1 Nesse tempo, diz o Senhor, todas as famílias de Israel me reconhecerão como o Senhor, e actuarão verdadeiramente como meu povo. Cuidarei deles, tal como fiz aos que escaparam do Egipto, a quem demonstrei as minhas misericórdias, no deserto, quando Israel buscava descanso.

3 Porque há muito já que o Senhor disse a Israel: Amei-te, ó meu povo, com um amor eterno; foi com terna benignidade que te atraí a mim.

4 Por isso hei-de reconstruir a tua nação, ó virgem de Israel. Tornarás assim a ser feliz, a dançar alegremente com as pandeiretas.

5 Plantarás novamente as tuas vinhas sobre as colinas de Samaria; e lá comerás os frutos dos teus próprios pomares.

6 Porque haverá um dia em que os vigias sobre os outeiros de Efraim gritarão assim: Levantem-se, vamos a Sião, ao Senhor nosso Deus. Porque o Senhor diz: Cantem de gozo por tudo aquilo que farei a Israel, a maior das nações! Cantem de prazer e de alegria: O Senhor salvou o seu povo, os que restaram de Israel. Porque os hei-de trazer do norte, e dos cantos mais remotos da terra, sem esquecer os cegos, os aleijados, as mães à espera de bebés, ou com eles nos braços. Será uma grande multidão que se apresentará. Lágrimas de felicidade correr-lhes-ão pelos rostos, e eu os conduzirei de regresso com tanto cuidado. Andarão junto aos ribeiros de águas; não tropeçarão. Porque eu sou um pai para Israel, e Efraim é o meu filho mais velho.

10 Ouçam esta mensagem, todas as nações da Terra, e levem-na bem longe: O Senhor, que foi quem dispersou o seu povo, é ele mesmo agora quem os torna a reunir de volta, velando sobre eles como um pastor sobre o seu rebanho. Salvará Israel daqueles que o querem esmagar! O povo regressará à sua terra natal e cantará cânticos de alegria sobre as colinas de Sião; andará radiante por causa da bondade do Senhor - as boas colheitas, o trigo, o vinho e o azeite; os belos rebanhos, o belo gado, tudo o que lhes deu! A sua vida será como um jardim plantado junto a correntes de água; todas as suas tristezas desaparecerão. As moças dançarão de alegria, e os homens - velhos e moços - participarão dessas manifestações de satisfação; mudarei tudo o que for lamentação em expressões de contentamento; confortá-los-ei, farei que se sintam bem, visto que todo o seu cativeiro, com tudo o que representou de acabrunhamentos, ficou para trás. Os sacerdotes andarão contentíssimos com a abundância das ofertas trazidas para o templo. O meu povo se fartará de boas coisas, diz o Senhor.

15 O Senhor falou-me novamente: Ouvem-se em Ramá amargas lamentações; é Raquel chorando pelos seus filhos; e está absolutamente inconsolável, porque foram-se, difinitivamente. Mas o Senhor diz: Não chores mais, pois ouvi as tuas orações e portanto poderás vê-los novamente; eles regressarão vindo das terras distantes do inimigo. Há esperança para o teu futuro, diz o Senhor; os teus filhos regressarão à sua terra natal, à sua própria terra.

18 Ouvi os gemidos de Efraim: Fui pesadamente punido; mas mereci-o bem; fui como um novilho que teve de se habituar ao jugo. Agora faz-me voltar de novo para ti e restaura-me, pois só tu és o Senhor, meu Deus. Afastei-me de Deus, mas minha tristeza foi grande; depois bati com a mão na cabeça, espantado com a minha própria estupidez. Fiquei profundamente envergonhado com tudo aquilo que fiz antes.

20 E o Senhor responde: Efraim é ainda meu filho, meu filho querido. É verdade que tive de o castigar, mas amo-o ainda. Lembro-me muito dele, quero a sua presença e terei misericórdia dele.

21 Quando forem para o exílio, vão pondo marcas no caminho; mas marcas bem visíveis, que é para poderem bem reconhecer a via quando regressarem; porque tu hás-de regressar, ó virgem de Israel, às tuas cidades aqui. Até quando andarás vagabunda, ó filha rebelde? Porque o Senhor fará acontecer algo de diferente, como uma mulher a cortejar um homem!

23 O Senhor dos exércitos celestiais, o Deus de Israel, diz: Quando os trouxer de volta, dirão em Judá e nas suas cidades: O Senhor te abençoe, ó centro de justiça, ó santa colina! E, tanto os habitantes da cidade, como os que vivem no campo, e os pastores viverão juntos em paz e felizes. Porque eu dei descanso a todos os cansados e alegria aos contristados.

