1 Esta é a mensagem do Senhor dos exércitos celestiais, do Deus de Israel, contra Moabe: Ai da cidade de Nebo, porque há-de ficar em ruínas. A cidade de Quiriataim e as suas fortalezas foram vencidas e capturadas. Ninguém mais se gabará de Moabe porque existe uma conspiração contra a sua existência. Em Hesbom, foram estudados planos para a destruir. Venham, dizem eles, vamos fazer com que deixe de ser uma nação. Em Madmem tudo está silencioso.

3 E então ouvir-se-á ruído da batalha contra Horonaim;

4 pois que toda a Moabe será destruída. O seu clamor será ouvido mesmo em Zoar.

5 Os seus refugiados irão subindo as colinas de Luite, chorando de amargura, enquanto se ouvem em baixo, na cidade, os gritos de terror.

6 Fujam para livrar as vidas; escondam-se no deserto!

7 Confiaram no vosso bem estar e nas vossas capacidades; por isso mesmo agora hão-de perecer. O vosso deus Quemós, com os seus sacerdotes e nobres, serão levados para terras distantes!

8 Todas as cidades e as aldeias que estejam em planícies ou em vales serão destruídas. Foi o Senhor quem o disse. Oh, dêem asas a Moabe, para que possa fugir a voar, pois que as suas povoações serão deixadas sem uma só alma vivente. Maldito aquele que se recusar a banhar a sua espada no vosso sangue, recusando executar o trabalho que Deus lhes ordenou!

11 Desde os primeiros tempos da sua história, Moabe tem vivido sem ser incomodado com invasões. Era semelhante ao vinho que não foi caldeado de vasilha para vasilha, e que mantém a sua fragância e suavidade. Mas agora sim, terá de ser derramado para o exílio! Breve virá o tempo em que o Senhor, conforme já prometeu, lhe enviará agitadores que o farão passar de jarro para jarro, e por fim, ainda partirão esses jarros! Moabe terá vergonha do seu ídolo Quemós, tal como Israel se envergonhou também do seu ídolo-bezerro, em Betel.

14 Lembrem-se daquela vossa gabarolice, ao dizerem: Nós somos heróis, poderosos homens de guerra? Mas agora Moabe terá de ser destruída. E o seu destruidor vem já a caminho; a sua melhor juventude está fatalmente ameaçada de ser degolada, diz o rei, o Senhor dos exércitos celestiais. A calamidade está a vir rapidamente e em força a Moabe.

17 Ó amigos de Moabe, chorem por ele; lamentem-no! Vejam como esse belo colosso foi esmigalhado! Desce da tua glória e senta-te no pó da terra, ó povo de Dibom, pois que aqueles que vão destruir Moabe esmigalharão Dibom, igualmente, deitando abaixo as suas torres todas. A gente de Aroer põe-se anciosamente à beira da estrada à espera, e gritam alto para os que vão fugindo de Moabe: O que foi que aconteceu lá?

20 E a resposta é: Moabe está em ruínas. Chorem e lastimem-se! Digam nas margens do Arnom, que Moabe está arrasada.

21 Todas as povoações do planalto estão igualmente desvastadas, porque o julgamento de Deus caíu também sobre elas - sobre Holom, Jaza, Mefaate, Dibom, Nebo, Bete-Diblataim, Quiriataim, Bete-Gamul, Bete- Meom, Queriote, Bozra, e todas as outras localidades da terra de Moabe, de perto e de longe.

25 Acabou-se a força de Moabe - o seu poder foi-lhe cortado; a eficácia dos seus braços foi-lhe quebrada. Cambaleia e cai como se estivesse embriagado, pois que se rebelou contra o Senhor. Acabará por se espojar sobre o seu próprio vomitado, é objecto de escárnio de toda a gente; pois que escarneceram também de Israel, e o pilharam, ficando todos satisfeitos com a sua queda.

28 Ó povo de Moabe, foge das povoações onde habitas e vai viver para as cavidades das rochas, para as grutas, com as aves que fazem os ninhos nas fendas das ravinas. Todos aliás ouvimos já falar do orgulho de Moabe, que é muito grande. Conhecemos bem a sua altivez, a sua arrogância, o seu coração enfatuado. Conheço perfeitamente a sua insolência, diz o Senhor, mas todas as suas gabarolices são falsas, não correspondem a nada - o seu desamparo é enorme. Sim, lamentarei Moabe, o meu coração confrange-se pela gente de Quir-Heres.

32 Ó habitantes de Sibma, rica como é em vinhedos, choro por vocês, mais ainda do que por Jazer. Porque o destruidor cortou-vos os primeiros rebentos, ceifou todos os cachos, todos os frutos do Verão. Depenou-vos inteiramente, deixou-vos vazios. Já não há nem alegria, nem contentamento algum pelos frutos da terra de Moabe. Os lagares já não escorrem vinho nenhum; ninguém mais pisa uvas no meio da jovialidade.

