1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin viininkorjuulaulu; Aasafin virsi. (H81:2) Nostakaa ilohuuto Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme; nostakaa riemuhuuto Jaakobin Jumalalle.2 (H81:3) Virittäkää kiitosvirsi, lyökää vaskirumpuja, soittakaa suloisesti kanteleita ynnä harppuja.3 (H81:4) Puhaltakaa pasunaa uudenkuun aikana, täyden kuun aikana, meidän juhlapäivämme kunniaksi.4 (H81:5) Sillä tämä on käsky Israelille, Jaakobin Jumalan säädös.5 (H81:6) Hän asetti sen todistukseksi Joosefille käydessään Egyptin maata vastaan. Minä kuulen puheen, joka on minulle outo:9 (H81:10) Älköön sinulla olko muukalaista jumalaa, äläkä kumarra vierasta jumalaa.10 (H81:11) Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka toin sinut Egyptin maasta; avaa suusi, niin minä sen täytän.11 (H81:12) Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, eikä Israel noudattanut minun mieltäni.12 (H81:13) Niin minä annoin heidän mennä pois sydämensä paatumuksessa, he saivat vaeltaa omien neuvojensa mukaan.13 (H81:14) Oi, jospa minun kansani minua kuulisi ja Israel vaeltaisi minun teilläni,14 (H81:15) niin minä pian masentaisin heidän vihollisensa ja kääntäisin käteni heidän vihamiehiänsä vastaan.15 (H81:16) Ne, jotka Herraa vihaavat, matelisivat hänen edessään, ja heidän kohtalonsa kestäisi iankaikkisesti.

1 Exultai a Deus, nossa fortaleza; jubilai ao Deus de Jacó.2 Tomai um salmo, e trazei junto o tamborim, a harpa suave e o saltério.3 Tocai a trombeta na lua nova, no tempo apontado da nossa solenidade.4 Porque isto era um estatuto para Israel, e uma lei do Deus de Jacó.5 Ordenou-o em José por testemunho, quando saíra pela terra do Egito, onde ouvi uma língua que não entendia.6 Tirei de seus ombros a carga; as suas mãos foram livres dos cestos.7 Clamaste na angústia, e te livrei; respondi-te no lugar oculto dos trovões; provei-te nas águas de Meribá. (Selá.)8 Ouve-me, povo meu, e eu te atestarei: Ah, Israel, se me ouvires!9 Não haverá entre ti deus alheio, nem te prostrarás ante um deus estranho.10 Eu sou o Senhor teu Deus, que te tirei da terra do Egito; abre bem a tua boca, e ta encherei.11 Mas o meu povo não quis ouvir a minha voz, e Israel não me quis.12 Portanto eu os entreguei aos desejos dos seus corações, e andaram nos seus próprios conselhos.13 Oh! Se o meu povo me tivesse ouvido! Se Israel andasse nos meus caminhos!14 Em breve abateria os seus inimigos, e viraria a minha mão contra os seus adversários.15 Os que odeiam ao Senhor ter-se-lhe-iam sujeitado, e o seu tempo seria eterno.16 E o sustentaria com o trigo mais fino, e o fartaria com o mel saído da rocha.