26 (Jeremias, como que despertou, e disse: Que belo sonho que eu tive!)

27 Diz o Senhor: Virá o tempo em que aumentarei grandemente a população e multiplicarei o número de gado aqui em Israel. No passado, destruí meticulosamente toda a nação; mas agora, com igual cuidado a reconstruirei. O povo não espalhará mais esse provérbio que diz: Os pais comeram uvas verdes, e os dentes dos filhos se embotaram. Porque cada um morrerá pelos pecados que comete - a pessoa que comer as uvas verdes, essa é que ficará com os dentes embotados.

31 Virá o dia, diz o Senhor, em que farei uma nova aliança com o povo de Israel e de Judá. Mas não será como a que estabeleci com seus pais, quando os tirei do Egipto - um contrato que eles mesmo anularam, forçando-me a rejeitá-los, diz o Senhor. Será assim o novo pacto que farei com eles: porei as minhas leis nos seus corações mesmo, de forma que hão-de querer honrar-me; e nessa altura então se tornarão efectivamente meu povo, e eu serei o seu Deus. Então não será mais necessário insistir com alguém para conhecer Deus. Porque toda a gente, tanto os grandes como os pequenos, me conhecerão realmente, diz o Senhor; perdoarei e esquecer-me-ei dos seus pecados.

35 O Senhor, que nos dá a luz do Sol durante o dia, e da Lua e das estrelas para alumiar a noite, que provoca ele próprio a agitação do mar de maneira a formarem-se as vagas alterosas - o seu nome é Senhor dos exércitos celestiais - diz assim: Se estas leis da natureza puderem alterar-se, então poderei eu também rejeitar o meu povo Israel! Enquanto não se puderem medir nem a altura do firmamento, nem a profundidade da Terra, eu não o rejeitarei para sempre, pelos seus pecados!

38 Porque chegou o tempo, diz o Senhor, em que toda a Jerusalém será reconstruída para o Senhor, desde a torre de Hananel na extremidade nordeste, até à porta do Canto a noroeste; e desde o outeiro de Garebe no sudoeste, até Goa no sudeste. E toda a cidade, incluindo o campo dos mortos e o terreno das cinzas, no vale, será santo para o Senhor; e assim o serão também todos os campos até ao ribeiro de Cedron, até à porta dos Cavalos a oriente da cidade. Nunca mais ela será capturada nem destruída.

1 Siihen aikaan, sanoo Herra, minä olen kaikkien Israelin sukukuntien Jumala, ja he ovat minun kansani.

4 Minä rakennan sinut jälleen, ja sinä tulet rakennetuksi, neitsyt Israel. Sinä kaunistat itsesi jälleen käsirummuillasi ja lähdet iloitsevaisten karkeloon.

5 Sinä istutat jälleen viinitarhoja Samarian vuorille; ne, jotka istuttavat, saavat korjata hedelmätkin.

6 Sillä päivä on tuleva, jolloin vartijat huutavat Efraimin vuorella: 'Nouskaa, lähtekäämme Siioniin Herran, meidän Jumalamme, tykö'.

7 Sillä näin sanoo Herra: Riemuitkaa iloiten Jaakobista, kohottakaa riemuhuuto hänelle, joka on kansojen pää; kuuluttakaa, kiittäkää ja sanokaa: 'Auta, Herra, kansaasi, Israelin jäännöstä'.

8 Katso, minä tuon heidät pohjoisesta maasta, kokoan heidät maan perimmäisiltä ääriltä. Heissä on sokeita ja rampoja ynnä raskaita ja synnyttäväisiä: suurena joukkona he palajavat tänne.

9 Itkien he tulevat, ja minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen. Minä vien heidät vesipuroille, tasaista tietä, jolla he eivät kompastu. Sillä minä olen Israelin isä, ja Efraim on minun esikoiseni.

10 Kuulkaa Herran sana, te kansat, ilmoittakaa kaukaisissa merensaarissa ja sanokaa: Hän, joka Israelin hajoitti, on sen kokoava ja varjeleva sitä niinkuin paimen laumaansa.

11 Sillä Herra on lunastanut Jaakobin ja vapahtanut hänet häntä väkevämmän kädestä.

12 Ja he tulevat ja riemuitsevat Siionin kukkulalla, tulevat virtanaan Herran hyvyyden tykö, jyväin, viinin ja öljyn ääreen, karitsain ja karjan ääreen. Ja heidän sielunsa on oleva niinkuin runsaasti kasteltu puutarha, eivätkä he enää näänny.

