1 Ainda noutra ocasião Deus falou-me e me disse:

2 Não deverás casar nem ter filhos aqui nesta terra. Porque as crianças que nascerem neste lugar, tal como os seus pais, terão de morrer de terríveis doenças. E ninguém chorará por eles nem enterrará os seus corpos; estes jazerão pelo chão; serão como esterco sobre os campos. Morrerão de guerra e de fome; os seus cadáveres serão levados pelos abutres e pelos animais selvagens. Não os lamentes, nem chores por eles, porque retirei a minha protecção e a minha paz deles - subtraí-lhes a minha compaixão e as minhas misericórdias. Tanto grandes como pequenos morrerão nesta terra, sem serem enterrados, sem serem chorados; ninguém de entre os amigos deles porá sinais de luto, fazendo-se incisões, rapando a cabeça. Ninguém consolará os que choram, dando-lhes comida, ou enviando-lhes um copo de vinho, como expressão do seu pesar pela morte dos parentes deles.

8 E também, como sinal desses tristes dias que hão-de vir, não participes nas suas festanças e recepções - nem sequer tomes qualquer refeição com eles. Porque o Senhor dos exércitos celestiais, o Deus de Israel, diz - ainda durante o tempo da tua vida, sob os teus próprios olhos, farei cessar risos e alegria nesta terra - canções alegres, bodas, a felicidade dos que se casam.

10 E quando lhes disseres tudo isto, se eles te perguntarem: Mas afinal por que razão o Senhor decretou todas estas tão terríveis coisas contra a gente? Que fizemos nós para merecer um tratamento desta natureza? No fim de contas qual é o nosso pecado contra o Senhor nosso Deus? e

11 Diz-lhes então que a resposta do Senhor é esta: Porque os vossos pais me esqueceram e adoraram outros deuses, prestando-lhes culto e servindo-os; não guardaram as minhas leis, e, quanto a vocês mesmo, foram piores até do que os vossos próprios pais, tendo seguido o que era mal segundo as tendências dos vossos corações, recusando ouvir-me.

13 Eis a razão porque vos lançarei para fora desta terra, para uma terra estrangeira, que nem vocês nem os vossos antepassados conheceram antes, e lá, se quiserem, continuarão a adorar os vossos ídolos, pois que quanto a mim não vos concederei os meus favores!

14 Mas virá um dia, diz o Senhor, em que o único tema de conversação será o facto de Deus trazer de novo o seu povo para casa, vindo das terras do norte, para onde os tinha mandado. Não se dirá mais, Vive o Senhor que tirou os filhos de Israel do Egipto!, mas sim, Vive o Senhor que trouxe o seu povo das terras para onde os tinha lançado, e os fez voltar ao solo dos seus antepassados!

16 Mandarei muitos pescadores para vos apanharem. Depois mandarei muitos caçadores, diz o Senhor, para vos caçarem em toda a montanha, em toda a serra, até nos penhascos inacessíveis, para onde quer que tenham fugido para escapar aos meus olhos. Pois que vigio estreitamente sobre vocês. Não tenham ilusões quanto a esconderem de mim a vossa iniquidade. Castigar-vos-ei duplamente por todos os vossos pecados, pois que não só conspurcaram a terra com esses abomináveis ídolos como também a encheram com toda a espécie de iniquidades.

19 Ó Senhor, a minha força e a minha fortaleza, meu refúgio em dias de perturbação, nações em todo o mundo virão dizer-te: Os nossos pais foram loucos, porque puseram-se indignamente a adorar ídolos e falsidades! Alguma vez os homens podem fazer Deus? É evidente que os deuses que eles fazem não são deuses nenhuns.

21 E quando eles se chegarem a mim nesse espírito, dar-lhes-ei a conhecer o meu poder e a minha força; fá-los-ei pois compreender enfim que só eu sou Deus.

1 Minulle tuli tämä Herran sana:

3 Sillä näin sanoo Herra niistä pojista ja tyttäristä, jotka syntyvät tässä paikassa, ja heidän äideistänsä, jotka heidät synnyttävät, ja heidän isistänsä, jotka heidät siittävät tässä maassa:

4 He kuolevat tuskallisiin tauteihin, ei heille pidetä valittajaisia, ei heitä haudata; he tulevat maan lannaksi. He hukkuvat miekkaan ja nälkään, ja heidän ruumiinsa tulevat taivaan lintujen ja maan eläinten ruuaksi.

5 Sillä näin sanoo Herra: Älä mene suruhuoneeseen, älä käy valittajaisiin äläkä heitä surkuttele, sillä minä otan rauhani pois tältä kansalta, sanoo Herra, armoni ja laupeuteni.

6 He kuolevat, sekä suuret että pienet, tässä maassa; ei heitä haudata eikä heille valittajaisia pidetä, ei kukaan viileskele ihoansa eikä ajele päätänsä paljaaksi heidän tähtensä.

7 Ei taiteta heille leipää lohdutukseksi heidän surussansa kuolleen tähden, eikä heille anneta juotavaksi lohdutusmaljaa heidän isänsä ja äitinsä tähden.

8 Älä mene pitotaloon istumaan heidän kanssansa, syömään ja juomaan.

9 Sillä näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Katso, minä lopetan tästä paikasta teidän silmienne edessä ja teidän päivinänne riemun ja ilon huudon, huudon yljälle ja huudon morsiamelle.

10 Kun sinä ilmoitat tälle kansalle kaikki nämä sanat ja he sanovat sinulle: 'Minkätähden Herra uhkaa meitä kaikella tällä suurella onnettomuudella, ja mikä on rikoksemme, mikä syntimme, jonka olemme tehneet Herraa, meidän Jumalaamme, vastaan?'

11 niin sano heille: Sentähden että teidän isänne hylkäsivät minut, sanoo Herra, ja seurasivat muita jumalia, palvelivat niitä ja kumarsivat niitä, mutta hylkäsivät minut eivätkä noudattaneet minun lakiani.

12 Ja te olette tehneet pahemmin kuin teidän isänne, ja katso, te vaellatte kukin pahan sydämenne paatumuksessa, kuulematta minua.

13 Niin minä heitän teidät pois tästä maasta maahan, jota te ette tunne eivätkä teidän isänne tunteneet, ja siellä te saatte palvella muita jumalia päivät ja yöt, sillä minä en teille armoa anna.

14 Sentähden, katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin ei enää sanota: 'Niin totta kuin Herra elää, joka johdatti israelilaiset Egyptin maasta',

15 vaan: 'Niin totta kuin Herra elää, joka johdatti israelilaiset pohjoisesta maasta ja kaikista muista maista, joihin hän oli heidät karkoittanut'. Sillä minä palautan heidät heidän omaan maahansa, jonka minä annoin heidän isillensä.

16 Katso, minä käsken tulemaan monta kalastajaa, sanoo Herra, ja ne heitä kalastavat, ja sen jälkeen minä käsken tulemaan monta metsästäjää, ja ne heitä metsästävät kaikilta vuorilta ja kaikilta kukkuloilta ja kallioiden rotkoista.

17 Sillä minun silmäni tarkkaavat kaikkia heidän teitänsä, ne eivät ole minulta salassa, eikä heidän rikoksensa ole kätketty minun silmäini edestä.

21 Sentähden, katso, minä saatan heidät tuntemaan-tuntemaan tällä haavaa-minun käteni ja minun voimani, ja he tulevat tietämään, että minun nimeni on Herra.