2 (H88:3) Salli minun rukoukseni tulla kasvojesi eteen, kallista korvasi minun huutoni puoleen.3 (H88:4) Sillä minun sieluni on kärsimyksistä kylläinen, ja minun elämäni on lähellä tuonelaa.4 (H88:5) Minut luetaan hautaan menevien joukkoon, minä olen kuin mies, jolta voima on poissa.5 (H88:6) Minä olen jätetty kuolleitten joukkoon, olen kuin kaatuneet, jotka haudassa makaavat ja joita sinä et enää muista ja jotka ovat sinun kädestäsi erotetut.6 (H88:7) Sinä olet laskenut minut syvimpään hautaan, pimeyteen, syviin kuiluihin.7 (H88:8) Sinun vihasi painaa minua, ja kaikki kuohusi sinä vyörytät minun ylitseni. Sela.8 (H88:9) Sinä olet karkoittanut tuttavani minusta kauas, olet tehnyt minut heille inhoksi; minä olen suljettu sisään enkä pääse ulos.9 (H88:10) Minun kasvoni ovat kuihtuneet kurjuudesta. Joka päivä minä huudan sinua, Herra, ja ojennan käteni sinun puoleesi.10 (H88:11) Teetkö sinä ihmeitä kuolleille, tai nousevatko haamut sinua kiittämään? Sela.11 (H88:12) Kerrotaanko haudassa sinun armostasi, manalassa sinun uskollisuudestasi?12 (H88:13) Tunnetaanko sinun ihmeitäsi pimeydessä ja sinun vanhurskauttasi unhotuksen maassa?13 (H88:14) Mutta minä huudan avukseni sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun eteesi.14 (H88:15) Miksi, Herra, hylkäät minun sieluni, miksi peität kasvosi minulta?15 (H88:16) Minä olen kurja ja lähellä kuolemaa hamasta nuoruudestani, minä kärsin sinun kauhujasi, olen neuvoton.16 (H88:17) Sinun vihasi vyöryy minun ylitseni, sinun hirmusi hukuttavat minut.17 (H88:18) Ne saartavat minua kaiken päivää kuin vedet, ne kaikki yhdessä piirittävät minua.18 (H88:19) Ystävät ja toverit sinä olet karkoittanut minusta kauas, pimeys on minun ainoa tuttavani.

1 Senhor Deus da minha salvação, diante de ti tenho clamado de dia e de noite.2 Chegue a minha oração perante a tua face, inclina os teus ouvidos ao meu clamor;3 Porque a minha alma está cheia de angústia, e a minha vida se aproxima da sepultura.4 Estou contado com aqueles que descem ao abismo; estou como homem sem forças,5 Livre entre os mortos, como os feridos de morte que jazem na sepultura, dos quais te não lembras mais, e estão cortados da tua mão.6 Puseste-me no abismo mais profundo, em trevas e nas profundezas.7 Sobre mim pesa o teu furor; tu me afligiste com todas as tuas ondas. (Selá.)8 Alongaste de mim os meus conhecidos, puseste-me em extrema abominação para com eles. Estou fechado, e não posso sair.9 A minha vista desmaia por causa da aflição. Senhor, tenho clamado a ti todo o dia, tenho estendido para ti as minhas mãos.10 Mostrarás, tu, maravilhas aos mortos, ou os mortos se levantarão e te louvarão? (Selá.)11 Será anunciada a tua benignidade na sepultura, ou a tua fidelidade na perdição?12 Saber-se-ão as tuas maravilhas nas trevas, e a tua justiça na terra do esquecimento?13 Eu, porém, Senhor, tenho clamado a ti, e de madrugada te esperará a minha oração.14 Senhor, por que rejeitas a minha alma? Por que escondes de mim a tua face?15 Estou aflito, e prestes tenho estado a morrer desde a minha mocidade; enquanto sofro os teus terrores, estou perturbado.16 A tua ardente indignação sobre mim vai passando; os teus terrores me têm retalhado.17 Eles me rodeiam todo o dia como água; eles juntos me sitiam.18 Desviaste para longe de mim amigos e companheiros, e os meus conhecidos estão em trevas.