1 Foi em Janeiro do nono ano do reinado de Zedequias, rei de Judá, que o rei Nabucodonozor e todo o seu exército veio de novo contra Jerusalém e a sitiou.¸

2 Dois anos mais tarde, no dia 18 de Julho , conseguiram fazer uma brecha na muralha e a cidade caiu em poder deles;

3 todos os chefes militares babilónicos penetraram nela e concentraram-se triunfalmente na porta do Meio. Nergal-Sarezer estava lá no meio deles, assim como também Sangar-Nebo, Sarsequim, mais o chefe da casa militar do rei, assim como muitos outros.

4 Quando o rei Zedequias e os seus militares se deram conta de que a cidade estava perdida, fugiram durante a noite, pela porta que está entre as duas muralhas, nas traseiras dos jardins do palácio, e foram-se através dos campos em direcção ao vale do Jordão.

5 Mas os babilónios perseguiram o rei e apanharam-no nas planícies de Jericó, trazendo-o à presença de Nabucodonozor, rei de Babilónia, que se encontrava em Ribla, na terra de Hamate, onde pronunciou a sentença sobre ele

6 O rei de Babilónia obrigou Zedequias a presenciar a matança dos seus próprios filhos, assim como de todos os nobres de Judá. Depois arrancou-lhe os olhos e mandou-o, amarrado com cadeias, para Babilónia.

8 Entretanto a tropa incendiava Jerusalém, incluindo o palácio, e deitava abaixo as muralhas da cidade.

9 Depois Nebuzaradão, o comandante da guarda imperial, mandou para Babilónia o resto da população que ficara, mais aqueles que se tinham passado para eles.

10 Mas na terra de Judá deixou ainda alguma gente do povo, dos mais pobres, dando-lhes campos e vinhas.

11 Ao mesmo tempo o rei Nabucodonozor tinha dado ordens a Nebuzaradão para ir buscar Jeremias.

12 Vê que não lhe aconteça nenhum mal, disse. Trata bem dele e fornece-lhe tudo o que pretender.e

13 E assim Nebuzaradão, o comandante da guarda, Nebuchazbã, chefe dos eunucos, Nergal-Sarezer, conselheiro do rei, e todos os outros oficiais começaram a dar passos para cumprir a ordem do rei. Enviaram pois soldados que tirassem Jeremias da prisão, e puseram-no sob os cuidados de Gedalias (filho de Aicão e neto de Safã). Jeremias ficou ali a viver entre o povo deixado na terra.

15 O Senhor tinha dado esta mensagem a Jeremias, antes dos babilónios terem chegado, e quando ainda estava na prisão:

16 Manda este aviso a Ebede-Meleque, o etíope: O Senhor dos exércitos celestiais, o Deus de Israel, diz assim: Hei-de fazer com esta cidade tudo quanto tenho dito sobre ela; destruí-la-ei perante os vossos olhos, mas a ti, livrar-te-ei. Não serás morto por aqueles que vocês tanto temem. Como recompensa por teres confiado em mim, pouparei a tua vida e estarás em segurança.

1 Kun Jerusalem oli valloitettu-sillä Juudan kuninkaan Sidkian yhdeksäntenä hallitusvuotena, kymmenennessä kuussa, oli Nebukadressar, Baabelin kuningas, kaikkine sotajoukkoineen hyökännyt Jerusalemin kimppuun ja saartanut sen,

2 ja Sidkian yhdentenätoista hallitusvuotena, neljännessä kuussa, kuukauden yhdeksäntenä päivänä, oli kaupunki vallattu

3 -niin kaikki Baabelin kuninkaan päämiehet tulivat ja asettuivat Keskiporttiin: Neergal-Sareser, Samgar-Nebo, Sarsekim, ylimmäinen hoviherra, Neergal-Sareser, ylimmäinen tietäjä, ja kaikki muut Baabelin kuninkaan päämiehet.

4 Kun Sidkia, Juudan kuningas, ja kaikki sotilaat näkivät heidät, niin he pakenivat ja lähtivät yöllä kaupungista kuninkaan puutarhaa kohti molempain muurien välisestä portista, ja hän lähti Aromaahan päin.

5 Mutta kaldealaisten sotajoukko ajoi heitä takaa, ja he saavuttivat Sidkian Jerikon aroilla. Ja he ottivat hänet kiinni ja veivät hänet Nebukadressarin, Baabelin kuninkaan, eteen Riblaan, joka on Hamatin maassa, ja tämä julisti hänelle tuomion.

6 Ja Baabelin kuningas teurastutti Sidkian pojat Riblassa hänen silmiensä edessä; ja kaikki Juudan ylimykset Baabelin kuningas teurastutti.

7 Sitten hän sokaisutti Sidkian silmät ja kytketti hänet vaskikahleisiin viedäkseen hänet Baabeliin.

8 Kuninkaan linnan ja kansan talot kaldealaiset polttivat tulella, ja Jerusalemin muurit he repivät maahan.

9 Ja loput kansasta, jotka olivat jäljellä kaupungissa, sekä ne, jotka olivat menneet hänen puolellensa-loput kansasta, jotka olivat jäljellä-vei Nebusaradan, henkivartijain päällikkö, pakkosiirtolaisuuteen Baabeliin.

10 Mutta köyhimmät kansasta, joilla ei ollut mitään, Nebusaradan, henkivartijain päällikkö, jätti Juudan maahan ja antoi heille sinä päivänä viinitarhoja ja peltoja.

11 Ja Nebukadressar, Baabelin kuningas, oli antanut Nebusaradanille, henkivartijain päällikölle, Jeremiasta tämän käskyn:

13 Silloin lähettivät Nebusaradan, henkivartijain päällikkö, Nebusasban, ylimmäinen hoviherra, Neergal-Sareser, ylimmäinen tietäjä, ja kaikki muut Baabelin kuninkaan ylimmäiset

14 -nämä lähettivät noutamaan Jeremian vankilan pihasta ja antoivat hänet Gedaljalle, Saafanin pojan Ahikamin pojalle, että tämä veisi hänet kotiin, ja niin hän jäi kansan keskuuteen.

15 Jeremialle oli tullut tämä Herran sana hänen ollessaan suljettuna vankilan pihaan:

17 Mutta sinut minä pelastan sinä päivänä, sanoo Herra, etkä sinä ole joutuva niiden miesten käsiin, joita sinä pelkäät.