1 Seguem-se as mensagens que foram dadas a Jeremias, referentes a várias nações estrangeiras.

2 Esta mensagem foi dada contra o Egipto, por ocasião da batalha de Carquemis, quando o faraó Neco, rei do Egipto, com o seu exército, foi derrotado junto ao rio Eufrates por Nabucodonozor,rei de Babilónia, no quarto ano do reinado de Joaquim (filho de Josias), rei de Judá:

3 Cinjam a vossa armadura, vocês egípcios; preparem-se para a peleja! Selem os cavalos e preparem-se para os montar; ponham os elmos, vistam as couraças, limpem as armas. Mas reparem! O exército egípcio está a fugir de terror; os melhores dos seus soldados correm sem sequer olhar para trás. Sim, o terror circunda-os de todos os lados, diz o Senhor. O mais ligeiro não escapará, nem sequer o mais valente dos lutadores. Lá no norte, junto ao rio Eufrates, tropeçaram e caíram.

7 Que poderoso exército é este que se levanta como o Nilo no tempo da cheia, alagando, ocupando a terra toda? É o exército egípcio gabando-se de que cobrirá toda a Terra como um dilúvio, destruindo todos os seus adversários. Venham então, ó cavalos, carros de combate e valentes soldados do Egipto! Venham, todos vocês, de Cuche, de Pute e de Lude, hábeis em segurar no escudo e atirar com o arco! Porque este é o dia do Senhor Deus dos exércitos celestiais, um dia de vingança sobre os seus inimigos. A espada devorará até ficar saciada, sim, até ficar embriagada de sangue, porque o Senhor Deus dos exércitos do céu irá receber um sacrifício, lá nas regiões do norte, junto ao rio Eufrates! Vai a Gileade à procura de medicamentos, ó virgem, filha do Egipto! Ainda que não haja cura para as tuas feridas. Apesar de já teres experimentado muitos remédios e tratamentos, não há cura para ti. Já as nações todas ouviram falar da tua vergonha. Toda a terra está cheia dos teus gritos de desespero e de derrota; os teus mais poderosos guerreiros tropeçarão uns nos outros e acabarão por cair juntos.

13 Então Deus deu a Jeremias mais esta mensagem referente à vinda de Nabucodonozor rei de Babilónia para atacar o Egipto:

14 Grita bem alto ao Egipto; publica-o nas cidades de Migdol, de Menfis e de Tafnes! Mobilizem-se para a guerra porque a espada da destrui ção irá devorar tudo o que encontrar à sua volta. Porque razão caíram os vossos guerreiros? Eles não conseguem ficar de pé porque o Senhor os abaterá. Vastas multidões cairão uns sobre os outros, continuamente. Nessa altura, o povo restante dos judeus, dirá - Tornemos novamente para Judá, a terra onde nascemos e fujamos daqui, desta carnificina!

17 Dêem outro nome ao faraó Hofra; chamem-lhe: O homem sem poder mas muito barulhento.

18 Tão certo como eu viver, diz o rei, o Senhor dos exércitos do céu, que há-de vir alguém como o monte Tabor ou o monte Carmelo junto ao mar, para vos atacar! Preparem-se; aprontem-se para irem para o exílio, vocês cidadãos do Egipto, pois que a cidade de Menfis será completamente destruída e deixada sem viva alma. O Egipto é elegante como uma bezerra, mas acontece que um moscardo a faz fugir a correr - um moscardo do norte! Até os seus famosos mercenários se tornaram semelhantes a bezerros cevados. Viram as costas e fogem, porque é um dia de grande calamidade para o Egipto, um tempo de grande castigo.

22 O Egipto assobiará como uma serpente que foge porque o exército invasor aproxima-se. Toda uma multidão inumerável de soldados vai desbastando e abatendo a população, semelhantes a um lenhador que progride no interior duma densa floresta abatendo as árvores e cortando a vegetação. O povo do Egipto está coberto de opróbrio: será entregue nas mãos desses homens do norte.

25 O Senhor dos exércitos celestiais, o Deus de Israel, diz: Castigarei Amom, o deus de Tebes, e todos os outros deuses do Egipto. Castigarei igualmente Faraó e todos os que confiam nele. Entregá-los-ei nas mãos daqueles que procuram matá-los - nas mãos de Nabucodonozor, rei de Babilónia, e do seu exército. Mas depois disso a terra há-de recompor-se das devastações da guerra.

27 Mas não estejam atemorizados, ó meu povo, vocês que estão a retornar à sua própria terra; não se espantem. Porque vos salvarei, mesmo estando muito longe, e trarei os vossos filhos, vindos de uma terra bem distante. Sim, Israel há-de voltar, encontrará descanso e nada o tornará receoso. Não temas, pois, ó Jacob meu servo, diz o Senhor, porque eu estou contigo. Destruirei todas as nações para onde vos exilei; mas a vocês não vos destruirei de maneira nenhuma. Castigar-vos-ei, mas só o necessário para vos corrigir.

