Jesaja 2

1 Das Wort, welches Jesaja, der Sohn des Amoz, über Juda und Jerusalem sah: 2 Es wird in spätern Zeiten geschehen, daß der Berg des Hauses des HERRN festgegründet an der Spitze der Berge stehen und über alle Höhen erhaben sein wird, und es werden ihm alle Heiden zuströmen; 3 und viele Völker werden hingehen und sagen: Kommt, laßt uns wallen zum Berge des HERRN, zum Hause des Gottes Jakobs, daß er uns belehre über seine Wege und wir wandeln auf seinen Pfaden! Denn von Zion wird die Lehre ausgehen und des HERRN Wort von Jerusalem. 4 Und er wird Schiedsrichter sein zwischen den Nationen und zurechtweisen große Völker, also daß sie ihre Schwerter zu Pflugscharen und ihre Spieße zu Rebmessern verschmieden werden; kein Volk wird wider das andere ein Schwert erheben, und sie werden den Krieg nicht mehr erlernen. 5 Komm, o Haus Jakobs, wir wollen wandeln im Lichte des HERRN! 6 Denn du hast dein Volk, das Haus Jakobs, verstoßen; denn sie sind voll morgenländischen Wesens und sind Wolkendeuter wie die Philister und haben sich mit den Kindern der Fremden verbündet. 7 Ihr Land ist voll Silber und Gold und ihrer Schätze kein Ende; ihr Land ist voll Rosse, und ihrer Wagen ist kein Ende; 8 auch ist ihr Land voll Götzen, das Werk ihrer Hände beten sie an und das, was ihre Finger gemacht haben. 9 Da beugt sich der Mensch, da demütigt sich der Mann; aber du wirst es ihnen nicht vergeben! 10 Gehe hinein in den Fels und verbirg dich im Staube aus Furcht vor dem HERRN und vor seiner majestätischen Pracht! 11 Die stolzen Augen der Menschen werden erniedrigt, und der Männer Hochmut wird gebeugt werden; der HERR aber wird allein erhaben sein an jenem Tage. 12 Denn es kommt ein Tag vom HERRN der Heerscharen über alles Stolze und Hohe und über alles Erhabene, daß es erniedrigt werde; 13 über alle hohen und erhabenen Zedern Libanons und über alle Eichen Basans; 14 über alle hohen Berge und über alle erhabenen Höhen; 15 über alle hohen Türme und über alle festen Mauern; 16 über alle Tarsisschiffe und über alle köstlichen Kleinodien; 17 und der menschliche Hochmut wird gebeugt und der Männerstolz gedemütigt werden, der HERR allein aber wird erhaben sein an jenem Tage. 18 Und die Götzen werden gänzlich verschwinden. 19 Und man wird sich in Felshöhlen und Erdlöcher verkriechen aus Furcht vor dem HERRN und vor seiner majestätischen Pracht, wenn er sich aufmachen wird, die Erde zu schrecken. 20 An jenem Tage wird der Mensch seine silbernen und goldenen Götzen, die er sich gemacht hatte, um sie zu verehren, den Maulwürfen und Fledermäusen hinwerfen, 21 um hineinzukriechen in die Felsspalten und Steinklüfte aus Furcht vor dem HERRN und seiner prachtvollen Majestät, wenn er sich aufmachen wird, die Erde zu schrecken. 22 So lasset nun ab von dem Menschen, der nur Hauch in seiner Nase hat, denn wofür ist er zu achten?

Jerusalemin temppelin vuori korotetaan ja tulee rauhanvaltakunnan keskukseksi. Herran tuomiopäivä nöyryyttää ihmisylpeyden ja masentaa kaiken ihmismahdin.

1 Sana, jonka Jesaja, Aamoksen poika, näki Juudasta ja Jerusalemista.

2 *Ps. 68:17; Jer. 3:17; Miika 4:1; Sak. 8:20Aikojen lopussa on Herran temppelin vuori

seisova vahvana,

ylimmäisenä vuorista, kukkuloista korkeimpana,

ja kaikki pakanakansat virtaavat sinne.

3 *Ps. 110:2; Jes. 51:4Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen:

"Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle,

Jaakobin Jumalan temppeliin,

että hän opettaisi meille teitänsä

ja me vaeltaisimme hänen polkujansa;

sillä Siionista lähtee laki,

Jerusalemista Herran sana".

4 *Joel 3:10Ja hän tuomitsee pakanakansojen kesken,

säätää oikeutta monille kansoille.

Niin he takovat miekkansa vantaiksi

ja keihäänsä vesureiksi;

kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan,

eivätkä he enää opettele sotimaan.

5 Jaakobin heimo, tulkaa,

vaeltakaamme Herran valkeudessa.

6 Sillä sinä olet hyljännyt kansasi,

Jaakobin heimon,

koska he ovat täynnä Idän menoa,

täynnä ennustelijoita niinkuin filistealaiset,

ja lyövät kättä muukalaisten kanssa.

7 Heidän maansa tuli täyteen hopeata ja kultaa,

eikä heidän aarteillaan ole määrää;

heidän maansa tuli täyteen hevosia,

eikä heidän vaunuillaan ole määrää.

8 *Jer. 2:28Heidän maansa tuli täyteen epäjumalia,

he kumartavat kättensä tekoa,

sitä, minkä heidän sormensa ovat tehneet.

9 Silloin ihminen masentuu

ja mies painuu maahan,

mutta älä anna heille anteeksi.

10 *Hoos. 10:8; Luuk. 23:30; Ilm. 6:16Mene kallion kätköön, piiloudu maan peittoon

Herran kauhua ja hänen valtansa kirkkautta pakoon.

11 *Jes. 5:15Ihmisten ylpeät silmät painuvat maahan,

miesten korskeus masentuu,

ja sinä päivänä Herra yksinänsä on korkea.

12 *Jes. 40:4Sillä Herran Sebaotin päivä

kohtaa kaikkea ylpeää ja korskeata

ja kaikkea ylhäistä, niin että se maahan painuu,

13 kaikkia Libanonin setripuita,

noita korkeita ja ylhäisiä,

kaikkia Baasanin tammia,

14 kaikkia korkeita vuoria

ja kaikkia ylhäisiä kukkuloita,

15 kaikkia korkeita torneja

ja kaikkia vahvoja muureja,

16 kaikkia Tarsiin-laivoja

ja kaikkea kallista ja ihanaa.

17 Silloin masentuu ihmisten ylpeys,

ja miesten korskeus painuu maahan,

ja sinä päivänä Herra yksinänsä on korkea.

18 Mutta epäjumalat katoavat kaikki tyynni.

19 Silloin mennään kallioluoliin ja maakuoppiin

Herran kauhua ja hänen valtansa kirkkautta pakoon,

kun hän nousee maata kauhistuttamaan.

20 *Jes. 30:22; Jes. 31:7Sinä päivänä ihmiset viskaavat pois

myyrille ja yököille hopea- ja kultajumalansa,

jotka he ovat tehneet kumarrettaviksensa.

21 Ja he menevät vuorenrotkoihin ja kallionkoloihin

Herran kauhua ja hänen valtansa kirkkautta pakoon,

kun hän nousee maata kauhistuttamaan.

22 *Ps. 146:3; Jer. 17:5Luopukaa siis ihmisistä,

joilla on vain henkäys sieramissa,

sillä minkä arvoiset he ovat!