1 Oh! Se os meus olhos fossem uma fonte de lágrimas, haveria de chorar sem cessar; haveria de soluçar noite e dia pela matança que cai sobre o meu povo! Se ao menos eu pudesse fugir, esquecê-los e viver numa cabana qualquer no deserto! Porque são todos gente adúltera e falsa.

3 Encurvam as línguas como se fossem arcos, e atiram flechas de mentira. São indiferentes a tudo o que seja rectidão; vão de mal a pior na malícia. Não querem saber de mim para nada, diz o Senhor.

4 Tenham cautela com os vizinhos! Desconfiem do vosso irmão! Andam todos à procura de se enganarem uns aos outros, caluniando-se mutuamente. Com línguas argutas enganam e defraudam os seus próximos; cansam-se, até, a actuar perversamente.

6 Amontoam pecados sobre pecados, mentiras sobre mentiras, e recusam obstinadamente virem até mim, diz o Senhor.

7 Contudo o Senhor dos exércitos diz também: Vejam bem, vou derretê-los numa aflição cruciante. Vou refiná-los e testá-los como se faz ao metal. Aliás que outra coisa mereciam eles que lhes fizesse? Porque as suas línguas atiram mentiras como flechas envenenadas. Falam muito sensatamente aos vizinhos enquanto por trás estão a planear matá-los.-

9 Não deveria eu castigá-los por coisas destas?, pergunta o Senhor. Não deveria a minha alma vingar-se de gente assim?

10 Soluçando e chorando, olho para as montanhas, para as pastagens; vejo-as desoladas, sem viva alma. Foi-se o mugido do gado, foi-se o canto das aves, foram-se até os animais selvagens. Todos fugiram.

11 Farei de Jerusalém montões de ruínas onde só os chacais terão os seus covis. As cidades de Judá não serão mais do que povoações assoladas, onde já ninguém habita.

12 Quem tem compreensão bastante para entender estas coisas? Onde está o mensageiro do Senhor para explicá-lo? Qual a razão porque esta terra se fez num deserto de tal maneira que até ninguém ousa viajar através dela?

13 Porque, responde o Senhor, o meu povo esqueceu-se dos meus mandamentos e não obedeceu às minhas leis. Têm feito só o que lhes agrada e até têm adorado os ídolos de Baal, aliás conforme os pais deles lhes ensinaram.1

15 Por isso, eis o que o Senhor dos exércitos celestiais, o Deus de Israel, diz: Hei-de alimentá-los com fel, e dar-lhes-ei água envenenada. Espalhá-los-ei pelo mundo, e hão-de ser estrangeiros em terras bem distantes; apesar disso mesmo lá a espada de destruição os perseguirá até serem completamente aniquilados.

17 O Deus dos exércitos celestiais diz: Mandem chamar as carpideiras! Depressa! Ponham-se a chorar! Que as lágrimas corram abundantes nos vossos rostos

19 Ouçam Jerusalém chorando de desespero: 'Estamos arruinados. Caiu-nos a calamidade em cima! Temos de deixar as terras e as casas!' Ouçam as palavras de Deus, ó mulheres que aí estão a gemer. Ensinem às vossas filhas, às vossas vizinhas, a gemer igualmente. Porque a morte trepou pelas janelas e está a entrar nos vossos lares; já matou a flor da vossa juventude. Não haverá mais crianças brincando nas ruas, nem moços juntando-se nas praças.

22 Diz-lhes isto assim, ordena o Senhor: Haverá corpos lançados através dos campos, como se fossem esterco, como gavela que fica atrás do segador, sem que haja alguém que a apanhe.

23 Diz o Senhor: Que o sábio não se orgulhe na sua sabedoria, nem o poderoso na sua força, nem o rico nas suas riquezas. Que tenham orgulho, mas unicamente nisto: Que me conheçam! E que se dêem conta de que eu sou o Senhor da justiça e da rectidão, cujo amor é sem limite. É disso que eu me agrado.

25 Veio o tempo, diz o Senhor, em que castigarei todos aqueles que são circuncidados de corpo mas não de espírito - os egípcios, os edomitas, os amonitas, os moabitas, os árabes, e, sim, até vocês, povo de Judá. Porque todas essas gentes pagãs se circuncidam também. Mas vocês, a menos que circuncidem o vosso coração, amando-me, doutra forma a vossa circuncisão não passará dum mero rito pagão, semelhante ao de outros povos, e nada mais.

1 Oi, jospa minun pääni olisi silkkaa vettä ja minun silmäni kyynellähde, niin minä itkisin päivät ja yöt tyttären, minun kansani, kaatuneita!

