1 Daavidin virsi; syntiä tunnustettaessa. (H38:2) Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivastuksessasi kurita minua.2 (H38:3) Sillä sinun nuolesi ovat uponneet minuun, sinun kätesi painaa minua.3 (H38:4) Ei ole lihassani tervettä paikkaa sinun vihastuksesi tähden eikä luissani rauhaa minun syntieni tähden.4 (H38:5) Sillä minun pahat tekoni käyvät pääni ylitse, niinkuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat.5 (H38:6) Minun haavani haisevat ja märkivät minun hulluuteni tähden.6 (H38:7) Minä käyn kumarassa, aivan kyyryssä, kuljen murheellisena kaiken päivää.7 (H38:8) Sillä minun lanteeni ovat polttoa täynnä, eikä ole lihassani tervettä paikkaa.8 (H38:9) Minä olen voimaton ja peräti runneltu, minä parun sydämeni tuskassa.9 (H38:10) Herra, sinun edessäsi on kaikki minun halajamiseni, eikä minun huokaukseni ole sinulta salassa.10 (H38:11) Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, minun silmieni valo-sekin on minulta mennyt.11 (H38:12) Minun ystäväni ja läheiseni pysyvät syrjässä minun vitsauksestani, ja minun omaiseni seisovat kaukana.12 (H38:13) Jotka minun henkeäni etsivät, ne virittävät pauloja; ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat turmion puheita ja miettivät petosta kaiket päivät.13 (H38:14) Mutta minä olen kuin kuuro, en mitään kuule, kuin mykkä, joka ei suutansa avaa.14 (H38:15) Minä olen kuin mies, joka ei mitään kuule ja jonka suussa ei vastausta ole.15 (H38:16) Sillä sinua, Herra, minä odotan, sinä vastaat, Herra, minun Jumalani.16 (H38:17) Minä sanon: älkööt iloitko minusta, älkööt ylvästelkö minua vastaan, kun jalkani horjuu.17 (H38:18) Sillä minä olen kaatumaisillani, ja minun tuskani on aina edessäni;18 (H38:19) sillä minä tunnustan pahat tekoni, murehdin syntieni tähden.19 (H38:20) Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät, ja paljon on niitä, jotka minua syyttä vihaavat,20 (H38:21) jotka hyvän pahalla palkitsevat ja vihaavat minua, koska minä hyvään pyrin.21 (H38:22) Älä hylkää minua, Herra, minun Jumalani, älä ole kaukana minusta.22 (H38:23) Riennä avukseni, Herra, minun pelastukseni.

1 Ó Senhor, não me repreendas na tua ira, nem me castigues no teu furor.2 Porque as tuas flechas se cravaram em mim, e a tua mão sobre mim desceu.3 Não há coisa sã na minha carne, por causa da tua cólera; nem há paz em meus ossos, por causa do meu pecado.4 Pois já as minhas iniquidades ultrapassam a minha cabeça; como carga pesada são demais para as minhas forças.5 As minhas chagas cheiram mal e estão corruptas, por causa da minha loucura.6 Estou encurvado, estou muito abatido, ando lamentando todo o dia.7 Porque os meus lombos estão cheios de ardor, e não há coisa sã na minha carne.8 Estou fraco e mui quebrantado; tenho rugido pela inquietação do meu coração.9 Senhor, diante de ti está todo o meu desejo, e o meu gemido não te é oculto.10 O meu coração dá voltas, a minha força me falta; quanto à luz dos meus olhos, ela me deixou.11 Os meus amigos e os meus companheiros estão ao longe da minha chaga; e os meus parentes se põem à distância.12 Também os que buscam a minha vida me armam laços e os que procuram o meu mal falam coisas que danificam, e imaginam astúcias todo o dia.13 Mas eu, como surdo, não ouvia, e era como mudo, que não abre a boca.14 Assim eu sou como homem que não ouve, e em cuja boca não há reprovação.15 Porque em ti, Senhor, espero; tu, Senhor meu Deus, me ouvirás.16 Porque dizia eu: Ouve-me, para que não se alegrem de mim. Quando escorrega o meu pé, eles se engrandecem contra mim.17 Porque estou prestes a coxear; a minha dor está constantemente perante mim.18 Porque eu declararei a minha iniquidade; afligir-me-ei por causa do meu pecado.19 Mas os meus inimigos estão vivos e são fortes, e os que sem causa me odeiam se multiplicam.20 Os que dão mal pelo bem são meus adversários, porquanto eu sigo o que é bom.21 Não me desampares, Senhor, meu Deus, não te alongues de mim.22 Apressa-te em meu auxílio, Senhor, minha salvação.