1 Esta é a mensagem do Senhor contra Babilónia e contra os caldeus, proferida por Jeremias, o profeta:

2 Diz a todo o mundo que Babilónia será destruída; não façam segredo disso. O seu ídolo Bel foi humilhado; o seu deus Merodaque caiu totalmente em desgraça! Porque uma outra nação virá sobre ela do norte, e com tal destruição que ninguém poderá continuar a viver lá; toda a gente partirá - homens, animais, todos fugirão.

4 Então os povos de Israel e de Judá se juntarão e chorarão, procurando o Senhor seu Deus. Perguntarão pelo caminho para Sião e começarão a regressar. Vamos, dirão eles, unamo-nos ao Senhor por meio dum concerto eterno, que nunca mais será quebrado.

6 O meu povo foi como uma ovelha perdida. Os seus pastores fizeram-no errar no caminho, desviando-os para os montes. Perdeu-se e não sabe voltar atrás. Todos os que o encontram devoram-no e dizem: Podemos atacá-los à vontade, visto que pecou contra o Senhor, o Deus da justiça, a esperança dos seus antepassados.

8 Mas agora, fujam de Babilónia, a terra dos caldeus. Que o meu povo volte para casa, pois que estou a suscitar um exército duma grande nação do norte, e o trarei contra Babilónia, a qual será atacada e destruída. As setas deles, dos inimigos, não falharão o alvo, terão pontaria certeira! Babilónia será saqueada até que cada combatente esteja saciado com o despojo que obteve, diz o Senhor.

11 Ainda que tenham ficado bem contentes, ó caldeus, saqueadores do meu povo, e se tenham engordado como vacas pastando em verdes pradarias, relinchando como cavalos vigorosos e fartos, mesmo assim a vossa mãe morrerá de vergonha, porque se tornarão na última das nações - um deserto, uma terra seca e abandonada. Por causa da cólera do Senhor, Babilónia tornar-se-á num descampado estéril, e todos os que por ali passarem ficarão atónitos e até se hão-de rir das pragas que lhe sobrevieram.

14 Sim, preparem-se para combater Babilónia, ó nações todas, suas vizinhas; que os atiradores façam pontaria sobre ela. Vejam! Ela já se rendeu! As suas muralhas cederam e estão a cair. O Senhor está-se a vingar. Façam-lhe como ela fez aos outros! Que os fazendeiros se vão todos embora. Que fujam rapidamente para os seus locais de origem antes que o inimigo os apanhe.

17 Os israelitas foram como cordeiros perseguidos por leões. Primeiro foi o rei da Assíria a comê-los; depois, Nabucodonozor rei da Babilónia, que se lançou sobre os seus ossos. Por isso o Senhor dos exércitos celestiais, o Deus de Israel, diz assim: Agora chegou a altura de castigar o rei de Babilónia e a sua terra, da mesma forma que puni o rei da Assíria. E trarei Israel de novo para a sua terra natal, para se fartar com a a abundância do Carmelo e de Basã, e para ser feliz, uma vez mais, no monte de Efraim e no monte de Gileade. Naqueles dias, diz o Senhor, não se encontrará pecado nem em Israel nem em Judá, porque perdoarei tudo ao restante povo que eu proteger.

21 Subam, ó meus valentes guerreiros, conta a terra de Merataim e o povo de Pecode. Sim, avancem contra Babilónia, terra de rebeldes, terra que eu hei-de julgar! Aniquilem-na tal como vos mandei. Que se ouçam os brados de guerra nessa terra, gritos de grande destruição. Babilónia, que foi um poderoso martelo sobre toda a terra, jaz, ela própria, esmigalhada e feita em bocadinhos. Babilónia está arruinada no meio de todas as outras nações! Ó Babilónia, armei-te um laço, e foste apanhada, visto que lutaste contra o Senhor.

25 O Senhor abriu o seu arsenal e trouxe para fora as munições, para fazer explodir a sua ira sobre os inimigos. O terror que se há-de abater sobre Babilónia é o trabalho do Senhor, o Deus dos exércitos celestiais. Sim, venham contra ela de terras distantes; abram os seus celeiros; derrubem as suas muralhas, os seus edifícios, fazendo deles montões de ruínas, numa destruição absoluta. Que nada seja poupado. Nem sequer o gado, é verdade! Matem tudo o que vive! Veio realmente o tempo em que Babilónia terá de ser devastada.

