1 Por aquele tempo, o rei Herodes tomou medidas contra alguns da igreja e matou Tiago, irmão de João, pela espada.

3 Vendo como isto tinha agradado aos dirigentes judaicos, Herodes prendeu Pedro durante a festa da Páscoa e meteu-o na cadeia guardado por dezasseis soldados. A intenção de Herodes era entregar Pedro aos judeus para que fosse julgado depois da Páscoa. Mas durante todo o tempo que passou na prisão, a igreja orava fervorosamente a Deus, rogando pela sua vida.

6 Na noite anterior ao seu julgamento, Pedro dormia preso com correntes duplas, entre dois soldados, e ainda com outros guardas à porta da prisão. De súbito, fez-se uma luz na cela e junto dele apareceu um anjo do Senhor que, batendo-lhe no lado para o acordar, disse-lhe: Levanta-te depressa! Logo as correntes lhe caíram dos pulsos. E continuou: Veste-te e calça-te. Pedro obedeceu. Agora embrulha-te na capa e segue-me!

9 Saiu da cela atrás do anjo, mas sempre pensando que aquilo era um sonho ou uma visão, não acreditando que fosse qualquer coisa realmente a acontecer. Passaram pelo primeiro e segundo postos da guarda e chegaram ao portão de ferro que dava para a rua, o qual se abriu por si! Cruzaram-no e caminharam juntos pelo espaço de um quarteirão, e então repentinamente o anjo desapareceu.

11 Só então Pedro compreendeu o que tinha acontecido. É realmente verdade!, disse consigo próprio. O Senhor mandou o seu anjo salvar-me das mãos de Herodes e do que os judeus queriam fazer-me!

12 Depois de pensar um pouco, dirigiu-se a casa de Maria, mãe de João Marcos, onde muitos se encontravam reunidos para orar. Bateu ao portão da entrada, e quem o abriu foi uma rapariga chamada Rode, que, ao reconhecer a voz de Pedro, ficou tão contente que voltou a correr para dentro de casa dizendo quem estava à porta da rua; mas não acreditavam nas suas palavras. Não estás boa da cabeça, diziam. Mas como insistisse, julgaram: Deve ser o seu anjo.

16 Entretanto Pedro continuava a bater à porta. Quando, por fim, lha abriram, a surpresa não podia ser maior. Pedro fez-lhes sinal para que se acalmassem e contou-lhes o que sucedera e como o Senhor o tirara da cadeia. Contem também a Tiago e aos outros o que aconteceu, disse, saindo em seguida para local mais seguro.

18 Chegada a manhã, houve um grande alarido na prisão. Que era feito de Pedro?

19 Quando Herodes o mandou buscar e soube que não estava lá, prendeu os dezasseis guardas, que foram condenados à morte epois disto, Herodes foi para Cesareia durante algum tempo

20 Ali, procurou-o uma delegação chegada de Tiro e Sidom. Herodes estava em conflito com o povo daquelas duas cidades, mas os enviados, travando amizade com Blasto, o secretário do rei, pediram a paz, pois as suas cidades dependiam alimentarmente do rei

21 Combinada uma entrevista com o rei, no dia marcado, Herodes, nas suas vestes reais, sentou-se no trono e fez um discurso, no fim do qual o povo, com grandes aplausos, gritou: Isto não é um homem a falar! É a voz de um deus!

23 Imediatamente um anjo do Senhor feriu Herodes com uma doença, de tal modo que se encheu de bichos e morreu, por ter aceitado a adoração do povo, em vez de dar glória a Deus.

24 Mas as boas novas de Deus espalhavam-se rapidamente e havia muitos novos crentes.

25 Barnabé e Saulo acabaram a sua missão emJerusalém, e regressaram a Antioquia, levando João Marcos com eles.

1 Siihen aikaan kuningas Herodes otatti muutamia seurakunnan jäseniä kiinni kiduttaaksensa heitä.

2 Ja hän mestautti miekalla Jaakobin, Johanneksen veljen.

3 Ja kun hän näki sen olevan juutalaisille mieleen, niin hän sen lisäksi vangitutti Pietarinkin. Silloin olivat happamattoman leivän päivät.

4 Ja otettuaan hänet kiinni hän pani hänet vankeuteen ja jätti neljän nelimiehisen sotilasvartioston vartioitavaksi, aikoen pääsiäisen jälkeen asettaa hänet kansan eteen.

5 Niin pidettiin siis Pietaria vankeudessa; mutta seurakunta rukoili lakkaamatta Jumalaa hänen edestänsä.

6 Ja yöllä sitä päivää vasten, jona Herodeksella oli aikomus viedä hänet oikeuden eteen, Pietari nukkui kahden sotamiehen välissä, sidottuna kaksilla kahleilla; ja vartijat vartioitsivat oven edessä vankilaa.

9 Ja Pietari lähti ja seurasi häntä, mutta ei tiennyt, että se, mikä enkelin vaikutuksesta tapahtui, oli totta, vaan luuli näkevänsä näyn.

10 Ja he kulkivat läpi ensimmäisen vartion ja toisen ja tulivat rautaportille, joka vei kaupunkiin. Se aukeni heille itsestään, ja he menivät ulos ja kulkivat eteenpäin muutamaa katua; ja yhtäkkiä enkeli erkani hänestä.

12 Ja päästyään siitä selville hän kulki kohti Marian, Johanneksen äidin, taloa, sen Johanneksen, jota myös Markukseksi kutsuttiin. Siellä oli monta koolla rukoilemassa.

13 Ja kun Pietari kolkutti eteisen ovea, tuli siihen palvelijatar, nimeltä Rode, kuulostamaan;

14 ja tunnettuaan Pietarin äänen hän ilossansa ei avannut eteistä vaan juoksi sisään ja kertoi Pietarin seisovan portin takana.

16 Mutta Pietari kolkutti yhä; ja kun he avasivat, näkivät he hänet ja hämmästyivät.

18 Mutta kun päivä koitti, tuli sotamiehille kova hätä siitä, mihin Pietari oli joutunut.

19 Ja kun Herodes oli haettanut häntä eikä löytänyt, tutki hän vartijoita ja käski viedä heidät rangaistaviksi. Sitten hän meni Juudeasta Kesareaan ja oleskeli siellä.

20 Ja Herodes oli vihoissansa tyyrolaisille ja siidonilaisille. Mutta nämä tulivat yksissä neuvoin hänen luoksensa, ja suostutettuaan puolelleen Blastuksen, kuninkaan kamaripalvelijan, he anoivat rauhaa; sillä heidän maakuntansa sai elatuksensa kuninkaan maasta.

21 Niin Herodes määrättynä päivänä pukeutui kuninkaalliseen pukuun, istui istuimelleen ja piti heille puheen;

23 Mutta heti löi häntä Herran enkeli, sentähden ettei hän antanut kunniaa Jumalalle; ja madot söivät hänet, ja hän heitti henkensä.

24 Mutta Jumalan sana menestyi ja levisi.

25 Ja Barnabas ja Saulus palasivat Jerusalemista toimitettuansa avustustehtävän ja toivat sieltä mukanaan Johanneksen, jota myös Markukseksi kutsuttiin.