1 Esta mensagem, para o povo de Judá, veio da parte do Senhor a Jeremias, durante o quarto ano do reinado de Joaquim (filho de Josias), rei de Judá. Este foi o ano em que Nabucodonozor, rei da Babilónia, começou a reinar.

2 Há vinte e três anos, disse Jeremias, desde o ano treze do reinado de Josias (filho de Amom), rei de Judá, até agora, que Deus me tem mandado as suas mensagens. E sempre vo-las comuniquei fielmente, sem contudo me quererem ouvir. Persistentemente vos tem enviado o Senhor os seus profetas; no entanto, têm recusado dar-lhes ouvidos. De cada vez a sua mensagem era: Deixem esse caminho de maldade por onde vão, e essas acções más que andam a fazer. Porque só assim poderão continuar a viver aqui nesta terra que o Senhor deu a vocês e aos vossos pais para sempre.

6 Não me provoquem à ira, adorando ídolos; mas se forem sinceros para comigo, então não vos castigarei. No entanto, recusaram ouvir-me; continuaram no mesmo e levantaram a minha cólera com os vossos ídolos. Foi dessa forma que trouxeram sobre vocês mesmos todo o mal que tem acontecido.

8 E agora o Senhor Deus dos exércitos celestiais diz: Porque não quiseram ouvir-me, farei juntarem-se todos os exércitos do norte, sob o comando de Nabucodonozor, rei de Babilónia - do qual fiz meu instrumento - e os trarei todos contra esta terra e este povo, e também contra as nações tuas vizinhas. Destruir-te-ei inteiramente, e farei de ti um espanto, um provérbio de desprezo para sempre. Retirar-te-ei a alegria, os motivos de prazer, as festas, a euforia das bodas; os teus negócios falirão e sobre todas as tuas habitações cairá uma escuridão silenciosa. A terra inteira se tornará numa vastidão desolada e vazia; todo o mundo ficará abismado perante a calamidade que te sobreveio. E assim, Israel e os seus vizinhos, servirão o rei de Babilónia durante setenta anos.

12 Depois desse tempo de escravidão terminar, castigarei então o rei da Babilónia e o seu povo por causa dos pecados deles; farei da terra da Caldeia, para sempre, um ermo de ruínas. Trarei sobre eles também todos os terrores que estão prometidos neste livro - todos os castigos anunciados por Jeremias contra as nações. Porque muitas outras nações e grandes reis escravizarão por sua vez os caldeus, tal como fizeram estes ao meu povo; castigá-los-ei na mesma proporção do tratamento que infligiram ao meu povo.

15 Disse-me o Senhor Deus: Pega nesta taça que aqui tenho na mão, cheia a transbordar da minha ira, e dá a beber dela a todas as nações que eu te mandar. Beberão dessa taça, cambalearão, e enlouquecerão até morrerem com a violência de guerra que farei cair sobre eles.

17 E tomei a taça da mão do Senhor, dei a beber a todas as nações às quais Deus me tinha mandado; fui a Jerusalém e às cidade de Judá, e os reis e nobres beberam da taça, de tal forma que desde esse dia até agora têm sido assolados, odiados, malditos, tal como se vê.

19 Fui ao Egipto, e Faraó, seus servidores, nobres e o povo também beberam dessa taça terrível, ao mesmo tempo que todos os estrangeiros imigrados que ali viviam. O mesmo fizeram todos os reis da terra de Uz e todos os reis dos filisteus (aqueles de Asquelom, de Gaza e de Ecrom, e o povo que ainda ficaram em Asdode). Castiguei da mesma forma as nações de Edom, de Moabe e de Amom, assim como os reis de Tiro e de Sidom, e os das regiões do outro lado do mar; Dedã, Tema, Buz e os povos pagãos que ali vivem; e mais ainda os reis da Arábia, e as tribos nómadas do deserto; e todos os reis de Zimri, de Elam e de Media; tal como os das regiões do norte, de perto e de longe; uns após outros; todos os reis do mundo. E finalmente o rei de Babilónia, ele próprio, bebeu desta taça da ira de Deus.

