1 Laulunjohtajalle. Lauletaan korkealla poikaäänellä. Daavidin psalmi. (H9:2)Minä kiitän sinua, Herra, koko sydämestäni, kerron sinun ihmeelliset tekosi.2 (H9:3)Minä iloitsen ja riemuitsen sinusta, ylistän sinun nimeäsi, Korkein.3 (H9:4)Sinun edessäsi kääntyivät viholliseni pakoon, kaatuivat ja suistuivat tuhoon.4 (H9:5)Sinä, oikeamielinen tuomari, sinä nousit istuimellesi, tuomitsit, ja asiani voitti.5 (H9:6)Sinä jyrisit kansoille, tuhosit jumalattomat, heidän nimensä sinä pyyhit pois ikiajoiksi.6 (H9:7)Viholliset on lyöty, murskattu ainiaaksi. Heidän kaupunkinsa sinä olet repinyt maahan, ei edes muistoa ole heistä jäljellä.7 (H9:8)Mutta Herra hallitsee ikuisesti, oikeus on hänen valtaistuimensa perusta.8 (H9:9)Hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaasti, langettaa kansoille oikeat tuomiot.9 (H9:10)Herra on sorrettujen turva, hän on suoja ahdingon aikana.10 (H9:11)Sinuun luottavat kaikki, jotka tuntevat sinut. Sinä, Herra, et hylkää ketään, joka etsii sinulta apua.11 (H9:12)Ylistäkää Herraa! Hän hallitsee Siionissa! Kertokaa hänen tekonsa kaikille kansoille!12 (H9:13)Hän muistaa kaikkia sorrettuja, hän kuulee heidän avunhuutonsa, veritekoja hän ei unohda.13 (H9:14)Herra, ole minulle armollinen, katso, kuinka viholliseni sortavat minua! Sinä tuot minut takaisin kuoleman porteilta.14 (H9:15)Silloin minä julistan sinun suuria tekojasi, huudan julki iloni Jerusalemin kaduilla.15 (H9:16)Kansat suistuivat kuoppaan -- itse ne olivat sen kaivaneet. Jumalattomien jalat tarttuivat ansaan -- itse he olivat sen virittäneet.16 (H9:17)Herra osoitti voimansa, toteutti tuomionsa: omiin juoniinsa jumalaton jäi kiinni. Välisoitto. (sela)17 (H9:18)Peräytykööt väärintekijät tuonelaan asti, väistykööt kansat, jotka unohtavat Jumalan!18 (H9:19)Jumala ei unohda köyhää ainiaaksi, sorrettujen toivo ei raukea tyhjiin.19 (H9:20)Astu esiin, Herra! Älä salli ihmisten ylvästellä! Vedä kansat tuomiolle!20 (H9:21)Herra, syökse ne pelon valtaan! Anna vihollisten tuntea, että he ovat vain ihmisiä! (sela)
1 För sångmästaren, till Mutlabbén; en psalm av David.2 Jag vill tacka HERREN av allt mitt hjärta; jag vill förtälja alla dina under.3 Jag vill vara glad och fröjdas i dig, jag vill lovsjunga ditt namn, du den Högste.4 Ty mina fiender vika tillbaka, de falla och förgås för ditt ansikte.5 Ja, du har utfört min rätt och min sak; du sitter på din tron såsom en rättfärdig domare.6 Du har näpst hedningarna och förgjort de ogudaktiga; deras namn har du utplånat för alltid och evinnerligen.7 Fienderna äro nedgjorda, utrotade för alltid; deras städer har du omstörtat, deras åminnelse har förgåtts.8 Men HERREN tronar evinnerligen, sin stol har han berett till doms;9 och han skall döma jordens krets med rättfärdighet, han skall skipa lag bland folken med rättvisa.10 Så vare då HERREN en borg för den förtryckte, en borg i nödens tider.11 Och må de som känna ditt namn förtrösta på dig; ty du övergiver icke dem som söka dig, HERRE.12 Lovsjungen HERREN, som bor i Sion, förkunnen bland folken hans gärningar.13 Ty han som utkräver blodskulder har kommit ihåg dem; han har icke förgätit de betrycktas klagorop.14 Var mig nådig, HERRE; se huru jag plågas av dem som hata mig, du som lyfter mig upp från dödens portar;15 på det att jag må förtälja allt ditt lov och i dottern Sions portar fröjda mig över din frälsning.16 Hedningarna hava sjunkit ned i den grav som de grävde; i det nät som de lade ut har deras fot blivit fångad.17 HERREN har gjort sig känd, han har hållit dom; han snärjer den ogudaktige i hans händers verk. Higgajón. Sela.18 DE ogudaktiga vika tillbaka, ned i dödsriket, alla hedningar, de som förgäta Gud.19 Ty icke för alltid skall den fattige vara förgäten, de betrycktas hopp skall ej varda om intet evinnerligen.20 Stå upp, HERRE; låt icke människor få överhanden, låt hedningarna bliva dömda inför ditt ansikte.21 Låt, o HERRE, förskräckelse komma över dem; må hedningarna förnimma att de äro människor. Sela.