passava por ali!

16 E também dos arredores de Jerusalém vinham gentes que traziam os enfermos e os possessos pelos demónios, e todos eram curados.

17 O supremo sacerdote, mais os seus amigos, que eram saduceus, sentiram tanta inveja que acabaram por prender os apóstolos, metendo-os na prisão

19 De noite, porém, veio um anjo do Senhor que, abrindo os portões da cadeia e trazendo os presos para a rua, lhes disse: Vão para o templo e preguem ao povo tudo acerca desta vida nova.a

21 Rompia já a manhã quando chegaram ao templo, e logo começaram a ensinar ntretanto o supremo sacerdote e a sua comitiva chegaram também ao templo e, reunindo o conselho judaico juntamente com os ansiãos do povo, mandaram que os apóstolos fossem trazidos da prisão a fim de serem julgados

22 Mas, quando os guardas chegaram ao cárcere, os presos já lá não estavam, pelo que, regressando ao conselho, disseram:

23 As portas da prisão estavam fechadas e os guardas vigiavam no exterior, mas, quando abrimos os portões, não havia ninguém lá dentro!

24 Ao ouvirem isto, o chefe da guarda e os principais dos sacerdotes ficaram perplexos sem saberem o que acontecera, nem no que tudo aquilo iria dar.

25 Depois chegou alguém com a notícia que os homens que haviam metido na prisão se encontravam ali mesmo, no templo, ensinando o povo!

26 O comandante da guarda foi então com os seus oficiais e prendeu-os, mas sem violência, pois receavam que o povo os matasse se maltratassem os discípulos;

27 e assim os levaram à presença do conselho.

28 Não vos dissemos que nunca mais falassem nesse tal Jesus?, perguntou o supremo sacerdote. Em vez disso, encheram toda a Jerusalém com o vosso ensino, e pretendem lançar sobre nós a culpa da morte desse homem!

29 Mas Pedro e os apóstolos responderam: Devemos obedecer mais a Deus do que aos homens

30 O Deus dos nossos antepassados trouxe Jesus de novo à vida após o terem morto, pendurando-o numa cruz.

31 Depois, com enorme poder, Deus glorificou-o, dando-lhe o lugar de honra, à sua mão direita, como Príncipe e Salvador, para que o povo de Israel tivesse uma oportunidade de arrependimento e de perdão para os seus pecados

32 Somos testemunhas destas coisas, como o é também o Espírito Santo dado por Deus a todos quantos lhe obedecem.

33 Ao ouvir estas palavras, o conselho ficou encolerizado e resolveu matá-los. Mas um dos membros, um fariseu chamado Gamaliel, muito entendido em leis religiosas e muito popular entre o povo, levantou-se e pediu que mandassem os apóstolos sair da sala por um pouco. Disse então: Homens de Israel, cuidado, vejam bem o que vão fazer com estas pessoas! Há algum tempo apareceu esse tal Teudas, que se julgava indivíduo importante. Juntaram-se-lhe cerca de quatrocentos partidários, mas acabou por ser morto, e os que o seguiram foram facilmente dispersos

37 Depois dele, na altura do recenseamento, apareceu Judas da Galileia, que arrastou atrás de si uns discípulos, mas também morreu e os seus seguidores foram igualmente dispersos.

38 Por isso o que vos aconselho é que deixem estes homens em paz. Se o que ensinam e fazem é só deles, em breve desaparecerão.

39 Mas, se for obra de Deus, não poderão impedi-los, não vá acontecer vocês acabarem por lutar contra o próprio Deus.

40 O conselho aceitou esta opinião e, chamados os apóstolos, mandou-os açoitar e disse-lhes que nunca mais falassem no nome de Jesus, deixando-os finalmente ir-se embora.

41 Os apóstolos saíram da sala do conselho, contentes por Deus os ter considerado dignos de sofrer desonra pelo seu nome.

42 E todos os dias, no templo e de casa em casa, continuaram a ensinar e a pregar que Jesus era o Cristo.

1 Mutta eräs mies, nimeltä Ananias, ja hänen vaimonsa Safiira myivät maatilan,

2 ja mies kätki vaimonsa tieten osan hinnasta, ja osan hän toi ja pani apostolien jalkojen eteen.

5 Kun Ananias kuuli nämä sanat, kaatui hän maahan ja heitti henkensä. Ja suuri pelko valtasi kaikki, jotka sen kuulivat.

6 Ja nuoret miehet nousivat ja korjasivat hänet ja kantoivat hänet pois ja hautasivat.

7 Noin kolmen hetken kuluttua hänen vaimonsa tuli sisään eikä tiennyt, mitä oli tapahtunut.

10 Niin hän heti kaatui hänen jalkojensa eteen ja heitti henkensä; ja kun nuorukaiset tulivat sisään, tapasivat he hänet kuolleena, kantoivat pois ja hautasivat hänet hänen miehensä viereen.

