Jesaja 6

1 Im Todesjahre des Königs Ussija sah ich den Herrn sitzen auf einem hohen und erhabenen Throne, und seine Säume füllten den Tempel. 2 Seraphim standen oben über ihm, ein jeder von ihnen hatte sechs Flügel; mit zweien deckten sie ihre Angesichter, mit zweien deckten sie ihre Füße und mit zweien flogen sie. 3 Und einer rief dem andern zu und sprach: Heilig, heilig, heilig ist der HERR der Heerscharen; die ganze Erde ist voll seiner Herrlichkeit. 4 Da erbebten die Pfosten der Schwellen von der Stimme ihres Rufens, und das Haus ward mit Rauch erfüllt. 5 Da sprach ich: Wehe mir, ich vergehe! Denn ich bin ein Mann von unreinen Lippen und wohne unter einem Volk, das auch unreine Lippen hat; denn meine Augen haben den König, den HERRN der Heerscharen, gesehen! 6 Da flog einer der Seraphim zu mir, der hatte eine glühende Kohle in seiner Hand, die er mit der Zange vom Altar genommen; 7 und er berührte meinen Mund und sprach: Siehe, das hat deine Lippen berührt; deine Schuld ist weg und deine Missetat gesühnt! 8 Und ich hörte die Stimme des Herrn fragen: Wen soll ich senden, und wer wird für uns gehen? Da sprach ich: Hier bin ich, sende mich! 9 Und er sprach: Gehe und sprich zu diesem Volk: Höret immerfort und verstehet nicht, sehet immerzu und erkennet nicht! 10 Verstocke das Herz dieses Volkes, verstopfe ihre Ohren und verblende ihre Augen, daß sie mit ihren Augen nicht sehen, mit ihren Ohren nicht hören, und daß ihr Herz nicht zur Einsicht komme und sich bekehre und Linderung erfahre. 11 Und ich fragte: Wie lange, Herr? Er antwortete: Bis die Städte wüste liegen, weil niemand darin wohnt, und die Häuser menschenleer sein werden und das Land in eine Wüste verwandelt ist. 12 Denn der HERR wird die Menschen entfernen, und groß wird sein die Verlassenheit inmitten des Landes. 13 Und bleibt noch ein Zehntel darin, so fällt auch dieser wiederum der Vertilgung anheim. Aber wie die Terebinthe und die Eiche beim Fällen doch noch ihren Wurzelstock behalten, so bleibt ein heiliger Same als Wurzelstock.

Profeetan kutsuminen.

1 *Hes. 1:26; Dan. 7:9; Matt. 25:31; Joh. 12:41Kuningas Ussian kuolinvuotena minä näin Herran istuvan korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin. 2 *2. Moos. 3:6; 1. Kun. 19:13Serafit seisoivat hänen ympärillään; kullakin oli kuusi siipeä: kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella he peittivät jalkansa, ja kahdella he lensivät. 3 *Ilm. 4:8Ja he huusivat toinen toisellensa ja sanoivat:

"Pyhä, pyhä, pyhä Herra Sebaot;

kaikki maa on täynnä hänen kunniaansa".

4 *2. Moos. 40:34; 1. Kun. 8:10; Hes. 10:4; Ilm. 15:8Ja kynnysten perustukset vapisivat heidän huutonsa äänestä, ja huone täyttyi savulla.

5 *2. Moos. 33:20; Tuom. 6:22; Tuom. 13:22; Dan. 10:8Niin minä sanoin: "Voi minua! Minä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet; sillä minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin." 6 Silloin lensi minun luokseni yksi serafeista, kädessään hehkuva kivi, jonka hän oli pihdeillä ottanut alttarilta, 7 *Jer. 1:9; Dan. 10:16ja kosketti sillä minun suutani sanoen: "Katso, tämä on koskettanut sinun huuliasi; niin on sinun velkasi poistettu ja syntisi sovitettu".

8 Ja minä kuulin Herran äänen sanovan: "Kenenkä minä lähetän? Kuka menee meidän puolestamme?" Minä sanoin: "Katso, tässä minä olen, lähetä minut". 9 *Hes. 12:2; Matt. 13:14; Mark. 4:12; Luuk. 8:10; Joh. 12:39; Ap. t. 28:25Niin hän sanoi: "Mene ja sano tälle kansalle:

'Kuulemalla kuulkaa, älkääkä ymmärtäkö,

näkemällä nähkää, älkääkä käsittäkö'.

10 *5. Moos. 29:3; Room. 11:8Paaduta tämän kansan sydän,

koveta sen korvat,

sokaise sen silmät,

ettei se näkisi silmillään,

ei kuulisi korvillaan,

ei ymmärtäisi sydämellään

eikä kääntyisi ja parannetuksi tulisi."

11 Mutta minä sanoin:

"Kuinka kauaksi aikaa, Herra?"

Hän vastasi:

"Siihen asti, kunnes kaupungit tulevat autioiksi,

asumattomiksi,

ja talot tyhjiksi ihmisistä

ja pellot on hävitetty erämaaksi;

12 kunnes Herra on karkoittanut ihmiset kauas

ja suuri autius tullut keskelle maata.

13 Ja jos siellä on jäljellä kymmenes osa,

niin hävitetään vielä sekin.

Mutta niinkuin tammesta ja rautatammesta

jää kaadettaessa kanto,

niin siitäkin:

se kanto on pyhä siemen."