34 Em vez disso, só se ouvem berros horríveis de terror e de sofrimento por toda a terra - desde Hesbom até Eleale e até Jaaz; desde Zoar até Horonaim e até Eglate-Selishia. As pastagens de Nimrim estão desertas já.

35 Porque o Senhor diz assim: Pus finalmente um travão à adoração de falsos deuses que se fazia em Moabe, e ao queimar incenso a ídolos. O meu coração está triste por causa de Moabe e de Quir-Heres, porque toda a abundância que tinham chegado a juntar desapareceu. Eles já andam rapando as cabeças e as barbas, por causa da angústia que os aperta; golpeiam-se as mãos e vestem-se de pano de serapilheira.

38 Em cada casa, em cada rua moabita, se ouve apenas choro e vozes de pesar, porque eu quebrei e esmigalhei Moabe como se fosse um pote de barro velho e inútil. Como está todo partido! Escutem os lamentos! Vejam a vergonha de Moabe! Tornou-se um símbolo de horror, e ao mesmo tempo de troça para os vizinhos.

40 Uma ave de rapina desce em círculos de mau agouro sobre Moabe, diz o Senhor. Foram tomadas as suas cidades; as fortalezas ocupadas. O coração dos mais valentes guerreiros desfalece de medo, como se fossem mulheres em ânsias para dar à luz. Moabe não será mais uma nação, porque se fez ousado contra o Senhor. Temores, ciladas e enganos é o que te caberá em sorte, ó Moabe, diz o Senhor. Aquele que quiser escapar cairá numa armadilha; e o que conseguir safar-se duma armadilha acabará por ser apanhado numa rede. Hei-de estar atento a que não escapes, pois que chegou a tua vez de seres julgado. Fogem para Hesbom, incapazes de irem mais longe. Mas um fogo sai de Hesbom - o lar ancestral de Siom - que devora a terra, duma extremidade à outra, com todo o seu povo rebelde.

46 Ai de ti, Moabe! Porque o povo de Quemós está destruído e os seus filhos e filhas são levados como escravos. Mas nos últimos dias, diz o Senhor, tornarei a restabelecer Moabe.(Aqui termina a profecia respeitante a Moabe.)

2 Mennyt on Mooabin maine, Hesbonissa hankitaan sille pahaa: 'Tulkaa, hävittäkäämme se kansojen luvusta'. Myöskin sinä, Madmena, kukistut, miekka on sinun kintereilläsi.

3 Kuule! Huuto Hooronaimista! Tuho ja suuri hävitys!

4 Hävitetty on Mooab, sen pienokaisten parku kuuluu.

5 Luuhitin solatietä noustaan itkien, Hooronaimin rinteeltä kuuluu tuskan huuto hävityksen tähden.

6 Paetkaa, pelastakaa henkenne ja olkaa kuin alaston puu erämaassa.

7 Sillä koska sinä turvaat omiin töihisi ja aarteisiisi, niin sinutkin valloitetaan, ja Kemos lähtee pakkosiirtolaisuuteen ja hänen pappinsa ja ruhtinaansa hänen kanssaan.

8 Hävittäjä tulee jokaiseen kaupunkiin, ei pelastu yksikään kaupunki; laakso hävitetään ja tasanko tuhotaan, niinkuin Herra on puhunut.

9 Antakaa siivet Mooabille, sillä lentämällä on hänen lähdettävä pois. Hänen kaupunkinsa tulevat autioiksi, niin ettei niissä yhtään asukasta ole.

10 Kirottu olkoon se, joka Herran työn laiskasti tekee, kirottu olkoon se, joka pidättää miekkansa verestä.

11 Surutonna on Mooab ollut nuoruudestaan asti ja levännyt rauhassa sakkansa päällä; ei sitä ole tyhjennetty astiasta astiaan, eikä se ole pakkosiirtolaisuuteen vaeltanut. Sentähden siihen on jäänyt sen oma maku, eikä sen haju ole muuttunut.

12 Sentähden, katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä lähetän sille viininlaskijat, jotka sen laskevat ja tyhjentävät sen astiat ja rikkovat sen leilit.

13 Ja Mooab joutuu häpeään Kemoksen tähden, niinkuin Israelin heimo joutui häpeään Beetelin tähden, johon se turvasi.

14 Kuinka te sanotte: 'Me olemme sankareita ja aimomiehiä taisteluun'?

15 Mooab hävitetään, sen kaupunkeihin hyökätään, ja sen valionuorukaiset vaipuvat teurastettaviksi, sanoo kuningas-Herra Sebaot on hänen nimensä.

16 Lähellä, tulossa on Mooabin turmio, sen onnettomuus kiiruhtaa kovin.

17 Surkutelkaa sitä, kaikki sen naapurit, kaikki, jotka tunnette sen nimen. Sanokaa: 'Voi, kuinka onkaan murrettu voiman valtikka, kunnian sauva!'