13 Silloin neitsyt iloitsee karkelossa ja nuorukaiset ja vanhukset yhdessä. Minä muutan heidän surunsa riemuksi, annan heille lohdutuksen ja ilon heidän murheensa jälkeen.

14 Ja minä virvoitan pappien sielut lihavuuden ääressä, ja minun kansani ravitaan minun hyvyydelläni, sanoo Herra.

15 Näin sanoo Herra: Kuule, Raamasta kuuluu valitus, katkera itku: Raakel itkee lapsiansa, hän ei lohdutuksesta huoli surussaan lastensa tähden, sillä niitä ei enää ole.

16 Näin sanoo Herra: Pidätä äänesi itkusta, silmäsi kyyneleistä, sillä sinun työstäsi on tuleva palkka, sanoo Herra, ja he palajavat vihollisen maasta.

17 Sinulla on tulevaisuuden toivo, sanoo Herra: sinun lapsesi palajavat omalle maalleen.

18 Minä olen kyllä kuullut Efraimin valittavan: 'Sinä olet kurittanut minua, olen saanut kuritusta niinkuin vikuroiva vasikka. Palauta minut, niin minä palajan; sillä sinä olet Herra, minun Jumalani.

19 Sillä käännyttyäni minä kadun, ja päästyäni ymmärrykseen minä lyön lanteeseeni. Minä häpeän, tunnen häpeätä, sillä minä kannan nuoruuteni pilkkaa.'

20 Eikö Efraim ole minun kallis poikani, minun lempilapseni? Sillä niin usein kuin minä puhunkin häntä vastaan, alati minä häntä muistan. Siksi minun sisimpäni väräjää hänen tähtensä: minun täytyy armahtaa häntä, sanoo Herra.

21 Pystytä itsellesi kivimerkkejä, aseta itsellesi tienviittoja, paina mieleesi tie, polku, jota olet kulkenut. Palaja, neitsyt Israel, palaja näihin kaupunkeihisi.

22 Kuinka kauan sinä mutkistelet sinne ja tänne, sinä luopiotytär? Sillä Herra luo maahan uutta: nainen miestä piirittää.

23 Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Vielä kerran sanotaan Juudan maassa ja sen kaupungeissa, kun minä käännän heidän kohtalonsa, tämä sana: 'Herra siunatkoon sinua, sinä vanhurskauden asuinsija, sinä pyhä vuori'.

24 Ja Juuda kaikkine kaupunkeineen asuu siellä yhdessä, peltomiehet ja ne, jotka vaeltavat laumoineen.

26 Siihen minä heräsin ja katselin, ja uneni oli minusta suloinen.

28 Ja niinkuin minä olen valvonut repiäkseni ja kukistaakseni heitä, hajottaakseni ja hävittääkseni, tuottaakseni onnettomuutta, niin minä olen valvova rakentaakseni ja istuttaakseni heitä, sanoo Herra.

29 Niinä päivinä ei enää sanota: 'Isät söivät raakoja rypäleitä, lasten hampaat heltyivät';

30 vaan jokaisen on kuoltava oman syntivelkansa tähden. Jokaiselta ihmiseltä, joka syö raakoja rypäleitä, heltyvät hänen omat hampaansa.

31 Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton;

32 en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra.

33 Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.

34 Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: 'Tuntekaa Herra'. Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan, sanoo Herra; sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä.

35 Näin sanoo Herra, joka on pannut auringon valaisemaan päivää, kuun ja tähdet lakiensa mukaan valaisemaan yötä, hän, joka liikuttaa meren, niin että sen aallot pauhaavat-Herra Sebaot on hänen nimensä:

36 Jos väistyvät nämä lait minun kasvojeni edestä, silloin myös lakkaavat Israelin jälkeläiset olemasta kansa minun kasvojeni edessä ainiaan.

37 Näin sanoo Herra: Jos voidaan mitata taivaat ylhäällä ja tutkia maan perustukset alhaalla, silloin vasta minä hylkään Israelin jälkeläiset kaikki, kaiken sen tähden, mitä he ovat tehneet, sanoo Herra.

38 Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin Herran kaupunki rakennetaan jälleen Hananelin-tornista Kulmaporttiin asti.

39 Ja edelleen mittanuora kulkee suoraan Gaarebin kukkulalle ja kääntyy sitten Gooaan.