Jesaja 10

1 Wehe den Gesetzgebern, die liederliche Gesetze erlassen, und den Schreibern, welche Plackereien schreiben, 2 womit sie die Armen vom Rechtswege verdrängen und die Unterdrückten meines Volkes ihres Rechtes berauben; damit die Witwen ihre Beute seien und sie die Waisen plündern können. 3 Was wollt ihr tun am Tage der Rechenschaft und wenn das Wetter hereinbricht, das von ferne kommt? Zu wem wollt ihr fliehen um Hilfe, und wo wollt ihr euren Reichtum lassen? 4 Wer sich nicht unter die Fesseln beugt, wird unter den Erschlagenen fallen. Bei alledem hat sich sein Zorn nicht gewandt, seine Hand bleibt ausgestreckt. 5 Wehe Assur, der Rute meines Zorns, der in seiner Hand den Stecken meines Grimms trägt! 6 Gegen ein ruchloses Volk werde ich ihn senden, und wider ein Volk, dem ich zürne, will ich ihn aufbieten, um Beute zu machen und Raub zu holen und es zu zertreten wie Kot auf der Gasse! 7 Aber er meint es nicht so, und sein Herz denkt nicht also, sondern er nimmt sich vor, Völker umzubringen und zu verderben, und derer nicht wenige. 8 Denn er spricht: Sind nicht alle meine Feldherren Könige? 9 Ist nicht Kalno wie Karkemisch, Chamat wie Arpad, Samarien wie Damaskus? 10 Wie meine Hand sich der Königreiche der Götzen bemächtigt hat, deren Bilder doch mächtiger waren als die zu Jerusalem und Samaria, 11 und wie ich Samaria und ihren Götzen getan habe, sollte ich nicht auch Jerusalem und ihren Göttern also tun? 12 Wenn einst der HERR sein ganzes Werk am Berge Zion und an Jerusalem vollendet haben wird, so will ich, [spricht der Herr], an der Frucht des Hochmuts des assyrischen Königs und an dem Trotz seiner hochfahrenden Augen Vergeltung üben! 13 Denn er sprach: Durch meine eigene Kraft habe ich’s vollbracht und durch meine Weisheit; denn ich bin klug; ich habe die Grenzen der Völker verrückt und ihre Vorräte geplündert und sie in meiner Macht von ihren Sitzen gestürzt. 14 Meine Hand hat nach dem Reichtum der Völker gegriffen wie nach einem Vogelnest, und wie man verlassene Eier wegnimmt, also habe ich alle Länder weggenommen, und keiner war, der die Flügel regte, den Schnabel aufsperrte und piepte! 15 Rühmt sich auch die Axt gegen den, der damit haut? Oder brüstet sich die Säge wider den, der sie führt? Als ob der Stock den schwänge, der ihn aufhebt, als ob die Rute den erhöbe, der kein Holz ist! 16 Darum wird der Herrscher, der HERR der Heerscharen, unter die Fetten Assurs die Schwindsucht senden und unter seinen Edlen einen Brand anzünden wie Feuersglut. 17 Und das Licht Israels wird zum Feuer werden und sein Heiliger zur Flamme; die wird jene Dornen und Hecken an einem einzigen Tage verbrennen und verzehren 18 und die Herrlichkeit seines Waldes und Feldes mit Stumpf und Stiel vertilgen, daß es sein wird wie ein Aussterben; 19 die übrigen Bäume seines Waldes werden zu zählen sein, so daß ein Knabe sie aufschreiben kann. 20 An jenem Tage werden die Überbliebenen Israels und die Geretteten vom Hause Jakobs sich nicht mehr stützen auf den, der sie geschlagen hat, sondern sie werden sich in Wahrheit verlassen auf den HERRN, den Heiligen Israels. 21 Der Überrest wird sich bekehren, der Überrest Jakobs zu dem starken Gott. 22 Denn wenn dein Volk, o Israel, wäre wie der Sand am Meer, so wird doch nur der Überrest sich bekehren; denn Vertilgung ist beschlossen, überströmend von Gerechtigkeit. 23 Denn ein Vertilgen, und zwar ein festbeschlossenes, wird der Herr, der HERR der Heerscharen, inmitten des ganzen Landes ausführen. 24 Deshalb spricht der Herr, der HERR der Heerscharen, also: Du mein Volk, das zu Zion wohnt, fürchte dich nicht vor Assur, das dich mit der Rute schlägt und seinen Stecken gegen dich erhebt nach der Weise Ägyptens; 25 denn nur noch eine kleine Weile, so ist der Grimm vorüber, und mein Zorn kehrt sich zu ihrer Vernichtung; 26 und der HERR der Heerscharen wird eine Geißel über ihn schwingen, wie er Midian schlug am Felsen Oreb; und er wird seinen Stab über das Meer erheben, wie einst gegen Ägypten. 27 Alsdann wird seine Last von deinen Schultern weichen und sein Joch von deinem Hals; ja, das Joch wird vom Fett zersprengt werden. 28 Er kommt über Ajat, zieht durch Migron, bei Michmas legt er seine Geräte nieder; 29 sie ziehen durch den Engpaß: Geba sei unser Nachtquartier! Rama erzittert, Sauls Gibea flieht. 30 Schreie laut, du Tochter Gallim! Horche auf, Laischa! Antworte ihr, Anatot! 31 Madmena irrt herum, die Bewohner Gebims suchen Zuflucht. 32 Noch heute wird er sich in Nob aufstellen; er wird seine Hand ausstrecken gegen den Berg der Tochter Zion, die Höhe von Jerusalem! 33 Siehe, da haut der Herrscher, der HERR der Heerscharen, die Äste mit furchtbarer Gewalt herunter; die Hochgewachsenen werden abgehauen und die Erhabenen erniedrigt! 34 Der dichte Wald wird mit dem Eisen niedergemacht, und der Libanon fällt durch den Starken.

