1 Ai de mim! É tão difícil encontrar uma pessoa justa como achar cachos de uvas e figos depois dos tempos da ceifa: Nem um bago se encontra, nem um só figo. Contudo, como desejo comê-lo!

2 Desaparecem os rectos; nem uma só pessoa honesta! São todos assasinos, falsos para com os seus próprios irmãos.

3 Lançam-se com ambas as mãos sobre os piores actos, e com que habilidade! Tanto o governante como o juiz, ambos se vendem por suborno. O rico paga-lhe e diz-lhe quem pretende arruinar. E entre eles se arranjam para torcer a justiça

4 O melhor de entre eles é como um espinheiro; o mais recto deles tem um comportamento absolutamente distorcido. Mas vem chegando o vosso julgamento; o tempo do vosso castigo está mesmo aí; confusão, destruição, terror será o vosso quinhão.

5 Não confiem em ninguém, nem no vosso melhor amigo - nem mesmo na vossa mulher!

6 O filho despreza o pai; a filha, a mãe; a nora maldiz a sogra. Sim, os inimigos dos homens encontrar-se-ão no seu próprio lar.

7 Quanto a mim esperarei pelo socorro do Senhor; esperarei que Deus me salve. Ele me ouvirá.

8 Não se alegrem por causa do que me sucede, ó meus inimigos. Aconteça o que me acontecer, levantar-me-ei! Se for envolvido pelas trevas o Senhor será a minha luz.

9 Serei paciente se o Senhor me castigar, porque pequei contra ele. Mas ele julgará a minha causa e recompensará os meus adversários pelo mal que me têm feito. Deus me tirará das trevas para a luz e verei a sua misericórdia.

10 O meu inimigo verá que Deus é a meu favor e acabará por ter vergonha do mal todo que me fez. Onde está o teu Deus?, perguntavam eles; e agora vejo-os pisados nas ruas como lama.

11 As tuas cidades, ó povo de Deus, serão reconstruídas; serão muito maiores e mais prósperas do que o eram antes

12 Cidadãos de muitas terras diferentes virão prestar-te honra - da Assíria até ao Egipto ao Eufrates, dum oceano ao outro, desde as cordinheiras mais longínquas até às montanhas opostas.

13 Contudo, antes disso, Israel será destruída por causa da grande maldade do seu povo.

14 Ó Senhor, vem conduzir o teu povo, apascentar o teu rebanho; fá-los viver em paz e prosperidade; que possam desfrutar de férteis pastagens em Basã e em Gileade, tal como no passado.

15 Sim, responde o Senhor, farei poderosos milagres no meio de ti, semelhantes aos que fiz quando te tirei da escravidão do Egipto.

16 Todo o mundo ficará espantado perante aquilo que farei por vocês e ficará envergonhado pelo seu pouco poder. Toda a gente ficará muda de espanto; os seus ouvidos não perceberão outra coisa, senão só isso!d

17 Constatarão como são iguais às serpentes, lambendo o pó; como vermes rastejando para dentro de buracos, donde sairão tremendo, para ir ao encontro do Senhor. Temê-lo-ão e ficarão espantados.

18 Onde haverá outro deus semelhante a ti, que perdoa os pecados dos sobreviventes do teu povo? Tu não serás capaz de continuar voltado contra o teu povo, porque amas a misericórdia

19 Mais uma vez terás compaixão de nós. Esmagarás os nossos pecados debaixo dos pés, lançá-los-ás para o fundo dos oceanos!

20 Abençoar-nos-ás tal como prometeste a Jacob há muito tempo atrás. Derramarás o teu amor sobre nós, como prometeste ao nosso pai Abraão!

1 Voi minua, sillä minun käy niinkuin hedelmänkorjuussa, niinkuin viinisadon jälkikorjuussa: ei ole rypälettä syödäkseni, ei varhaisviikunaa, jota minun sieluni himoitsee.

2 Poissa ovat hurskaat maasta, eikä oikeamielistä ole ihmisten seassa. Kaikki he väijyvät verta, pyydystävät verkolla toinen toistansa.

3 Pahantekoon molemmin käsin! Sitä taidolla tekemään! Päämies vaatii, tuomari maksusta tuomitsee, ja mahtava puhuu julki sielunsa himon; senkaltaista he punovat.

4 Paras heistä on kuin orjantappura, oikeamielisin pahempi kuin teräväokainen aita. Sinun tähystäjäisi ilmoittama päivä, kosto sinulle, tulee. Silloin he joutuvat sekasortoon.

5 Älkää uskoko ystävää, älkää luottako uskottuun; vaimolta, joka sylissäsi lepää, varo suusi ovet.

6 Sillä poika halveksii isää, tytär nousee äitiänsä vastaan, miniä anoppiansa vastaan; ihmisen vihamiehiä ovat hänen omat perhekuntalaisensa.

7 Mutta minä panen toivoni Herraan, odotan pelastukseni Jumalaa: minun Jumalani on minua kuuleva.

8 Älkää iloitko, minun viholliseni, minusta: jos minä olen langennut, niin minä nousen; jos istun pimeydessä, on Herra minun valkeuteni.

9 Minä tahdon kantaa Herran vihaa, sillä minä olen tehnyt syntiä häntä vastaan, siihen asti että hän minun asiani toimittaa ja hankkii minulle oikeuden. Hän tuo minut valkeuteen, minä saan nähdä hänen vanhurskautensa.

11 Tulee päivä, jolloin sinun muurisi rakennetaan; sinä päivänä on raja oleva kaukana:

12 sinä päivänä tullaan sinun tykösi Assurista ja Egyptin kaupungeista, kaikkialta, Egyptistä aina Eufrat-virtaan, merestä mereen, vuoresta vuoreen.

13 Ja maa tulee autioksi asukkaittensa tähden, heidän töittensä hedelmäin takia.

14 Kaitse kansaasi sauvallasi, perintölaumaasi, joka erillänsä asuu metsässä, keskellä Karmelia. Käykööt he laitumella Baasanissa ja Gileadissa niinkuin ikiaikoina ennen. -

16 Sen näkevät pakanakansat ja saavat häpeän kaikesta väkevyydestänsä. He panevat käden suullensa, heidän korvansa menevät lumpeen.

17 He nuolevat tomua kuin käärme, kuin maan matelijat. Vavisten he tulevat varustuksistansa, lähestyvät väristen Herraa, meidän Jumalaamme; he pelkäävät sinua.

18 Kuka on Jumala, niinkuin sinä olet, joka annat pahat teot anteeksi ja käyt ohitse perintösi jäännöksen rikosten? Ei hän pidä vihaa iäti, sillä hänellä on halu laupeuteen.

19 Hän armahtaa meitä jälleen, polkee maahan meidän pahat tekomme. Kaikki heidän syntinsä sinä heität meren syvyyteen.

20 Sinä osoitat Jaakobille uskollisuutta, Aabrahamille armoa, niinkuin olet vannonut meidän isillemme muinaisista päivistä asti.