1 Laulu; Daavidin virsi. (H108:2) Minun sydämeni on valmis, Jumala, minä tahdon veisata ja soittaa; valmis on minun sieluni.2 (H108:3) Heräjä, harppu ja kannel. Minä tahdon herättää aamuruskon.3 (H108:4) Herra, sinua minä kiitän kansojen joukossa ja veisaan sinun kiitostasi kansakuntien keskellä.4 (H108:5) Sillä suuri on sinun armosi ja ulottuu ylitse taivasten ja sinun totuutesi hamaan pilviin asti.5 (H108:6) Korota itsesi yli taivasten, Jumala, ja levitköön sinun kunniasi yli kaiken maan.6 (H108:7) Että sinun rakkaasi pelastetuiksi tulisivat, auta oikealla kädelläsi ja vastaa minulle.7 (H108:8) Jumala on puhunut pyhäkössänsä. Minä riemuitsen, minä jaan Sikemin ja mittaan Sukkotin laakson.8 (H108:9) Minun on Gilead, ja minun on Manasse; Efraim on minun pääni suojus, Juuda minun valtikkani.9 (H108:10) Mooab on minun pesuastiani, Edomiin minä viskaan kenkäni, minä riemuitsen Filistean maasta.10 (H108:11) Kuka vie minut varustettuun kaupunkiin? Kuka saattaa minut Edomiin?11 (H108:12) Etkö sinä, Jumala, hyljännyt meitä? Et lähtenyt, Jumala, meidän sotajoukkojemme kanssa!12 (H108:13) Anna meille apu ahdistajaa vastaan, sillä turha on ihmisten apu.13 (H108:14) Jumalan voimalla me teemme väkeviä tekoja; hän tallaa meidän vihollisemme maahan.

1 Preparado está o meu coração, ó Deus; cantarei e darei louvores até com a minha glória.2 Despertai, saltério e harpa; eu mesmo despertarei ao romper da alva.3 Louvar-te-ei entre os povos, Senhor, e a ti cantarei louvores entre as nações.4 Porque a tua benignidade se estende até aos céus, e a tua verdade chega até às mais altas nuvens.5 Exalta-te sobre os céus, ó Deus, e a tua glória sobre toda a terra.6 Para que sejam livres os teus amados, salva-nos com a tua destra, e ouve-nos.7 Deus falou na sua santidade; eu me regozijarei; repartirei a Siquém, e medirei o vale de Sucote.8 Meu é Gileade, meu é Manassés; e Efraim a força da minha cabeça, Judá o meu legislador.9 Moabe a minha bacia de lavar; sobre Edom lançarei o meu sapato, sobre a Filístia jubilarei.10 Quem me levará à cidade forte? Quem me guiará até Edom?11 Porventura não serás tu, ó Deus, que nos rejeitaste? E não sairás, ó Deus, com os nossos exércitos?12 Dá-nos auxílio para sair da angústia, porque vão é o socorro da parte do homem.13 Em Deus faremos proezas, pois ele calcará aos pés os nossos inimigos.