Jesaja 57

1 Der Gerechte kommt um, und kein Mensch nimmt es zu Herzen; und begnadigte Männer werden hinweggerafft, ohne daß jemand bemerkt, daß der Gerechte vor dem Unglück weggerafft wird. 2 Er geht zum Frieden ein; sie ruhen auf ihren Lagern, ein jeder, der gerade Wege ging. 3 Ihr aber, kommt hierher, ihr Kinder der Zauberin, Same des Ehebrechers und der, die Unzucht getrieben hat! 4 Über wen wollt ihr euch lustig machen? Gegen wen wollt ihr das Maul aufsperren und die Zunge herausstrecken? Seid ihr nicht Kinder der Übertretung, ein falscher Same? 5 Ihr erglüht für die Götzen unter jedem grünen Baum, ihr opfert die Kindlein an den Bächen unter Felsenklüften. 6 Bei den glatten Bachsteinen ist dein Teil; sie sind dein Los; ihnen hast du auch Trankopfer ausgegossen und Speisopfer dargebracht; sollte ich mich darüber trösten? 7 Du hast dein Lager auf einen hohen und erhabenen Berg gestellt; auch dort bist du hinaufgestiegen und hast Opfer gebracht; 8 und hinter Tür und Pfosten hast du dein Andenken gesetzt; denn du hast dich von mir abgewandt, du bist hinaufgestiegen und hast dein Bett weit gemacht und dir von ihnen [den Buhlerlohn] ausbedungen; du liebtest ihren Umgang, beachtetest ihren Wink. 9 Du bist zum Könige gezogen, in Öl gebadet, und hast dich fleißig gesalbt; du hast deine Boten in die weiteste Ferne geschickt und dich erniedrigt bis zum Totenreich. 10 Du bist müde geworden von der Menge deiner Wege, hast aber nicht gesagt: Es ist vergeblich! Du hast noch Lebensunterhalt gefunden, darum wurdest du nicht matt. 11 Vor wem hast du dich so gescheut und gefürchtet, daß du mich verleugnet und meiner nicht mehr gedacht hast und ich dir gänzlich aus dem Sinn gekommen bin? Habe ich nicht dazu geschwiegen, und das seit langer Zeit? Aber du willst mich doch nicht fürchten! 12 Darum will ich jetzt deine Gerechtigkeit und deine Taten bekanntmachen; sie werden dir nichts nützen! 13 Wenn du dann schreist, so mögen dich die erretten, die du gesammelt hast; aber ein einziger Windstoß wird sie alle davontragen, ein Hauch wird sie wegnehmen. Wer aber auf mich vertraut, der wird das Land ererben und meinen heiligen Berg besitzen. 14 Und er wird sagen: Machet Bahn, machet Bahn! Ebnet den Weg! Hebet jeden Anstoß aus dem Wege meines Volkes! 15 Denn also spricht der Hohe und Erhabene, der ewig wohnt und dessen Name heilig ist: In der Höhe und im Heiligtum wohne ich und bei dem, welcher eines zerschlagenen und gedemütigten Geistes ist, auf daß ich belebe den Geist der Gedemütigten und das Herz der Zerschlagenen erquicke. 16 Denn ich hadere nicht ewig und zürne nicht ohne Ende; denn ihr Geist würde vor mir verschmachten und die Seelen, die ich gemacht habe. 17 Über seine sündhafte Habgier ward ich zornig, und ich schlug ihn, verbarg mich und zürnte; da wandte er sich noch weiter ab auf seinen selbsterwählten Wegen. 18 Seine Wege habe ich gesehen; dennoch will ich ihn heilen und ihn leiten und ihm und seinen Trauernden mit Tröstungen vergelten, 19 indem ich Frucht der Lippen schaffe: Friede, Friede den Fernen und den Nahen, spricht der HERR; ja, ihn will ich heilen! 20 Aber die Gottlosen sind wie das aufgeregte Meer, welches nicht ruhig sein kann, dessen Wellen Kot und Unrat auswerfen. 21 Keinen Frieden, spricht mein Gott, gibt es für die Gottlosen!

Jumalattomuus ja siveettömyys yltyy. Hurskaille tulee pelastus.

1 Vanhurskas hukkuu,

eikä kukaan pane sitä sydämelleen,

hurskaat miehet otetaan pois

kenenkään siitä välittämättä,

sillä vanhurskas otetaan pois pahuutta näkemästä.