28 Mas o meu povo escapará; correrão para o seu próprio país, para contarem como o Senhor seu Deus desencadeou a sua cólera sobre aqueles que antes tinham destruído o seu templo.

29 Convoquem todos os atiradores para que venham a Babilónia. Cerquem a cidade para que ninguém fuja. Actuem para com ela como ela fez com os outros, pois que desafiou arrogantemente o Senhor, o santo de Israel. Os seus jovens cairão no meio das ruas e morrerão; todos os seus guerreiros serão mortos. Compreendam, ó povo altivo, que estou contra vocês; e agora chegou a vossa vez de prestar contas. Terra orgulhosa, tropeçarás e cairás, sem que ninguém se incomode a procurar levantar-te; o Senhor mesmo acenderá o lume dos incêndios enormes das cidades do reino de Babilónia, os quais chegarão mesmo a queimar tudo o que há em volta.

33 Diz o Senhor dos exércitos celestiais: O povo de Israel e de Judá foi injuriado. Os seus captores retiveram-nos; não os deixaram ir. Mas o seu redentor é forte. O seu nome é Senhor dos exércitos celestiais. Intervirá a favor deles e tomará as medidas necessárias para que eles sejam soltos, e possam ir viver de novo para o sossego do seu país, de Israel uanto ao povo de Babilónia - não haverá descanso para eles!l

35 A espada da destruição ferirá os caldeus, diz o Senhor; e ferirá o povo de Babilónia - os seus nobres, tanto como os sábios.

36 Todos os conselheiros sabedores se tornarão como loucos! Os valentes militares serão presos de pânico!o

37 A guerra devorará os cavalos e carros de combate, e os seus aliados, de outras terras, tornar-se-ão tão fracos como mulheres. Os seus tesouros serão pilhados; até as fontes de águas secarão. Tudo isso porquê? Porque toda a terra está cheia de imagens de ídolos, e o povo está como que apaixonado pelos seus ídolos.

39 Por isso esta grande cidade de Babilónia há-de ser habitada somente por avestruzes e por chacais; será o abrigo de todos os animais bravios dos desertos. Nunca mais tornará a ser habitada por seres humanos; ficará assim desolada para sempre. O Senhor declara que destruirá Babilónia tal como destruiu Sodoma e Gomorra e as localidades próximas. E ninguém mais ali foi viver, a partir de então, tal como nunca mais viverá em Babilónia.

41 Vejam-nos aproximarem-se! Esse grande exército que vem do norte! Vêm nele integrados muitos reis, que Deus mandou vir de muitas terras. Estão armados e preparados para a matança; são cruéis e não se deve esperar deles uma centelha sequer de misericórdia; seus gritos guerreiros rugem como o barulho das vagas rebentando contra a costa. Ó Babilónia, eles cavalgam contra ti, prestes a travar batalha.

43 Quando o rei de Babilónia recebeu esta notícia, deixou cair os braços de desfalecimento; a angústia apoderou-se dele como de uma mulher em trabalho de parto.

44 Enviarei contra eles um invasor que os assolará repentinamente, como um leão que surge dos bosques do Jordão e que salta repentinamente sobre os cordeiros a pastar. Porei os seus defensores a fugir dali, e nomearei outros, da minha escolha, do meu agrado. Porque, quem é semelhante a mim? Qual é o governante que se poderia opor aos meus mandamentos? Quem ousaria pedir-me contas? Dêem atenção aos planos do Senhor contra Babilónia, a terra dos caldeus. Pois que até as criancinhas serão arrastadas e levadas como escravos; oh, terror, terror! Toda a terra tremerá quando da queda de Babilónia, e o seu grito de desespero ouvir-se-á à volta do mundo todo.

1 Sana, jonka Herra puhui Baabelia vastaan, kaldealaisten maata vastaan, profeetta Jeremian kautta.

3 Sillä sen kimppuun käy kansa pohjoisesta ja tekee sen maan autioksi, niin ettei siellä asukasta ole: niin ihmiset kuin eläimet pakenevat, menevät pois.

4 Niinä päivinä ja siihen aikaan, sanoo Herra, tulevat israelilaiset yhdessä Juudan miesten kanssa; he kulkevat itkien lakkaamatta ja etsivät Herraa, Jumalaansa.

5 Siionia he kysyvät, sitä kohden ovat heidän kasvonsa käännetyt. Tulkaa! He liittyvät Herran kanssa iankaikkiseen liittoon, jota ei pidä unhotettaman.

