1 Então o rei Zedequias enviou Pasur (filho de Malquias), acompanhado de Sofonias o sacerdote (filho de Maaséias), junto de Jeremias a rogar-lhe: Pede ao Senhor que nos ajude, pois que Nabucodonozor, rei de Babilónia, declarou-nos guerra! Talvez o Senhor tenha compaixão de nós e faça um poderoso milagre, como nos tempos passados, e force Nabucodonozor a retirar as suas forças militares.

3 Jeremias respondeu: Digam ao rei Zedequias que o Senhor lhe comunica o seguinte: Tornarei todo o teu armamento sem utilidade nenhuma contra o rei da Babilónia e contra os caldeus que te sitiam. Com efeito, trarei os teus inimigos até mesmo ao coração da cidade, e serei eu próprio quem combaterá contra vocês, porque a minha cólera é grande. Mandarei uma terrível praga a esta cidade, e morrerão todos, tanto homens como animais. E no fim, entregarei Zedequias, ele próprio, mais todos os que tiverem ficado na cidade após aquela calamidade, para serem mortos sem piedade nem misericórdia, às mãos do rei Nabucodonozor de Babilónia.

8 Diz a este povo que o Senhor lhes comunica isto: Ponho na vossa frente dois caminhos, o da vida e o da morte. Ficarem aqui em Jerusalém e morrerem - abatidos pelos vossos inimigos, mortos pela fome e pela doença - ou saírem, entregarem-se ao exército caldeu e viverem. Porque me virei contra esta cidade; serei seu inimigo e não seu defensor, diz o Senhor. Será cativa do rei de Babilónia, o qual a reduzirá a cinzas.

11 E ao rei de Judá, diz o Senhor: Ouçam a palavra do Senhor - Ó descendência de David! Depressa! Faz justiça a quem estás a julgar! Liberta o oprimido da mão do que o subjuga antes que a minha ira se acenda contra ti, semelhante a um fogo que ninguém será capaz de extinguir, por causa da maldade das vossas acções. Lutarei contra esta cidade de Jerusalém, que domina os vales como um altivo rochedo, diz o Senhor, e que se gaba, dizendo: Estamos seguros; ninguém ousará tocar-nos aqui! Serei eu próprio quem vos destruirá, por causa dos vossos pecados, diz o Senhor. Acenderei um fogo nos bosques que queimará tudo em redor.

1 Sana, joka tuli Jeremialle Herralta, kun kuningas Sidkia lähetti hänen tykönsä Pashurin, Malkian pojan, ja pappi Sefanjan, Maasejan pojan, sanomaan:

2 Kysy neuvoa Herralta meidän puolestamme, sillä Nebukadressar, Baabelin kuningas, sotii meitä vastaan. Ehkäpä Herra tekee meille ihmeen, kaikkien ihmeittensä vertaisen, niin että tämä lähtee pois meidän kimpustamme.

4 Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Katso, minä käännän takaisin sota-aseet, jotka ovat teidän käsissänne ja joilla te muurin ulkopuolella taistelette piirittäjiänne, Baabelin kuningasta ja kaldealaisia, vastaan, ja kokoan ne tämän kaupungin keskelle.

5 Ja minä itse sodin teitä vastaan ojennetulla kädellä ja väkevällä käsivarrella, vihassa ja kiivastuksessa ja suuressa suuttumuksessa.

6 Ja minä tuhoan tämän kaupungin asukkaat, ihmiset ja eläimet; he kuolevat suureen ruttoon.

7 Ja sen jälkeen, sanoo Herra, minä annan Sidkian, Juudan kuninkaan, ja hänen palvelijansa ja kansan ja ne, jotka ovat tähän kaupunkiin jääneet jäljelle rutolta, miekalta ja nälältä, Nebukadressarin, Baabelin kuninkaan, käsiin ja heidän vihollistensa käsiin, niiden, jotka etsivät heidän henkeänsä, ja hän surmaa heidät miekan terällä; ei hän säästä heitä, ei sääli eikä armahda.

8 Ja sano tälle kansalle: Näin sanoo Herra: Katso, minä panen teidän eteenne elämän tien ja kuoleman tien.

9 Joka jää tähän kaupunkiin, se kuolee miekkaan, nälkään ja ruttoon; mutta joka lähtee ulos ja menee kaldealaisten puolelle, jotka teitä piirittävät, se saa elää ja pitää henkensä saaliinansa.

10 Sillä minä olen kääntänyt kasvoni tätä kaupunkia vastaan, sen onnettomuudeksi eikä onneksi, sanoo Herra; Baabelin kuninkaan käsiin se annetaan, ja hän polttaa sen tulella.

11 Ja sano Juudan kuninkaan huoneelle: Kuulkaa Herran sana:

12 Daavidin huone! Näin sanoo Herra: Tuomitkaa joka aamu oikeat tuomiot ja pelastakaa ryöstetty sortajan kädestä, ettei minun vihani syttyisi kuin tuli ja palaisi, eikä olisi sammuttajaa, teidän tekojenne pahuuden tähden.

13 Katso, minä käyn sinun kimppuusi, sinä laakson asujatar, sinä tasangon kalliolinna, sanoo Herra, teidän kimppuunne, jotka sanotte: 'Kuka voi astua alas meitä vastaan, kuka tulla meidän asuntoihimme?'