1 Herran sana, joka tuli profeetta Jeremialle pakanakansoja vastaan.

2 Egyptiä vastaan: Farao Nekon, Egyptin kuninkaan, sotajoukkoa vastaan, joka oli Eufrat-virran rannalla Karkemiissa ja jonka Nebukadressar, Baabelin kuningas, voitti Juudan kuninkaan Joojakimin, Joosian pojan, neljäntenä hallitusvuotena.

4 Valjastakaa hevoset, nouskaa ratsujen selkään, käykää esiin kypärit päässä. Kiilloittakaa keihäät, pukekaa yllenne rintahaarniskat.

5 Miksi minä näen heidän peljästyvän, peräytyvän? Heidän sankarinsa sortuvat. He syöksyvät pakoon eivätkä käänny; kauhistus on kaikkialla, sanoo Herra.

6 Ei pääse nopea pakoon, ei sankari pelastu; pohjan puolella, Eufrat-virran vierellä he kompastuvat ja kaatuvat.

7 Kuka on tuo, joka nousee niinkuin Niilivirta, jonka vedet vyöryvät kuin virrat?

8 Egypti nousee niinkuin Niilivirta, sen vedet vyöryvät kuin virrat; se sanoo: 'Minä nousen ja peitän maan, hävitän kaupungin ja siinä asuvaiset'.

9 Hyökätkää, hevoset, ajakaa hurjasti, vaunut! Lähtekööt liikkeelle sankarit, etiopialaiset ja puutilaiset, kilven käyttäjät, ja luudilaiset, jousen käyttäjät, jousen jännittäjät!

10 Tämä päivä on Herran, Herran Sebaotin, päivä, koston päivä, jona hän kostaa vihollisillensa; miekka syö ja tulee kylläiseksi, juopuu heidän verestänsä, kun Herralla, Herralla Sebaotilla, on uhriteurastus pohjoisessa maassa, Eufrat-virran varrella.

11 Mene Gileadiin, hae balsamia, sinä neitsyt, tytär Egypti-turhaan sinä paljon lääkkeitä hankit: ei kasva haavasi umpeen.

13 Tämä on se sana, jonka Herra puhui profeetta Jeremialle, ilmoittaen Nebukadressarin, Baabelin kuninkaan, tulevan lyömään Egyptin maata.

15 Miksi ovat sinun urhosi maahan syöstyt? He eivät pysyneet pystyssä, sillä Herra heidät nujersi.

16 Hän saattoi monet kompastumaan, ja he kaatuivat toinen toisensa päälle ja sanoivat: 'Nouse! Palatkaamme kansamme luo ja synnyinmaahamme hävittäjän miekkaa pakoon.'

17 Siellä huudetaan: 'Farao, Egyptin kuningas, on hukassa! Hän on lyönyt laimin aikansa.'

18 Niin totta kuin minä elän, sanoo kuningas-Herra Sebaot on hänen nimensä: hän tulee, hän joka on kuin Taabor vuorten joukossa, kuin merestä ylenevä Karmel.

19 Tee itsellesi matkavarusteet, sinä valtiatar, tytär Egypti; sillä Noof tulee autioksi, hävitetään asujattomaksi.

20 Kaunis hieho on Egypti. Paarma tulee, tulee pohjoisesta!

21 Palkkasoturitkin, jotka sillä on keskellänsä, nuo syöttövasikkain kaltaiset, nekin kääntyvät pakoon kaikki tyynni: he eivät kestä; sillä heidän hätänsä päivä on tullut heidän päällensä, heidän rangaistuksensa aika.

22 Se sähisee kuin käärme mennessänsä, sillä ne tulevat sotavoimilla ja käyvät sen kimppuun kirveillä, niinkuin puiden hakkaajat.

23 He kaatavat siltä metsän, sanoo Herra, tuon määrättömän suuren, sillä heitä on enemmän kuin heinäsirkkoja, he ovat lukemattomat.

24 Häpeään joutuu tytär Egypti, hänet annetaan pohjoisen kansan käsiin.

25 Herra Sebaot, Israelin Jumala, sanoo: Katso, minä rankaisen Aamonia, joka on Noossa, niin myös faraota ja Egyptiä, sen jumalia ja sen kuninkaita, sekä faraota että niitä, jotka häneen turvaavat.

26 Ja minä annan heidät niiden käsiin, jotka etsivät heidän henkeänsä, Nebukadressarin, Baabelin kuninkaan, käsiin ja hänen palvelijainsa käsiin. Mutta sen jälkeen siellä asutaan niinkuin muinaisina aikoina, sanoo Herra.

27 Mutta sinä, minun palvelijani Jaakob, älä pelkää, älä säiky, Israel. Sillä katso, minä pelastan sinut kaukaisesta maasta, sinun jälkeläisesi heidän vankeutensa maasta. Ja Jaakob on palajava, elävä rauhassa ja turvassa, kenenkään peljättämättä.