18 Astu alas kunniasta ja istu janoiseen erämaahan, sinä valtiatar, tytär Diibon; sillä Mooabin hävittäjä hyökkää sinun kimppuusi, kukistaa sinun linnoituksesi.

19 Seiso tiellä ja tähystele, sinä Aroerin asukas; kysy pakolaisilta ja pelastuneilta, sano: 'Mitä on tapahtunut?'

20 Häpeään on joutunut Mooab, sillä se on kukistettu. Valittakaa ja huutakaa, julistakaa Arnonin äyräillä, että Mooab on hävitetty.

21 Tuomio on tullut tasangon maalle, Hoolonille, Jahaalle ja Meefaatille,

22 Diibonille, Nebolle ja Beet-Diblataimille,

23 Kirjataimille, Beet-Gaamulille ja Beet-Meonille,

24 Kerijotille, Bosralle ja kaikille Mooabin maan kaupungeille, kaukaisille ja läheisille.

25 Katkaistu on Mooabin sarvi ja murskattu hänen käsivartensa, sanoo Herra.

26 Juovuttakaa hänet, sillä hän on ylpeillyt Herraa vastaan, niin että Mooab suistuu omaan oksennukseensa ja tulee nauruksi hänkin.

27 Vai eikö Israel ollut sinulle nauruksi? Onko hänet tavattu varasten joukosta, koska sinä, milloin vain hänestä puhuit, pudistit päätäsi?

28 Jättäkää kaupungit ja asukaa kallioilla, te Mooabin asukkaat, ja olkaa kuin kyyhkynen, joka tekee pesänsä ammottavan kuilun taakse.

29 Me olemme kuulleet Mooabin ylpeilyn, tuon ylen ylpeän, hänen korskeutensa, ylpeilynsä ja kopeilunsa ja hänen sydämensä pöyhkeyden.

30 Minä tunnen, sanoo Herra, hänen vihansa ja hänen väärät puheensa; väärin he ovat tehneet.

31 Siksi minä valitan Mooabin tähden, koko Mooabin tähden minä huudan; Kiir-Hereksen miesten tähden huokaillaan.

32 Enemmän kuin Jaeser itkee, itken minä sinua, Sibman viinipuu; sinun köynnöksesi menivät yli meren, ulottuivat Jaeserin mereen asti. Sinun hedelmän-ja viininkorjuusi keskeen on hävittäjä hyökännyt.

33 Ilo ja riemu on tauonnut hedelmätarhoista ja Mooabin maasta. Viinin minä olen lopettanut viinikuurnista; ei poljeta enää viiniä ilohuudoin, ilohuuto ei ole enää ilohuuto.

34 Hesbonin parku kuuluu Elaleen, Jahaaseen asti, he antavat äänensä kuulua Sooarista Hooronaimiin, Eglat-Selisijjaan asti, sillä Nimrimin vedet ehtyvät erämaaksi.

35 Minä lopetan Mooabista, sanoo Herra, kukkuloilla-uhraajat, ne, jotka polttavat uhreja jumalillensa.

36 Siksi minun sydämeni väräjää Mooabin tähden niinkuin huilu, minun sydämeni väräjää Kiir-Hereksen miesten tähden niinkuin huilu, sillä mennyttä on heidän hankkimansa säästö.

37 Kaikki päät ovat paljaiksi ajellut ja kaikki parrat leikatut, kaikki kädet viileskellyt, ja lanteilla on säkit.

38 Kaikilla Mooabin katoilla ja toreilla on pelkkää valitusta, sillä minä olen murskannut Mooabin kuin kelpaamattoman astian, sanoo Herra.

39 Kuinka se on kauhuissansa! Valittakaa! Kuinka Mooab kääntyikään selin ja häpesi! Mooab on tullut nauruksi ja kauhuksi kaikille naapureilleen.

40 Sillä näin sanoo Herra: Katso, kotkan kaltainen liitää siivet levällään Mooabia kohti.

41 Kerijot valloitetaan ja vuorilinnoitukset vallataan; sinä päivänä on Mooabin sankarien sydän niinkuin synnytystuskissa olevan vaimon sydän.

42 Ja Mooab hävitetään kansojen luvusta, sillä se on ylpeillyt Herraa vastaan.

43 Kauhu ja kuoppa ja paula on edessäsi, sinä Mooabin asukas, sanoo Herra.

44 Joka pakenee kauhua, se putoaa kuoppaan, ja joka kuopasta nousee, se puuttuu paulaan; sillä minä tuotan Mooabille heidän rangaistusvuotensa, sanoo Herra.

45 Hesbonin varjossa seisovat pakolaiset voimaa vailla. Sillä tuli lähti Hesbonista, liekki Siihonin vaiheilta; ja se kulutti Mooabin ohimon ja melskeen miesten päälaen.

46 Voi sinua, Mooab! Hukkunut on Kemoksen kansa, sillä sinun poikasi ovat vangeiksi otetut ja tyttäresi viedyt vankeuteen.