Voi-huuto vääryydentekijöille. Ylpeän Assurin häviö. Israelin jäännös pelastuu. Hyökkääjä sortuu Jerusalemin edustalla.

1 *Miika 7:3Voi niitä, jotka vääriä säädöksiä säätävät,

jotka turmiollisia tuomioita kirjoittelevat,

2 *2. Moos. 23:6; 5. Moos. 16:19; 5. Moos. 24:17; 5. Moos. 27:19vääntääksensä vaivaisten asian

ja riistääksensä minun kansani kurjilta oikeuden,

että lesket joutuisivat heidän saaliiksensa

ja orvot heidän ryöstettäviksensä!

3 *Sananl. 1:26Mutta mitä te teette koston päivänä,

rajumyrskyssä, joka tulee kaukaa?

Kenen turviin pakenette apua saamaan

ja minne talletatte tavaranne?

4 *Jes. 5:25; Jes. 9:11; Jes. 9:16,20Ei muuta kuin vaipua vangittujen joukkoon

tai kaatua surmattujen sekaan.

Kaikesta tästä ei hänen vihansa ole asettunut,

ja vielä on hänen kätensä ojennettu.

5 *Jes. 36:1Voi Assuria, joka on minun vihani vitsa

ja jolla on kädessään minun suuttumukseni sauva!

6 *Ps. 18:43; Ps. 83:11; Jes. 5:25; Miika 7:10Minä lähetän hänet

jumalattoman kansakunnan kimppuun,

käsken hänet vihastukseni kansaa vastaan

saalista saamaan ja ryöstöä ryöstämään

ja tallaamaan sitä kuin katujen lokaa.

7 Mutta hän ei ajattele niin,

se ei ole hänen sydämensä aivoitus,

vaan hänen sydämensä halu on hävittää

ja tuhota kansoja paljon.

8 Sillä hän sanoo:

"Eivätkö minun päämieheni ole kaikki kuninkaita?

9 *2. Kun. 18:34; Jes. 36:19; Jes. 37:11Eikö käynyt Kalnon niinkuin Karkemiin,

eikö Hamatin niinkuin Arpadin

ja Samarian niinkuin Damaskon?

10 Niinkuin minun käteni on saavuttanut

epäjumalien valtakunnat,

joiden jumalankuvat olivat paremmat

kuin Jerusalemin ja Samarian —

11 niin enkö minä tekisi Jerusalemille

ja sen epäjumalankuville,

samoin kuin minä tein Samarialle

ja sen epäjumalille?"

12 *2. Kun. 19:35; Jes. 37:36Mutta kun Herra on päättänyt kaiken työnsä Siionin vuorella ja Jerusalemissa, niin minä kostan Assurin kuninkaalle hänen sydämensä ylpeyden hedelmän ja hänen kopeitten silmiensä korskan. 13 Sillä hän sanoo:

"Oman käteni voimalla minä sen tein

ja viisaudellani, sillä minä olen ymmärtäväinen.