27 Diz-lhes: O Senhor dos exércitos celestiais, o Deus de Israel, diz: Bebam desta taça da minha cólera, até se embebedarem e vomitarem e cairem por terra para não mais se levantarem, porque vou enviar-vos tremendos julgamentos. E se recusarem aceitar a taça e beber, diz-lhes: O Senhor dos exércitos do céu diz que terão de beber, queiram ou não! Não podem escapar a isso! Já comecei a castigar o meu próprio povo, e vocês haviam de escapar? Não, vocês não poderão livrar-se do castigo. Mandarei vir a guerra sobre todos os povos da Terra.

30 Por isso profetiza contra eles. Diz-lhes que o Senhor clama contra a sua habitação, desde o seu santo templo nos céus, e contra todos os que vivem na Terra. Fá-lo-á com a exaltação de quem pisa as uvas nolagar. Essa voz de julgamento ecoará por toda a Terra, até aos seus confins, pois que o Senhor tem um contencioso contra todos os povos - contra toda a humanidade. Será a matança de todos os ímpios. Vejam, declara o Senhor dos exércitos celestiais, a punição irá de nação em nação - será como uma colossal tempestade de cólera que se levantará contra os mais longínquos cantos da Terra. Nesse tempo a terra ficará cheia de todos os que foram mortos, dum extremo ao outro. E ninguém chorará por eles, nem juntarão os seus corpos para os enterrar; serão como esterco sobre os campos.

34 Chorem e lamentem-se, ó maus pastores; que os chefes do rebanho se revolvam na cinza, porque o seu tempo chegou, a altura de serem mortos e aniquilados; cairão como se fossem frágeis mulheres. Não encontrarão lugar possível para se esconderem, para escaparem.

36 Ouçam os gritos frenéticos de desespero dos pastores e dos líderes, porque o Senhor destruiu-lhes as pastagens. Gente que vive neste momento em sossego serão desarraigados pela violência da cólera do Senhor. Deixou desabridamente o lugar em que vive, semelhante a um leão atrás da presa; a terra deles foi devastada por batalhões bem armados e aguerridos - tudo por causa da tremenda cólera do Senhor.

1 Sana, joka tuli Jeremialle, sana koko Juudan kansaa vastaan, Joojakimin, Joosian pojan, Juudan kuninkaan, neljäntenä vuotena, se on Nebukadressarin, Baabelin kuninkaan, ensimmäisenä vuotena-

2 sana, jonka profeetta Jeremia lausui koko Juudan kansaa ja kaikkia Jerusalemin asukkaita vastaan sanoen:

3 Joosian, Aamonin pojan, Juudan kuninkaan, kolmannestatoista vuodesta alkaen tähän päivään saakka-kaksikymmentä kolme vuotta-on Herran sana tullut minulle, ja minä olen teille puhunut varhaisesta alkaen, mutta te ette ole kuulleet.

4 Ja Herra on lähettänyt teidän tykönne kaikki palvelijansa, profeetat, varhaisesta alkaen, mutta te ette ole kuulleet, ette kallistaneet korvaanne kuullaksenne,

8 Sentähden näin sanoo Herra Sebaot: Koska te ette ole kuulleet minun sanojani,

9 niin katso, minä lähetän sanan, minä nostan kaikki pohjanpuolen kansanheimot, sanoo Herra, sanan Nebukadressarille, Baabelin kuninkaalle, palvelijalleni, ja tuon heidät tätä maata ja sen asukkaita vastaan ja kaikkia näitä ympärillä olevia kansoja vastaan. Ja nämä minä vihin tuhon omiksi ja teen heidät kauhistukseksi, ivan vihellykseksi ja ikuisiksi raunioiksi.

10 Minä hävitän heidän keskuudestaan riemun ja ilon huudon, huudon yljälle ja huudon morsiamelle, käsikivien äänen ja lampun valon.

11 Niin koko tämä maa tulee raunioiksi, autioksi, ja nämä kansat palvelevat Baabelin kuningasta seitsemänkymmentä vuotta.