2 *Ilm. 14:13Hän menee rauhaan:

jotka vakaasti vaeltavat,

he saavat levätä kammioissansa.

3 *Matt. 12:39; Matt. 16:4Mutta te tulkaa tänne, te velhottaren lapset,

te avionrikkojamiehen ja porttovaimon sikiöt.

4 Kenellä te iloanne pidätte?

Kenelle avaatte suunne ammolleen

ja kieltä pitkälle pistätte?

Ettekö te ole rikoksen lapsia,

valheen sikiöitä?

5 *3. Moos. 18:21; 1. Kun. 14:23; 2. Kun. 16:4; Jer. 2:20Te, jotka hehkutte himosta tammien varjossa,

jokaisen vihreän puun alla,

te, jotka teurastatte lapsia laaksoissa,

kallionrotkoissa!

6 Laakson sileät paadet ovat sinun osasi,

siinä se on, sinun arpasi;

niille sinä olet juomauhrit vuodattanut,

ruokauhrit uhrannut.

Siihenkö minä tyytyisin!

7 *Jes. 65:7; Hoos. 4:13Korkealle ja valtavalle vuorelle

sinä valmistit vuoteesi;

sinne sinä myös nousit

teurasuhria uhraamaan.

8 Oven ja pihtipielen taakse

sinä panit omat merkkisi.

Sillä minusta luopuen

sinä paljastit itsesi ja nousit vuoteellesi,

teit sen tilavaksi;

sinä sovit kaupoista heidän kanssaan,

makasit heidän kanssaan mielelläsi,

näit heidän häpynsä.

9 Sinä kuljit kuninkaan tykö öljyinesi,

runsaine voiteinesi;

sinä lähetit sanansaattajasi kauas,

laskeuduit alas tuonelaan asti.

10 Sinä väsyit matkasi pituudesta,

et kuitenkaan sanonut:

"Turha vaiva!"

Sinä sait elpynyttä voimaa,

sentähden et heikoksi käynyt.

11 *Ps. 50:21; Jes. 42:14Ketä sinä arkailit ja pelkäsit, koska vilpistelit

etkä minua muistanut, et minusta välittänyt?

Eikö niin: minä olen ollut vaiti aina ikiajoista asti,

ja niin et sinä minua pelkää?

12 Mutta minä ilmoitan,

mitä on sinun vanhurskautesi ja sinun tekosi;

ne eivät sinua auta.

13 *Ps. 34:9; Ps. 84:13Kun sinä huudat,

auttakoon sinua jumaliesi joukko!

Mutta tuuli vie ne kaikki,

henkäys ottaa ne pois.

Mutta joka minuun turvaa, se perii maan

ja ottaa omaksensa minun pyhän vuoreni.

14 *Jes. 62:10Hän sanoo: Tehkää, tehkää tie,

tasoittakaa tie,

poistakaa kompastuskivet minun kansani tieltä.

15 *Ps. 34:19; Ps. 51:19; Ps. 113:5; Ps. 138:6; Jes. 66:2; Luuk. 1:48Sillä näin sanoo Korkea ja Ylhäinen,

jonka asumus on iankaikkinen

ja jonka nimi on Pyhä:

Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä

ja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki,

että minä virvoittaisin nöyrien hengen

ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi.

16 *Ps. 103:9; Jer. 3:12; Miika 7:18Sillä en minä iankaiken riitele

enkä vihastu ainiaaksi;

muutoin henki nääntyisi minun kasvojeni edessä,

ne sielut, jotka minä tehnyt olen.

17 *Jes. 59:2; Miika 3:4Hänen ahneutensa synnin tähden

minä vihastuin;

minä löin häntä, kätkin itseni ja olin vihastunut.

Mutta hän luopui minusta

ja kulki oman sydämensä tietä.

18 Minä olen nähnyt hänen tiensä,

mutta minä parannan hänet

ja johdatan häntä ja annan jälleen lohdutuksen

hänelle ja hänen surevillensa.

19 *Ef. 2:17; Hebr. 13:15Minä luon huulten hedelmän,

rauhan, rauhan kaukaisille ja läheisille,

sanoo Herra, ja minä parannan hänet.

20 *Juud. 1:13Mutta jumalattomat ovat kuin kuohuva meri,

joka ei voi tyyntyä

ja jonka aallot kuohuttavat muraa ja mutaa.

21 *Jes. 48:22Jumalattomilla ei ole rauhaa,

sanoo minun Jumalani.