1 Matkalaulu. Ahdistuksessani minä huudan Herraa, ja hän vastaa minulle.2 Herra, pelasta minun sieluni valheellisista huulista, petollisesta kielestä.3 Mitä hän sinulle antaa ja mitä siihen vielä lisää, sinä petollinen kieli?4 Väkivaltaisen teräviä nuolia ynnä kinsteripensaan tulisia hiiliä!5 Voi minua, että minun täytyy oleskella muukalaisena Mesekissä, asua Keedarin majojen keskellä!6 Kauan on minun sieluni täytynyt asua niiden seurassa, jotka rauhaa vihaavat.7 Minä pidän rauhan, mutta jos sanan sanon, niin he ovat sotaan valmiit.

1 Na minha angústia clamei ao Senhor, e me ouviu.2 Senhor, livra a minha alma dos lábios mentirosos e da língua enganadora.3 Que te será dado, ou que te será acrescentado, língua enganadora?4 Flechas agudas do poderoso, com brasas vivas de zimbro.5 Ai de mim, que peregrino em Meseque, e habito nas tendas de Quedar.6 A minha alma bastante tempo habitou com os que detestam a paz.7 Pacífico sou, mas quando eu falo já eles procuram a guerra.