12 Mutta kun seitsemänkymmentä vuotta on täyttynyt, niin minä kostan Baabelin kuninkaalle ja sille kansalle, sanoo Herra, heidän pahat tekonsa, kostan kaldealaisten maalle ja teen sen ikuiseksi erämaaksi.

13 Ja minä tuotan sen maan ylitse kaikki sanani, jotka minä olen puhunut sitä vastaan, kaiken, mitä tähän kirjaan on kirjoitettu, mitä Jeremia on ennustanut kaikkia niitä kansoja vastaan.

17 Ja minä otin maljan Herran kädestä ja juotin kaikkia kansoja, joiden tykö Herra minut lähetti:

18 Jerusalemia ja Juudan kaupunkeja, sen kuninkaita ja ruhtinaita, tehdäkseni heidät raunioiksi, kauhistukseksi, ivan vihellykseksi ja kiroukseksi, niinkuin tänä päivänä tapahtuu;

19 faraota, Egyptin kuningasta, ja hänen palvelijoitansa ja ruhtinaitansa ja koko hänen kansaansa;

20 kaikkea sekakansaa ja kaikkia Uusin maan kuninkaita ja kaikkia filistealaisten maan kuninkaita ja Askelonia ja Gassaa ja Ekronia ja Asdodin tähteitä;

21 Edomia, Mooabia ja ammonilaisia;

22 kaikkia Tyyron kuninkaita ja kaikkia Siidonin kuninkaita ja rantamaan kuninkaita, jotka ovat meren tuolla puolen;

23 Dedania, Teemaa ja Buusia ja kaikkia päälaen ympäriltä kerittyjä;

24 kaikkia Arabian kuninkaita ja kaikkia sekakansan kuninkaita, jotka asuvat erämaassa;

25 kaikkia Simrin kuninkaita ja kaikkia Eelamin kuninkaita ja kaikkia Meedian kuninkaita;

26 kaikkia pohjanpuolen kuninkaita, läheisiä ja kaukaisia, toista toisensa jälkeen, ja kaikkia maan valtakuntia, mitä maan päällä on. Ja heidän jälkeensä on Seesakin kuningas juova.

28 Mutta jos he eivät tahdo ottaa maljaa sinun kädestäsi ja juoda, niin sano heille: Näin sanoo Herra Sebaot: Teidän täytyy juoda.

29 Sillä katso, siitä kaupungista alkaen, joka on otettu minun nimiini, minä alotan onnettomuuden tuottamisen; ja tekö jäisitte rankaisematta! Te ette jää rankaisematta, sillä minä kutsun miekan kaikkia maan asukkaita vastaan, sanoo Herra Sebaot.

30 Mutta sinä, ennusta heille kaikki nämä sanat ja sano heille: Herra ärjyy korkeudesta, antaa äänensä kaikua pyhästä asunnostansa. Hän ärjyy väkevästi yli laitumensa. Hän nostaa kuin viinikuurnan polkijat huudon kaikkia maan asukkaita vastaan.

31 Pauhina käy maan ääriin asti, sillä Herralla on riita-asia kansoja vastaan, hän käy oikeutta kaiken lihan kanssa: jumalattomat hän antaa miekalle alttiiksi, sanoo Herra.

32 Näin sanoo Herra Sebaot: Katso, onnettomuus kulkee kansasta kansaan, ja suuri myrsky nousee maan perimmäisistä ääristä.

33 Ja Herran surmaamia on oleva sinä päivänä maan äärestä maan ääreen. Ei heille pidetä valittajaisia, ei heitä koota eikä haudata; he tulevat maan lannaksi.

34 Parkukaa, te paimenet, ja huutakaa, vieriskelkää tuhassa, te lauman valtiaat; sillä aika on tullut teidän joutua teurastettaviksi. Te hajoatte pirstoiksi, te kaadutte niinkuin kallisarvoinen astia.

35 Mennyt on paimenilta pakopaikka ja pelastus lauman valtiailta.

36 Kuule paimenten huutoa, lauman valtiaitten valitusta! Sillä Herra hävittää heidän laumansa;

37 heidän rauhaisat laitumensa ovat tuhoutuneet Herran vihan hehkusta.