2 (H9:1) Oi, jospa minulla olisi erämaassa matkamiehen yömaja, niin minä jättäisin kansani ja vaeltaisin pois heidän luotaan! Sillä he ovat kaikki avionrikkojia, ovat uskottomain joukkio.

3 He jännittävät valheeseen kielensä jousen, eivätkä käytä totuuteen valtaansa maassa; sillä he menevät pahuudesta pahuuteen, mutta minua he eivät tunne, sanoo Herra.

4 Varokaa kukin lähimmäistänne, älkää yhteenkään veljeen luottako; sillä jokainen veli viekkaasti pettää ja jokainen lähimmäinen liikkuu panettelijana.

5 He pettävät toinen toisensa eivätkä puhu totta; he ovat totuttaneet kielensä puhumaan valhetta, ovat tehneet vääryyttä väsyksiin asti.

6 Sinä asut keskellä vilppiä; vilpillisyydessään he eivät tahdo tuntea minua, sanoo Herra.

7 Sentähden, näin sanoo Herra Sebaot: Katso, minä sulatan heidät ja koettelen heitä; sillä mitä muuta minä voisin tehdä tyttären, minun kansani, tähden?

8 Tappava nuoli on heidän kielensä, vilppiä se puhuu; suullaan he puhuvat rauhaa lähimmäisensä kanssa, mutta sydämessään he juoniansa punovat.

9 Enkö minä näistä tällaisista rankaisisi heitä, sanoo Herra, eikö minun sieluni kostaisi tämänkaltaiselle kansalle?

10 Vuorten tähden minä puhkean itkuun ja valitukseen, erämaan laitumien tähden minä viritän itkuvirren. Sillä ne ovat poltetut, ei kukaan siellä kulje, eivätkä ne kuule karjan ääntä; paenneet ovat taivaan linnut ja eläimet, ovat menneet pois.

11 Ja minä teen Jerusalemin kiviroukkioksi, aavikkosutten asunnoksi, ja Juudan kaupungit minä teen autioiksi, asujattomiksi.

12 Kuka on viisas mies, joka tämän ymmärtää ja jolle Herran suu on puhunut, että hän sen ilmoittaisi? Minkätähden on maa hävitetty, poltettu kuin erämaa, jossa ei kukaan kulje?

14 vaan ovat vaeltaneet sydämensä paatumuksessa ja seuranneet baaleja, niinkuin heidän isänsä olivat heille opettaneet,

15 sentähden sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala, näin: Katso, minä syötän heille, tälle kansalle, koiruohoa ja juotan heille myrkkyvettä.

16 Ja minä hajotan heidät kansojen sekaan, joita eivät he eivätkä heidän isänsä ole tunteneet, ja lähetän heidän jälkeensä miekan, kunnes minä heidät lopetan.

17 Näin sanoo Herra Sebaot: Ottakaa vaari, kutsukaa itkijävaimoja tulemaan tänne. Lähettäkää hakemaan viisaita vaimoja, jotta he tulisivat,

18 kiiruhtaisivat ja virittäisivät meistä valitusvirren, niin että silmämme vuotaisivat kyyneleitä ja silmäripsemme tiukkuisivat vettä.

19 Sillä valitushuuto kuuluu Siionista: Kuinka olemmekaan hävitetyt! Me olemme peräti häpeään joutuneet, sillä meidän täytyy jättää maa, sillä kukistuneet ovat meidän asuntomme.

20 Kuulkaa siis, te naiset, Herran sana, ottakoon korvanne vastaan hänen suunsa puheen; opettakaa tyttärillenne valitusvirsi ja toinen toisellenne itkuvirsi.

21 Sillä kuolema on noussut sisään ikkunoistamme, on tullut meidän palatseihimme, tuhotakseen kadulta lapset, toreilta nuorukaiset.

22 Puhu: Näin sanoo Herra: Ihmisten ruumiita makaa maassa niinkuin lantaa vainiolla, niinkuin lyhteitä leikkaajan jäljessä, eikä ole niitten korjaajaa.

23 Näin sanoo Herra: Älköön viisas kerskatko viisaudestansa, älköön väkevä kerskatko väkevyydestänsä, älköön rikas kerskatko rikkaudestansa;

24 vaan joka kerskaa, kerskatkoon siitä, että hän on ymmärtäväinen ja tuntee minut: että minä, Herra, teen laupeuden, oikeuden ja vanhurskauden maan päällä. Sillä senkaltaisiin minä mielistyn, sanoo Herra.

25 Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä rankaisen kaikkia, jotka ovat ympärileikattuja, mutta kuitenkin ympärileikkaamattomia: