1 Esta é a mensagem que Deus deu a Jeremias respeitante a todos os judeus que estavam a viver no norte do Egipto, nas cidades de Migdol, Tafnes e Menfis, assim como também por todo o sul do Egipto:

2 O Senhor dos exércitos celestiais, o Deus de Israel, diz assim: Viram o que fiz a Jerusalém e a todas as cidades de Judá. Por causa da sua maldade é que estão agora em ruínas, desfeitas em cinzas, sem viva alma. A minha cólera foi enorme por causa deles terem adorado outros deuses - deuses esses que nem eles nem os seus antepassados jamais tinham sabido quem eram. Mandei os meus servos, os profetas, para que protestassem continuamente contra isso e que insistissem com eles para não fazerem tal coisa tão má; mas eles não quiseram ouvir-me e converterem-se dos seus caminhos perversos; continuaram sempre na mesma, oferecendo os seus sacrifícios a esses deuses. Assim a minha ira ferveu e caiu como fogo sobre as povoações de Judá, sobre as ruas de Jerusalém, que agora estão numa perfeita desolação, até ao dia de hoje.

7 Por isso agora o Senhor, o Deus dos exércitos do céu, o Deus de Israel, vos pergunta: Porque se estão a destruir a si mesmos? Pois que nem um sequer de entre vocês viverá, seja homem, mulher ou criança, dos que vieram de Judá; nem sequer os bebés de mama. Pois até têm levantado a minha cólera com os ídolos que têm feito aqui no Egipto para adorarem, queimando-lhes incenso, fazendo com que eu vos destruía inteiramente, fazendo de vocês uma maldição, e como um cheiro repelente para todas as nações da Terra. Já se esqueceram dos pecados dos vossos pais, dos reis e rainhas de Judá, dos vossos próprios pecados e dos das vossas mulheres, em Judá e em Jerusalém? E até este preciso momento ainda não houve arrependimento da vossa parte; ninguém quis voltar para mim, seguir as leis que dei aos vossos pais antes de vocês.

11 Por isso o Senhor dos exércitos celestiais, o Deus de Israel, vos diz: O meu rosto arde em cólera, e destruirei cada um de vocês! Tomarei esse remanescente que veio de Judá, que insistiu em vir aqui para o Egipto, e consumi-los-ei. Cairão aqui nesta terra, mortos pela fome e por causa de guerras; todos morrerão, do mais pequeno ao maior. Serão desprezados, detestados, amaldiçoados e odiados. Castigá-los-ei no Egipto, tal como os castiguei em Jerusalém, pela guerra, pela fome e pelas pragas.

14 Dos sobreviventes de Judá, que vieram viver para o Egipto, nenhum escapará para poder voltar à terra de Judá, à qual tinham grande desejo de regressar; nenhum voltará senão um pequeno número de fugitivos.

15 Então, todas as mulheres presentes, e todos os homens que sabiam que as suas mulheres tinham queimado incenso aos ídolos (era grande a multidão dos judeus ali no sul do Egipto) responderam a Jeremias:

16 Não estamos interessados em dar ouvidos a essas tuas mensagens de Deus! Faremos o que bem nos apetece. Queimaremos incenso à Rainha dos Céus. Apresentar-lhe-emos sacrifícios, tanto quanto quisermos, tal como já nós próprios fizemos e os nossos pais antes de nós, assim como os nossos reis e os nobre sempre fizeram nas cidades de Judá e nas ruas de Jerusalém; e nesses dias até tínhamos abundância de comida, tudo nos corria bem e éramos felizes! Mas desde o momento em que parámos de queimar incenso à Rainha dos Céus, e que deixámos de a adorar, temos estado em grande perturbação e fomos mesmo destruídos pela guerra e pela fome.

19 E acrescentaram as mulheres, Julgas que nós adorávamos a Rainha dos Céus, derramávamos-lhe as nossas libações, fazíamos bolos com a sua imagem, tudo isso, sem os nossos maridos saberem e nos ajudarem nisso? Com certeza que não!

