1 Daavidin psalmi. Herra, sinua minä huudan, sinä olet minun kallioni. Älä ole vaiti, kun puhun sinulle! Jos sinä et vastaa, olen kuoleman oma.2 Kuule minun rukoukseni, kun huudan sinua avuksi ja kohotan käteni temppelisi pyhintä kohti.3 Älä tempaa minua pois jumalattomien kanssa, älä väärintekijöiden mukana. He puhuvat kyllä sopuisasti mutta hautovat mielessään pahaa.4 Anna heille heidän tekojensa mukaan, heidän pahojen töittensä mukaan! Vaadi heidät tilille rikkomuksistaan, maksa heille heidän tekojensa palkka!5 Herran teoista he eivät välitä, eivät he tarkkaa hänen kättensä töitä. Siksi hän tuhoaa heidät, ei hän enää heitä nosta.6 Kiitetty olkoon Herra! Hän on kuullut avunpyyntöni.7 Herra on minun voimani ja kilpeni, häneen minä luotan. Minä sain avun, ja minun sydämeni riemuitsee, minä laulan ja ylistän Herraa.8 Herra on kansansa voima, voideltunsa apu ja turva.9 Pelasta kansasi ja siunaa omiasi, kaitse ja kanna heitä nyt ja aina.

1 Av David. Till dig, HERRE, ropar jag; min klippa, var icke stum mot mig. Ja, var icke tyst mot mig, så att jag bliver lik dem som fara ned i graven.2 Hör mina böners ljud, när jag ropar till dig, när jag upplyfter mina händer mot det allraheligaste i din helgedom.3 Tag mig icke bort med de ogudaktiga och med ogärningsmännen, som tala vänligt med sin nästa men hava ondska i sina hjärtan.4 Giv dem efter deras gärningar och efter deras onda väsende, giv dem efter deras händers verk, vedergäll dem vad de hava gjort.5 Ty de akta icke på HERRENS gärningar, icke på hans händer verk; därför skall han slå dem ned och ej mer bygga upp dem.6 Lovad vare HERREN, ty han har hört mina böners ljud!7 HERREN är min starkhet och min sköld; på honom förtröstade mitt hjärta. Och jag vart hulpen, därför fröjdar sig mitt hjärta, och med min sång vill jag tacka honom.8 HERREN är sitt folks starkhet, och ett frälsningens värn är han för sin smorde.9 Fräls ditt folk och välsigna din arvedel, och var deras herde och bär dem till evig tid.