1 Matkalaulu. He ovat minua kovin ahdistaneet nuoruudestani asti-näin sanokoon Israel-2 he ovat minua kovin ahdistaneet nuoruudestani asti, mutta eivät he ole päässeet minusta voitolle.3 Kyntäjät ovat minun selkääni kyntäneet ja vetäneet pitkät vaot.4 Mutta Herra on vanhurskas, hän on katkonut jumalattomain köydet.5 Joutukoot häpeään ja kääntykööt takaisin kaikki Siionin vihamiehet.6 Olkoot he niinkuin ruoho katoilla, joka kuivuu ennen korrelle puhkeamistaan,7 josta ei leikkaaja täytä kättänsä eikä lyhteen sitoja syliänsä.

1 Muitas vezes me angustiaram desde a minha mocidade, diga agora Israel;2 Muitas vezes me angustiaram desde a minha mocidade; todavia não prevaleceram contra mim.3 Os lavradores araram sobre as minhas costas; compridos fizeram os seus sulcos.4 O Senhor é justo; cortou as cordas dos ímpios.5 Sejam confundidos, e voltem para trás todos os que odeiam a Sião.6 Sejam como a erva dos telhados que se seca antes que a arranquem.7 Com a qual o segador não enche a sua mão, nem o que ata os feixes enche o seu braço.8 Nem tampouco os que passam dizem: A bênção do Senhor seja sobre vós; nós vos abençoamos em nome do Senhor.