Minä siirsin kansojen rajat

ja ryöstin heidän aarteensa

ja puskin kumoon kuin härkä valtaistuimella-istujat.

14 Minun käteni tavoitti kansojen rikkaudet

niinkuin linnun pesän;

ja niinkuin hyljätyt munat kootaan,

niin minä olen koonnut kaikki maat,

eikä ketään ollut, joka olisi siipeä räpyttänyt

tai nokkaa avannut ja piipittänyt."

15 Korskeileeko kirves hakkaajaansa vastaan,

tai suurenteleeko saha heiluttajaansa vastaan?

Ikäänkuin vitsa heiluttaisi kohottajaansa

ja sauva saisi koholle sen, joka ei ole puuta!

16 Sentähden Herra, Herra Sebaot,

lähettää hänen lihavuuteensa näivetystaudin,

ja hänen kunniansa alle syttyy tuli niinkuin tulipalo.

17 Israelin valkeus on tuleva tuleksi

ja hänen Pyhänsä liekiksi,

joka polttaa ja kuluttaa hänen ohdakkeensa

ja orjantappuransa yhtenä päivänä

18 ja hänen metsänsä ja puutarhansa ihanuuden,

hamaan luihin ja ytimiin,

ja hän tulee riutuvan sairaan kaltaiseksi.

19 On helppo lukea ne puut,

jotka jäävät hänen metsästänsä jäljelle;

poikanen voi ne kirjoittaa muistiin.

20 *2. Kun. 16:7Sinä päivänä ei Israelin jäännös

eivätkä Jaakobin heimon pelastuneet

enää turvaudu lyöjäänsä,

vaan totuudessa he turvautuvat Herraan,

Israelin Pyhään.

21 Jäännös palajaa, Jaakobin jäännös,

väkevän Jumalan tykö.

22 *Room. 9:27Sillä vaikka sinun kansasi, Israel,

olisi kuin meren hiekka,

on siitä palajava ainoastaan jäännös.

Päätetty on hävitys,

joka tulee, vanhurskautta tulvillaan.

23 *Jes. 28:22Sillä hävityksen ja tuomiopäätöksen

panee Herra, Herra Sebaot, toimeen kaikessa maassa.

24 Sentähden sanoo Herra, Herra Sebaot, näin: "Älä pelkää, minun kansani, joka Siionissa asut, Assuria, kun hän sinua vitsalla lyö ja kohottaa sauvansa sinua vastaan Egyptin tavalla. 25 Sillä lyhyt hetki vielä, niin suuttumus täyttyy, ja minun vihani kääntyy hävittämään heidät." 26 *2. Moos. 7:19; 2. Moos. 14:26; Tuom. 7:25; Jes. 9:3Ja Herra Sebaot heiluttaa ruoskaa häntä vastaan, niinkuin silloin, kun Midian lyötiin Oorebin kalliolla, ja hänen sauvansa on ojennettuna meren yli, ja hän kohottaa sen niinkuin muinoin Egyptiä vastaan.

27 Sinä päivänä heltiää hänen kuormansa

sinun hartioiltasi

ja hänen ikeensä sinun niskaltasi,

sillä ies särkyy lihavuuden pakosta.

28 Hän tulee Aijatiin, kulkee Migronin kautta,

jättää kuormastonsa Mikmaaseen;

29 he kulkevat solatien poikki:

"Geba on yöpaikkamme".

Raama vapisee, Saulin Gibea pakenee.

30 Huuda kimakasti, tytär Gallim!

Kuuntele, Laisa! Poloinen Anatot!

31 Madmena menee pakoon,

Geebimin asukkaat saattavat tavaransa turviin.

32 Vielä samana päivänä hän pysähtyy Noobiin,

hän kohottaa kätensä tytär Siionin vuorta,

Jerusalemin kukkulaa, vastaan —

33 *Jes. 9:13; Aam. 2:9katso, silloin Herra, Herra Sebaot,

katkaisee hänen latvansa kauhistavalla voimalla,

vartevat rungot kaadetaan,

ja korkeat kukistuvat.

34 Metsän tiheikkö hakataan kirveellä maahan,

ja Libanon kaatuu Voimallisen edessä.