6 Kadonnut lammaslauma oli minun kansani. Heidän paimenensa olivat vieneet heidät harhaan eksyttäville vuorille; he kulkivat vuorelta kukkulalle, unhottivat lepopaikkansa.

7 Kaikki, jotka heitä tapasivat, söivät heitä, ja heidän vihollisensa sanoivat: 'Emme joudu syynalaisiksi'. Sillä he olivat tehneet syntiä Herraa vastaan, vanhurskauden asumusta, Herraa, heidän isiensä toivoa, vastaan.

8 Paetkaa Baabelista, lähtekää pois kaldealaisten maasta, ja käykää kuin johtokauriit lauman edellä.

9 Sillä katso, minä herätän ja tuon Baabelia vastaan suurten kansojen joukon pohjoisesta maasta, ja ne asettuvat sotarintaan sitä vastaan. Sieltäkäsin se valloitetaan; heidän nuolensa ovat kuin voitollisen sankarin, joka ei tyhjänä palaja.

10 Ja Kaldea joutuu ryöstettäväksi, kaikki sen ryöstäjät saavat yltäkyllin, sanoo Herra.

11 Iloitkaa vain, riemuitkaa vain, te minun perintöosani riistäjät, hypelkää kuin puiva hieho, ja hirnukaa kuin orhit:

12 kuitenkin joutuu äitinne suureen häpeään, synnyttäjänne saa hävetä. Katso, pakanakansoista vihoviimeinen! Erämaa, kuiva maa ja aromaa!

13 Herran vihan tähden se on oleva asumaton, aivan autio. Jokainen, joka kulkee Baabelin ohitse, kauhistuu ja viheltää kaikille sen haavoille.

14 Asettukaa sotarintaan Baabelia vastaan, yltympäri, kaikki jousenjännittäjät. Ampukaa sitä, älkää nuolia säästäkö; sillä se on tehnyt syntiä Herraa vastaan.

15 Nostakaa sotahuuto sitä vastaan joka taholta. Se antautuu, sen pylväät kaatuvat, sen muurit sortuvat. Sillä tämä on Herran kosto. Kostakaa sille, tehkää sille, niinkuin sekin on tehnyt.

16 Tuhotkaa kylväjät Baabelista ja ne, jotka elonaikana sirppiin tarttuvat. Hävittäjän miekkaa pakoon he kääntyvät kukin oman kansansa tykö, pakenevat kukin omaan maahansa.

17 Eksynyt lammas on Israel, leijonat ovat sen eksyksiin saaneet. Ensiksi Assurin kuningas söi sen, ja nyt viimeksi Nebukadressar, Baabelin kuningas, kalusi sen luut.

18 Sentähden, näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Katso, minä rankaisen Baabelin kuningasta ja hänen maatansa, niinkuin minä rankaisin Assurin kuningasta.

19 Ja minä tuon Israelin takaisin sen omille laidunmaille, ja se on käyvä laitumella Karmelilla ja Baasanissa ja tyydyttävä nälkänsä Efraimin vuorilla ja Gileadissa.

20 Niinä päivinä ja siihen aikaan, sanoo Herra, etsitään Israelin rikkomusta, eikä sitä enää ole, ja Juudan syntiä, eikä sitä löydetä; sillä minä annan anteeksi niille, jotka minä jäännökseksi jätän.

21 Käy Merataimin maan kimppuun ja Pekodin asukasten kimppuun. Aja heitä takaa, hävitä, vihi tuhon omaksi heidät, sanoo Herra, ja tee kaikki, mitä minä olen käskenyt sinun tehdä.

22 Sotahuuto kuuluu maassa, suuri hävityksen melske!

23 Kuinka rikottu ja särjetty onkaan se vasara, joka löi koko maanpiiriä! Kuinka onkaan Baabel tullut kauhistukseksi kansojen seassa!

24 Minä viritin sinulle pyydyksen, ja niin sinut, Baabel, vangittiin tietämättäsi. Sinut tavattiin ja otettiin kiinni, sillä Herraa vastaan sinä ryhdyit taisteluun.

25 Herra avasi asehuoneensa ja toi ulos vihansa aseet. Sillä Herra, Herra Sebaot, on tekevä työnsä kaldealaisten maassa.

26 Käykää sen kimppuun kaikilta ääriltä, avatkaa sen aitat, heittäkää ulos, mitä siinä on, läjään niinkuin lyhteet. Vihkikää se tuhon omaksi, älköön siitä tähdettä jääkö.

