1 Então o Senhor disse-me: Vai falar directamente ao rei de Judá e diz-lhe: Ouve esta mensagem de Deus, ó rei de Judá, que te sentas no trono de David; deixa os teus servos e o povo ouvir também.

3 Diz o Senhor: Sê limpo de intenções. Faz o que for justo! Apoia os que precisam de justiça! Deixa de vez as tuas más acções! Protege os direitos dos imigrantes, dos órfãos e das viúvas; pára de matar inocentes! Se puseres um fim a todos estes terríveis actos que estás a praticar, então livrarei esta nação, mais uma vez darei reis para se sentarem no trono de David, e haverá prosperidade para todos.

5 Mas se recusarem dar atenção a este aviso, garanto-vos, pelo meu próprio nome, diz o Senhor, que este palácio se tornará num verdadeiro açougue. Esta é a mensagem do Senhor quanto a este palácio: És-me tão querido como o frutífero Gileade e as verdes florestas do Líbano; contudo destruir-te-ei e deixar-te-ei deserto, inabitado. Mandarei vir destruidores para que te desmantelem, com as suas armas. Deitarão abaixo todas as grossas vigas de madeira de cedro, para as lançar no fogo. Homens de muitas nações passarão pelas ruínas desta cidade e dirão uns para os outros: Porque foi que o Senhor fez isto? Porque destruiu ele esta grande cidade? E a resposta que se lhes dará será esta: Porque o povo que aqui vivia desprezou o Senhor seu Deus, e violou o acordo feito com ele, tendo-se voltado para ídolos, para os adorarem.

10 Povo de Judá, não chorem pelo rei Josias; não lamentem a sua morte. Mas chorem amargamente pelo seu filho que será levado e que nunca mais voltará para ver de novo a terra natal

11 Pois o Senhor diz a respeito de Salum que sucedeu ao seu pai, o rei Josias, rei de Judá, o qual também foi levado cativo: Morrerá numa terra distante e nunca mais verá a sua própria terra.

13 E ai de ti, rei Joaquim, que estás a construir o teu grande palácio com trabalhadores forçados, com injustiça. É à força de não pagares os salários deles que constróis isso; é na base da opressão e do desprezo dos direitos de quem trabalha que fazes todos os seus belos acabamentos.

14 Dizes: Construirei um palácio magnífico, com salas imensas e inúmeras janelas, todo forrado de madeira bem odorosa, de cedro, e pintada com belos tons de vermelho. Mas não é um belo palácio que faz um grande rei! Porque foi que teu pai Josias reinou tanto tempo? Porque era justo e honesto em todos os seus actos. Foi por isso que Deus o abençoou. Procurou que fosse feita justiça aos pobres, que se prestasse assistência a quem dela precisava verdadeiramente. É isso que é conhecer Deus, viver com Deus. Mas tu estás cheio de ambição pessoal e és profundamente desonesto! Assassinas os inocentes, oprimes os pobres e governas com violência.

18 Por isso, este é o castigo que Deus decreta contra o rei Joaquim, que sucedeu ao seu pai Josias no trono: A sua família não chorará por ele quando morrer. Os seus súbditos nem sequer se preocuparão em saber se está ou não morto. Será enterrado como o cadáver dum jumento - posto numa cova fora de Jerusalém e lançado como entulho, para qualquer parte fora das muralhas! Chora, porque os nossos aliados já se foram. Procura-os no Líbano; grita por eles em Basã; vê se os encontra nos vaus do Jordão. Hás-de reparar que estão todos aniquilados. Ninguém ficou para te ajudar! Quando ainda eras próspero, bem te avisei, mas tu respondias: Não me incomodem. Desde a tua meninice que és assim - recusas escutar! E agora todos os teus aliados desapareceram como uma rajada de vento; foram todos levados, os teus amigos, como escravos. Certamente que reconhecerás, por fim, a tua maldade e terás profunda vergonha. Sem dúvida que é muito bonito viver num belíssimo palácio, no meio de madeira de cedros do Líbano. Mas a verdade é que em breve chorarás e gemerás de angústia - como se fosse uma mulher com dores de parto.

24 E quanto a ti, Conias, filho de Joaquim, rei de Judá - ainda que tivesses sido como o sinete que uso, em forma de anel, no dedo da mão direita, lançar-te-ei para longe e entregar-te-ei simplesmente àqueles que procuram matar-te, de quem tens um medo tremendo - a Nabucodonozor, rei da Babilónia, e aos seus poderosos batalhões. Jogar-te-ei, a ti e a tua mãe, fora desta terra; morrerão ambos vocês numa terra estrangeira. Nunca mais voltarão a esta terra, da qual se encherão de saudade. Esse homem, Conias, é como um prato vulgar, já rachado. Tanto ele como os seus filhos serão atirados para longe, serão exilados para terras distantes.

29 Ó terra, terra, terra! Ouve a palavra do Senhor!=

30 Diz o Senhor: Registem esse indivíduo, Conias, como não tendo filhos, porque nenhum dos seus filhos se sentará jamais sobre o trono de David, nem governará em Judá. A sua vida pouco vale.

2 sano: Kuule Herran sana, sinä Juudan kuningas, joka istut Daavidin valtaistuimella, sinä ja sinun palvelijasi ja kansasi, jotka käytte sisälle näistä porteista.