20 Então Jeremias disse a todos, homens e mulheres, que lhe tinham dado aquela resposta:

21 Pensam que o Senhor não sabia que vocês e os vossos pais, os vossos reis e nobres e todo o povo estavam a queimar incenso aos ídolos, nas cidades de Judá e nas ruas de Jerusalém? Foi porque ele não podia suportar por mais tempo todas as maldades que vocês faziam que transformou a vossa terra numa desolação, numas ruínas incríveis, amaldiçoada, sem habitantes, como é o que hoje se vê. A verdadeira causa de todas essas coisas que vos aconteceram é que queimaram incenso e pecaram contra o Senhor, recusando obedecer-lhe.

24 Jeremias disse-lhes mais a todos, incluindo as mulheres: Ouçam a palavra do Senhor vocês todos, cidadãos de Judá, que aqui estão no Egipto! O Senhor dos exércitos celestiais, o Deus de Israel, diz: Tanto vocês como as vossas mulheres dizem que nunca hão-de desistir das suas devoções e sacrifícios à Rainha dos Céus, e têm-no provado através dos vossos actos; pois então continuem e mantenham as promessas e votos que lhe têm feito! Mas ouçam bem a palavra do Senhor, vocês todos, judeus, vivendo nesta terra do Egipto: jurei pelo meu grande nome, diz o Senhor, que não adiantará nada procurarem a minha ajuda e a minha bênção mais vezes, dizendo: Ó Senhor nosso Deus, ajuda-nos! Porque na verdade estarei atento sobre vocês, sim, mas não é para o vosso bem! Terei cuidado em que vos aconteça o mal, e que sejam destruídos pela guerra e pela fome, até que estejam liquidados.

28 Somente aqueles que voltarem para Judá - e serão apenas um pequeno resto de gente - escaparão à minha ira; os outros, que recusaram voltar para lá, que insistem em viver no Egipto, acabarão por verificar quem fala verdade, eu ou eles! E esta é a prova em como todo o mal que vos tenho prometido vos acontecerá, e que vos castigarei aqui mesmo; entregarei o faraó Hofra, rei de Egipto, nas mãos dos que procuram tirar-lhe a vida, tal como entreguei Zedequias, rei de Judá, nas mãos de Nabucodonozor, rei da Babilónia.

1 Sana, joka tuli Jeremialle kaikkia niitä juutalaisia vastaan, jotka asuivat Egyptin maassa, asuivat Migdolissa, Tahpanheessa, Noofissa ja Patroksen maakunnassa; se kuului:

3 heidän pahuutensa tähden, jota he tekivät, vihoittaen minut, kun menivät ja polttivat uhreja muille jumalille, palvelivat niitä, joita he eivät tunteneet, eivät he ettekä te eivätkä teidän isänne.

4 Ja varhaisesta alkaen minä lähetin teidän tykönne kaikki palvelijani, profeetat, sanomaan: 'Älkää tehkö näitä kauhistuksia, joita minä vihaan'.

5 Mutta he eivät kuulleet, eivät korvaansa kallistaneet, niin että olisivat kääntyneet pois pahuudestansa ja lakanneet polttamasta uhreja muille jumalille.

6 Ja niin vuoti minun kiivastukseni ja vihani alas ja paloi Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla, ja ne tulivat raunioiksi, autioiksi, niinkuin ne tänä päivänä ovat.

7 Ja nyt sanoo Herra, Jumala Sebaot, Israelin Jumala, näin: Miksi tuotatte itsellenne suuren onnettomuuden, hävitätte miehet ja vaimot, lapset ja imeväiset Juudasta, niin ettette jätä itsestänne jäännöstäkään?

8 Te vihoitatte minut kättenne töillä, kun poltatte uhreja muille jumalille Egyptin maassa, johon te olette tulleet, täällä muukalaisina asumaan. Niin te tuotatte itsellenne häviön ja tulette kiroussanaksi ja häväistykseksi kaikissa maan kansoissa.

9 Oletteko unhottaneet isäinne pahat teot ja Juudan kuningasten pahat teot ja heidän vaimojensa pahat teot, omat pahat tekonne ja vaimojenne pahat teot, mitä he ovat tehneet Juudan maassa ja Jerusalemin kaduilla?

