Jesaja 58

1 Rufe laut, schone nicht! Erhebe deine Stimme wie eine Posaune und verkündige meinem Volk sein Übertreten und dem Hause Jakob seine Sünde! 2 Sie suchen mich zwar Tag für Tag und erheben den Anspruch, meine Wege zu kennen als ein Volk, das Gerechtigkeit geübt und das Recht seines Gottes nicht verlassen hätte; sie verlangen von mir wohlverdiente Rechte, begehren die Nähe Gottes: 3 «Warum fasten wir, und du siehst es nicht; warum demütigen wir unsere Seelen, und du beachtest es nicht?» Seht, an eurem Fastentag sucht ihr euer Vergnügen und drängt alle eure Arbeiter! 4 Siehe, ihr fastet, um zu zanken und zu hadern und dreinzuschlagen mit gottloser Faust; ihr fastet gegenwärtig nicht so, daß euer Schreien in der Höhe Erhörung finden könnte. 5 Meinet ihr, daß mir ein solches Fasten gefalle, da der Mensch sich selbst einen Tag lang quält und seinen Kopf hängen läßt wie ein Schilf und sich in Sack und Asche bettet? Willst du das ein Fasten nennen und einen dem HERRN angenehmen Tag? 6 Ist nicht das ein Fasten, wie ich es liebe: daß ihr ungerechte Fesseln öffnet, daß ihr die Knoten des Joches löset, daß ihr die Bedrängten freilasset und jegliches Joch wegreißet, 7 daß du dem Hungrigen dein Brot brichst und arme Verfolgte in dein Haus führst, daß, wenn du einen Nackten siehst, du ihn bekleidest und deinem Fleische dich nicht entziehst? 8 Alsdann wird dein Licht hervorbrechen wie die Morgenröte, und deine Heilung wird rasche Fortschritte machen; deine Gerechtigkeit wird vor dir hergehen, und die Herrlichkeit des HERRN wird deine Nachhut sein! 9 Dann wirst du rufen, und der HERR wird antworten; du wirst schreien, und er wird sagen: Hier bin ich! Wenn du das Joch aus deiner Mitte hinweg tust, das Fingerzeigen und das unheilvolle Reden lässest; 10 wenn du dem Hungrigen dein Brot darreichst und die verschmachtende Seele sättigst; alsdann wird dein Licht in der Finsternis aufgehen, und dein Dunkel wird sein wie der Mittag! 11 Der HERR wird dich ohne Unterlaß leiten und deine Seele in der Dürre sättigen und deine Gebeine stärken; du wirst sein wie ein wohlbewässerter Garten und wie eine Wasserquelle, deren Wasser niemals versiegen. 12 Und man wird auf deinen Antrieb die Trümmer der Vorzeit wieder bauen, du wirst die Gründungen früherer Geschlechter wieder aufrichten; und man wird dich nennen Breschenvermaurer, Wiederhersteller bewohnbarer Straßen. 13 Wenn du am Sabbat deinen Fuß zurückhältst, daß du nicht tust, was dich gelüstet an meinem heiligen Tage; wenn du den Sabbat deine Lust nennst und den heiligen [Tag] des HERRN ehrenwert; wenn du ihn ehrst, also daß du nicht deine Wege gehst und nicht dein Vergnügen suchst, noch eitle Worte redest; 14 alsdann wirst du an dem HERRN deine Lust haben; und ich will dich über die Höhen des Landes führen und dich speisen mit dem Erbe deines Vaters Jakob! Ja, der Mund des HERRN hat es verheißen.

Oikea paasto ja sapatin vietto.

1 *Miika 3:8Huuda täyttä kurkkua, älä säästä,

korota äänesi niinkuin pasuna,

ilmoita minun kansalleni heidän rikoksensa

ja Jaakobin huoneelle heidän syntinsä.

2 Minua he muka etsivät joka päivä

ja haluavat tietoa minun teistäni

niinkuin kansa, joka tekee vanhurskautta

eikä hylkää Jumalansa oikeutta.

He vaativat minulta vanhurskaita tuomioita,

haluavat, että Jumala heitä lähestyisi:

3 *Jer. 14:12"Miksi me paastoamme, kun et sinä sitä näe,

kuritamme itseämme, kun et sinä sitä huomaa?"

Katso, paastopäivänänne te ajatte omia asioitanne

ja ahdistatte työhön kaiken työväkenne.

4 Katso, riidaksi ja toraksi te paastoatte,

lyödäksenne jumalattomalla nyrkillä.

Te ette nyt paastoa niin,

että teidän äänenne kuultaisiin korkeudessa.

5 *Sak. 7:5; Matt. 6:16Tällainenko on se paasto, johon minä mielistyn,

se päivä, jona ihminen kurittaa itseänsä?

Jos kallistaa päänsä kuin kaisla

ja makaa säkissä ja tuhassa,

sitäkö sinä sanot paastoksi

ja päiväksi, joka on Herralle otollinen?

6 Eikö tämä ole paasto, johon minä mielistyn:

että avaatte vääryyden siteet,

irroitatte ikeen nuorat,

ja päästätte sorretut vapaiksi,

että särjette kaikki ikeet?

7 *Hes. 18:7,16; Matt. 25:35Eikö tämä: että taitat leipäsi isoavalle

ja viet kurjat kulkijat huoneeseesi,

kun näet alastoman, vaatetat hänet

etkä kätkeydy siltä, joka on omaa lihaasi?

8 *Ps. 37:6; Jes. 52:12Silloin sinun valkeutesi puhkeaa esiin

niinkuin aamurusko,

ja haavasi kasvavat nopeasti umpeen;

sinun vanhurskautesi käy sinun edelläsi,

ja Jumalan kunnia seuraa suojanasi.

9 Silloin sinä rukoilet, ja Herra vastaa,

sinä huudat, ja hän sanoo: "Katso, tässä minä olen".

Jos sinä keskuudestasi poistat ikeen,

sormella-osoittelun ja vääryyden puhumisen,

10 *Ps. 97:11; Ps. 112:4jos taritset elannostasi isoavalle

ja ravitset vaivatun sielun,

niin valkeus koittaa sinulle pimeydessä,

ja sinun pilkkopimeäsi on oleva niinkuin keskipäivä.

11 Ja Herra johdattaa sinua alati

ja ravitsee sinun sielusi kuivissa erämaissa;

hän vahvistaa sinun luusi,

ja sinä olet oleva niinkuin runsaasti kasteltu puutarha,

niinkuin lähde, josta vesi ei koskaan puutu.

12 *Jes. 61:4; Aam. 9:14Sinun jälkeläisesi rakentavat jälleen

ikivanhat rauniot,

sinä kohotat perusmuurit,

muinaisten polvien laskemat;

ja sinun nimesi on oleva:

"halkeamain umpeenmuuraaja"

ja "teitten korjaaja maan asuttamiseksi".

13 *Saarn. 4:17Jos sinä pidätät jalkasi sapattia rikkomasta,

niin ettet toimita omia asioitasi

minun pyhäpäivänäni,

vaan kutsut sapatin ilopäiväksi,

Herran pyhäpäivän kunnioitettavaksi

ja kunnioitat sitä,

niin ettet toimita omia toimiasi,

et aja omia asioitasi etkä puhu joutavia,

14 *5. Moos. 32:13; Job 22:26silloin on ilosi oleva Herrassa,

ja minä kuljetan sinut maan kukkuloitten ylitse,

ja minä annan sinun nauttia

isäsi Jaakobin perintöosaa.

Sillä Herran suu on puhunut.