27 Hävittäkää kaikki sen härät, astukoot ne teurastettaviksi. Voi heitä! Sillä heidän päivänsä on tullut, heidän rangaistuksensa aika.

28 Kuule! Pakenevia ja pakolaisia tulee Baabelin maasta Siioniin ilmoittamaan Herran, meidän Jumalamme, kostoa, kostoa Hänen temppelinsä puolesta.

29 Kutsukaa ampujat kokoon Baabelia vastaan, kaikki jousenjännittäjät: leiriytykää sen ympärille, älköön pääskö pakoon ainoakaan. Maksakaa sille sen tekojen mukaan; kaiken sen mukaan, mitä se on tehnyt, tehkää sillekin. Sillä se on uhitellut Herraa, Israelin Pyhää.

30 Sentähden sen nuorukaiset kaatuvat sen kaduilla, ja kaikki sotamiehet saavat surmansa sinä päivänä, sanoo Herra.

31 Katso, minä käyn sinun kimppuusi, sinä ylpeä, sanoo Herra, Herra Sebaot, sillä sinun päiväsi on tullut, sinun rangaistuksesi aika.

32 Ylpeä kompastuu ja kaatuu, eikä ole hänen nostajaansa. Ja minä sytytän hänen kaupunkinsa tuleen, ja se kuluttaa ne ja kaiken, mitä hänen ympärillänsä on.

33 Näin sanoo Herra Sebaot: Sorrettuja ovat niin israelilaiset kuin Juudan miehet, ja kaikki heidän vangitsijansa pitävät heitä kiinni, he eivät tahdo päästää heitä irti.

34 Mutta heidän lunastajansa on väkevä, Herra Sebaot on hänen nimensä. Hän ajaa heidän asiansa, tuo rauhan maan päälle, mutta Baabelin asukkaille vavistuksen.

35 Miekka kaldealaisten kimppuun, sanoo Herra, ja Baabelin asukasten kimppuun, sen ruhtinasten ja tietäjäin kimppuun!

36 Miekka valhettelijain kimppuun, ja he typertyvät! Miekka sen sankarien kimppuun, ja he kauhistuvat!

37 Miekka sen hevosten ja vaunujen kimppuun ja kaiken sekakansan kimppuun, joka on sen keskellä, ja he muuttuvat naisiksi! Miekka sen aarteiden kimppuun, ja ne ryöstetään!

38 Helle sen vetten kimppuun, ja ne kuivuvat! Sillä se on jumalankuvien maa, ja hirmujumaliinsa he uskaltavat mielettömästi.

39 Sentähden tulevat sen asukkaiksi erämaan ulvojat ja ulisijat, ja kamelikurjet siellä asustavat. Ei sitä ikinä enää asuta, autioksi jää se polvesta polveen.

40 Niinkuin oli silloin, kun Jumala hävitti Sodoman ja Gomorran ja niiden naapurit, sanoo Herra, niin ei sielläkään ole kenkään asuva, ei yksikään ihmislapsi oleskeleva.

41 Katso, kansa tulee pohjoisesta; suuri kansa ja monet kuninkaat nousevat maan perimmäisiltä ääriltä.

42 He käyttävät jousta ja keihästä, ovat julmat ja armahtamattomat. Heidän pauhinansa on kuin pauhaava meri, ja he ratsastavat hevosilla, varustettuina kuin soturi taisteluun sinua vastaan, tytär Baabel.

43 Kun Baabelin kuningas kuulee sanoman heistä, niin hänen kätensä herpoavat; ahdistus valtaa hänet, tuska, niinkuin synnyttäväisen.

44 Katso, niinkuin leijona karkaa Jordanin rantatiheiköstä lakastumattomalle laitumelle, niin minä äkisti karkoitan heidät sieltä pois. Ja hänet, joka valittu on, minä asetan sinne kaitsijaksi. Sillä kuka on minun vertaiseni, ja kuka vetää minut tilille? Ja kuka on se paimen, joka voi kestää minun edessäni?

45 Sentähden kuulkaa Herran päätös, jonka hän on päättänyt Baabelia vastaan, ja hänen aivoituksensa, jotka hän on aivoitellut kaldealaisten maata vastaan: Totisesti, ne raastetaan pois, nuo lauman vähäiset; totisesti, laidun kauhistuu niiden tähden.