11 Ja suuri pelko valtasi koko seurakunnan ja kaikki ne, jotka tämän kuulivat.

12 Ja apostolien kätten kautta tapahtui kansassa monta tunnustekoa ja ihmettä; ja he olivat kaikki yksimielisesti koolla Salomon pylväskäytävässä.

13 Eikä muista kukaan uskaltanut heihin liittyä, mutta kansa piti heitä suuressa kunniassa.

14 Ja yhä enemmän karttui niitä, jotka uskoivat Herraan, sekä miehiä että naisia suuret joukot.

15 Kannettiinpa sairaita kaduillekin ja pantiin vuoteille ja paareille, että Pietarin kulkiessa edes hänen varjonsa sattuisi johonkuhun heistä.

16 Myöskin kaupungeista Jerusalemin ympäriltä tuli paljon kansaa, ja he toivat sairaita ja saastaisten henkien vaivaamia, ja ne kaikki tulivat parannetuiksi.

17 Silloin nousi ylimmäinen pappi ja kaikki, jotka olivat hänen puolellansa, saddukeusten lahko, ja he tulivat kiihkoa täyteen

18 ja kävivät käsiksi apostoleihin ja panivat heidät yleiseen vankihuoneeseen.

19 Mutta yöllä avasi Herran enkeli vankilan ovet ja vei heidät ulos ja sanoi:

21 Sen kuultuansa he menivät päivän koittaessa pyhäkköön ja opettivat. Niin saapui ylimmäinen pappi ja ne, jotka olivat hänen puolellansa, ja he kutsuivat koolle neuvoston ja israelilaisten vanhinten kokouksen; ja he lähettivät noutamaan heitä vankilasta.

22 Mutta kun oikeudenpalvelijat tulivat vankilaan, eivät he löytäneet heitä sieltä, vaan palasivat takaisin ja kertoivat,

24 Kun pyhäkön vartioston päällikkö ja ylipapit kuulivat nämä sanat, eivät he tienneet, mitä heistä ajatella ja mitä tästä tulisi.

26 Silloin päällikkö meni oikeudenpalvelijain kanssa ja nouti heidät; ei kuitenkaan väkisin, sillä he pelkäsivät, että kansa heidät kivittäisi.

27 Ja he toivat heidät ja asettivat neuvoston eteen. Ja ylimmäinen pappi kuulusteli heitä

30 Meidän isiemme Jumala on herättänyt Jeesuksen, jonka te ripustitte puuhun ja surmasitte.

31 Hänet on Jumala oikealla kädellänsä korottanut Päämieheksi ja Vapahtajaksi, antamaan Israelille parannusta ja syntien anteeksiantamusta.

33 Kun he sen kuulivat, viilsi se heidän sydäntänsä, ja he tahtoivat tappaa heidät.

34 Mutta neuvostossa nousi eräs fariseus, nimeltä Gamaliel, lainopettaja, jota koko kansa piti arvossa, ja hän käski viedä miehet vähäksi aikaa ulos.

36 Sillä ennen näitä päiviä nousi Teudas, sanoen jokin olevansa, ja häneen liittyi noin neljäsataa miestä; hänet tapettiin, ja kaikki, jotka olivat häneen suostuneet, hajotettiin, ja he joutuivat häviöön.

37 Hänen jälkeensä nousi Juudas, galilealainen, verollepanon päivinä ja vietteli kansaa luopumaan puolellensa; hänkin hukkui, ja kaikki, jotka olivat suostuneet häneen, hajotettiin.

38 Ja nyt minä sanon teille: pysykää erillänne näistä miehistä ja antakaa heidän olla; sillä jos tämä hanke eli tämä teko on ihmisistä, niin se tyhjään raukeaa;

40 Niin he noudattivat hänen neuvoansa. Ja he kutsuivat apostolit sisään ja pieksättivät heitä ja kielsivät heitä puhumasta Jeesuksen nimeen ja päästivät heidät menemään.

41 Niin he lähtivät pois neuvostosta iloissaan siitä, että olivat katsotut arvollisiksi kärsimään häväistystä Jeesuksen nimen tähden.

42 Eivätkä he lakanneet, vaan opettivat joka päivä pyhäkössä ja kodeissa ja julistivat evankeliumia Kristuksesta Jeesuksesta.