10 He eivät ole murtuneet tähän päivään asti, eivät pelkää, eivät vaella minun lakini ja minun käskyjeni mukaan, jotka minä olen antanut teille ja teidän isillenne.

11 Sentähden, näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Katso, minä käännän kasvoni teitä vastaan onnettomuudeksi, hävittääkseni koko Juudan.

12 Ja minä tempaan pois Juudan jäännöksen, ne jotka käänsivät kasvonsa Egyptin maata kohti mennäkseen siellä muukalaisina asumaan, ja he hukkuvat kaikki. Egyptin maassa he kaatuvat miekkaan, hukkuvat nälkään, pienimmästä suurimpaan asti he kuolevat miekkaan ja nälkään; ja he tulevat kiroukseksi ja kauhistukseksi, kiroussanaksi ja häväistykseksi.

13 Ja minä rankaisen niitä, jotka asuvat Egyptin maassa, niinkuin minä rankaisin Jerusalemia, miekalla, nälällä ja rutolla.

15 Mutta kaikki miehet, jotka tiesivät vaimojensa polttavan uhreja muille jumalille, ja kaikki naiset, jotka seisoivat siellä suurena joukkona, ja kaikki kansa, joka asui Egyptin maassa, Patroksessa, vastasivat Jeremialle sanoen:

17 vaan me täytämme joka lupauksen, mikä suustamme on lähtenyt, poltamme uhreja taivaan kuningattarelle ja vuodatamme hänelle juomauhreja, niinkuin teimme me ja meidän isämme, meidän kuninkaamme ja ruhtinaamme Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla; ja silloin meillä oli leipää yltäkyllin, ja meidän oli hyvä olla emmekä nähneet onnettomuutta.

18 Mutta siitä asti, kun me lakkasimme polttamasta uhreja taivaan kuningattarelle ja vuodattamasta hänelle juomauhreja, on osanamme ollut kaiken puute ja hukkuminen miekkaan ja nälkään.

20 Silloin Jeremia sanoi kaikelle kansalle, miehille ja naisille, kaikelle kansalle, joka oli hänelle näin vastannut:

22 Eikä Herra voinut sitä enää kärsiä teidän tekojenne pahuuden tähden, kauhistusten tähden, joita te teitte, ja niin teidän maanne tuli raunioiksi ja autioksi ja kiroussanaksi, tuli asujattomaksi, niinkuin se tänä päivänä on.

25 Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Mitä te ja teidän vaimonne olette suullanne puhuneet, sen te panette käsillänne täytäntöön, sanoen: 'Me täytämme lupauksemme, joilla olemme luvanneet polttaa uhreja taivaan kuningattarelle ja vuodattaa hänelle juomauhreja'. Niinpä pitäkää lupauksenne, pankaa lupauksenne täytäntöön!

26 Sentähden kuulkaa Herran sana, kaikki Juuda, te jotka asutte Egyptin maassa: Katso, minä vannon suuren nimeni kautta, sanoo Herra: Totisesti, ei ole ainoakaan Juudan mies enää mainitseva suullaan minun nimeäni, niin että sanoisi: 'Niin totta kuin Herra, Herra elää' -ei koko Egyptin maassa.

27 Katso, minä valvon, mutta heille onnettomuudeksi, ei onneksi; ja jokainen Juudan mies, joka on Egyptin maassa, on hukkuva miekkaan ja nälkään, kunnes heistä on tullut loppu.

28 Vain vähäinen joukko miekasta pelastuneita on palajava Egyptin maasta Juudan maahan; ja Juudan koko jäännös, ne jotka tulivat Egyptin maahan, siellä muukalaisina asumaan, tulevat tietämään, kumpaisenko sana toteutuu, minun vai heidän.

29 Ja tämä on oleva sen merkkinä, sanoo Herra, että minä rankaisen teitä tässä paikassa, tietääksenne, että minun sanani teitä vastaan toteutuvat, teille onnettomuudeksi: