1 Daavidin virsi, jonka hän veisasi Herralle benjaminilaisen Kuusin sanojen johdosta. (H7:2) Herra, minun Jumalani, sinuun minä turvaan; pelasta minut kaikista vainoojistani ja vapahda minut,2 (H7:3) etteivät he raatelisi minua niinkuin leijona ja tempaisi pois-eikä pelastajaa olisi.3 (H7:4) Herra, minun Jumalani, jos minä näin olen tehnyt, jos vääryys minun käsiäni tahraa,4 (H7:5) jos olen tehnyt pahaa niille, jotka elivät rauhassa minun kanssani, tai jos olen ryöstänyt niiltä, jotka syyttä minua ahdistivat,5 (H7:6) niin vainotkoon vihollinen minun henkeäni, saakoon minut kiinni ja polkekoon maahan minun elämäni ja painakoon minun kunniani tomuun. Sela.6 (H7:7) Nouse, Herra, vihassasi. Kohoa minun vastustajaini raivoa vastaan ja heräjä avukseni sinä, joka sääsit tuomion.7 (H7:8) Ympäröikööt sinua kansojen joukot, ja palaja heidän ylitsensä korkeuteen.8 (H7:9) Herra tuomitsee kansat; auta minut oikeuteeni, Herra, minun vanhurskauteni ja viattomuuteni mukaan.9 (H7:10) Loppukoon jumalattomain pahuus, ja vahvista vanhurskaita. Sillä sinä, joka tutkit sydämet ja munaskuut, olet vanhurskas Jumala.10 (H7:11) Minun kilpenäni on Jumala; hän on oikeamielisten pelastaja.11 (H7:12) Jumala on vanhurskas tuomari ja Jumala, joka vihastuu joka päivä.12 (H7:13) Jos kääntymystä ei tule, niin hän teroittaa miekkansa, jännittää jousensa ja tähtää sillä;13 (H7:14) hän valmistaa surma-aseet ja tekee nuolensa palaviksi.14 (H7:15) Katso, tuo hautoo turmiota, kantaa tuhoa kohdussaan, mutta hän synnyttää pettymyksen.15 (H7:16) Hän kaivoi haudan ja koversi sen, mutta itse hän kaatuu tekemäänsä kuoppaan.16 (H7:17) Hänen turmionhankkeensa kääntyy hänen omaan päähänsä, ja hänen vääryytensä lankeaa hänen päälaelleen.17 (H7:18) Minä kiitän Herraa hänen vanhurskaudestansa ja veisaan Herran, Korkeimman, nimen kiitosta.

1 Senhor meu Deus, em ti confio; salva-me de todos os que me perseguem, e livra-me;2 Para que ele não arrebate a minha alma, como leão, despedaçando-a, sem que haja quem a livre.3 Senhor meu Deus, se eu fiz isto, se há perversidade nas minhas mãos,4 Se paguei com o mal àquele que tinha paz comigo (antes, livrei ao que me oprimia sem causa),5 Persiga o inimigo a minha alma e alcance-a; calque aos pés a minha vida sobre a terra, e reduza a pó a minha glória. (Selá.)6 Levanta-te, Senhor, na tua ira; exalta-te por causa do furor dos meus opressores; e desperta por mim para o juízo que ordenaste.7 Assim te rodeará o ajuntamento de povos; por causa deles, pois, volta-te para as alturas.8 O Senhor julgará os povos; julga-me, Senhor, conforme a minha justiça, e conforme a integridade que há em mim.9 Tenha já fim a malícia dos ímpios; mas estabeleça-se o justo; pois tu, ó justo Deus, provas os corações e as entranhas.10 O meu escudo é de Deus, que salva os retos de coração.11 Deus julga o justo, e se ira com o ímpio todos os dias.12 Se o homem não se converter, Deus afiará a sua espada; já tem armado o seu arco, e está aparelhado.13 E já para ele preparou armas mortais; e porá em ação as suas setas inflamadas contra os perseguidores.14 Eis que ele está com dores de perversidade; concebeu trabalhos, e produziu mentiras.15 Cavou um poço e o fez fundo, e caiu na cova que fez.16 A sua obra cairá sobre a sua cabeça; e a sua violência descerá sobre a sua própria cabeça.17 Eu louvarei ao Senhor segundo a sua justiça, e cantarei louvores ao nome do Senhor altíssimo.