3 Näin sanoo Herra: Tehkää oikeus ja vanhurskaus ja pelastakaa ryöstetty sortajan kädestä; muukalaiselle, orvolle ja leskelle älkää tehkö vääryyttä ja väkivaltaa älkääkä vuodattako viatonta verta tässä paikassa.

4 Sillä jos te teette tämän sanan mukaan, niin tulee tämän linnan porteista sisälle, ajaen vaunuilla ja hevosilla, kuninkaita, jotka istuvat Daavidin valtaistuimella, tulee kuningas ynnä hänen palvelijansa ja kansansa.

5 Mutta jos te ette kuule näitä sanoja, niin minä vannon itse kauttani, sanoo Herra, että tämä linna on tuleva raunioiksi.

6 Sillä näin sanoo Herra Juudan kuninkaan linnasta: Sinä olet minulle Gilead, olet Libanonin huippu; mutta totisesti, minä teen sinut erämaaksi, asumattomiksi kaupungeiksi.

7 Minä vihin hävittäjät sinua vastaan, kunkin aseinensa, ja he hakkaavat maahan sinun valiosetrisi ja heittävät ne tuleen.

8 Monet kansat kulkevat tämän kaupungin ohitse ja kysyvät toinen toiseltansa: 'Miksi on Herra tehnyt näin tälle suurelle kaupungille?'

9 Ja siihen vastataan: 'Siksi, että he hylkäsivät Herran, Jumalansa, liiton ja kumarsivat muita jumalia ja palvelivat niitä'.

10 Älkää kuollutta itkekö älkääkä häntä surkutelko, vaan itkekää tuota poiskulkevaa, sillä hän ei enää palaja eikä saa nähdä synnyinmaatansa.

11 Sillä näin sanoo Herra Sallumista, Joosian pojasta, Juudan kuninkaasta, joka tuli kuninkaaksi isänsä Joosian sijaan ja joka on vaeltanut pois tästä paikasta: Hän ei enää tänne palaja;

12 vaan mihin hänet on vangiksi viety, sinne hän kuolee eikä näe enää tätä maata.

13 Voi häntä, joka ei vanhurskaudella taloansa rakenna eikä yläsalejansa oikeudella; joka ilmaiseksi teettää työtä lähimmäisellään eikä anna hänelle hänen palkkaansa;

14 joka sanoo: 'Minä rakennan itselleni tilavan talon ja avarat yläsalit', joka hakkauttaa siihen ikkunat, laudoittaa sen setripuulla ja maalauttaa punavärillä.

15 Siksikö sinä olet kuningas, että sinulla on into setripuuhun? Eikö sinun isäsikin syönyt ja juonut ja kuitenkin ollut oikeuden ja vanhurskauden tekijä? Ja silloin hänen kävi hyvin.

16 Hän hankki oikeuden kurjalle ja köyhälle; silloin kaikki kävi hyvin. Eikö tämä juuri ole minun tuntemistani, sanoo Herra?

17 Mutta sinun silmäsi ja sydämesi eivät pyydä muuta kuin omaa voittoasi, muuta kuin vuodattaa viatonta verta ja harjoittaa väkivaltaa ja sortoa.

18 Sentähden, näin sanoo Herra Joojakimista, Joosian pojasta, Juudan kuninkaasta: Ei hänelle pidetä valittajaisia eikä huudeta: 'Voi veljeni! Voi sisareni!' Ei hänelle pidetä valittajaisia eikä huudeta: 'Voi herraamme! Voi hänen loistoansa!'

19 Hänet haudataan niinkuin aasi haudataan: raahataan pois ja viskataan Jerusalemin porttien tuolle puolen.

20 Nouse Libanonille ja huuda, korota äänesi Baasanissa. Huuda Abarimin vuorilta, sillä kaikki sinun rakastajasi ovat murskaksi muserretut.

21 Minä puhuin sinulle onnesi päivinä. Sinä vastasit: 'En tahdo kuulla'. Tämä on ollut sinun tapasi nuoruudestasi asti: et ole kuullut minun ääntäni.

22 Myrskytuuli on kaitseva kaikkia sinun kaitsijoitasi, ja sinun rakastajasi menevät vankeuteen; silloin sinä saat häpeän ja pilkan kaiken pahuutesi tähden.

23 Sinä, joka asut Libanonissa, pidät pesääsi setripuissa: kuinka olet voihkiva, kun sinulle tuskat tulevat, kouristus niinkuin synnyttäväiselle!

24 Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra: olkoon Konja, Joojakimin poika, Juudan kuningas, vaikka sinettisormus minun oikeassa kädessäni-siitäkin minä sinut repäisen irti.

25 Ja minä annan sinut niiden käsiin, jotka etsivät sinun henkeäsi, niiden käsiin, joita sinä kauhistut: Nebukadressarin, Baabelin kuninkaan, ja kaldealaisten käsiin.

26 Ja minä heitän sinut ja sinun äitisi, joka on sinut synnyttänyt, vieraalle maalle, missä te ette ole syntyneet, ja sinne te kuolette.

27 Mutta maahan, jonne heidän sielunsa halajaa palata, sinne he eivät palaa.

28 Onko sitten tämä mies, Konja, arvoton, rikottu astia, kelvoton kapine? Minkätähden on hänet ja hänen jälkeläisensä heitetty pois, viskattu pois-maahan, jota eivät tunne?

29 Maa, maa, maa! Kuule Herran sana!