Jesaja 29

1 Wehe dir, Ariel, Ariel, du Stadt, wo David lagerte! Zählet noch ein Jahr zu diesem hinzu, die Feste mögen ihren Kreislauf vollenden: 2 alsdann will ich den Ariel bedrängen, daß Traurigkeit und Klage entstehen und er mir zum richtigen Gottesaltar wird. 3 Denn ich will dich ringsum belagern und dich mit Schildwachen einschließen und Bollwerke wider dich aufrichten. 4 Alsdann wirst du auf der Erde liegend reden und in den Staub gebeugt eine bescheidene Sprache führen. Deine Stimme wird wie die eines Gespenstes aus der Erde hervorkommen und deine Rede aus dem Staube heraus flüstern. 5 Aber die Menge deiner Feinde wird sein wie dünner Staub und die Menge der Tyrannen wie zerstiebende Spreu, und das plötzlich, in einem Augenblick. 6 Vom HERRN der Heerscharen wird Strafe geübt werden mit Donner und Erdbeben und mit großem Krachen, Sturmwind und Ungewitter und mit verzehrenden Feuerflammen. 7 Also wird die Menge aller Völker, die wider Ariel ausziehen, und aller, die wider ihn und seine Bollwerke Krieg führen und ihn ängstigen, wie ein Traumgesicht sein, das in der Nacht erscheint. 8 Es wird sein, wie wenn einem Hungrigen träumt, er esse, und wenn er erwacht, ist seine Seele leer; oder wie wenn einem Durstigen träumt, er trinke, und wenn er erwacht, so ist er matt und seine Seele lechzt; also wird es der Menge der Nationen ergehen, welche Krieg führen wider den Berg Zion! 9 Stutzet und staunet, lasset euch verblenden und erblindet! Sie sind trunken, aber nicht vom Wein; sie schwanken, aber nicht von starkem Getränk, 10 sondern weil der HERR über euch einen Geist tiefen Schlafes ausgegossen und eure Augen, die Propheten, verschlossen, und eure Häupter, die Seher, verhüllt hat. 11 Darum ist alle Offenbarung für euch geworden wie die Worte eines versiegelten Buches. Wenn man dieses einem gibt, der lesen kann, und zu ihm sagt: Lies das! so antwortet er: Ich kann nicht, weil es versiegelt ist! 12 Wenn man aber das Buch einem gibt, der nicht lesen kann, und zu ihm sagt: Lies das! so spricht er: Ich kann nicht lesen! 13 Weiter spricht der HERR: Weil sich dieses Volk mit seinem Munde mir naht und mich mit seinen Lippen ehrt, während doch ihr Herz ferne von mir ist und ihre Furcht vor mir nur angelernte Menschensatzung; 14 siehe, so will auch ich forthin mit diesem Volk wunderlich, ja sehr wunderlich und seltsam umgehen; die Weisheit ihrer Weisen soll sich verirren und der Verstand ihrer Verständigen nicht zu finden sein. 15 Wehe denen, die sich in ein tiefes Versteck verkriechen, ihren Rat vor dem HERRN zu verbergen; die ihre Werke im Finstern vollbringen, die da sprechen: Wer sieht uns, oder wer kennt uns? 16 O ihr verkehrten Leute! Soll der Töpfer für Ton geachtet werden oder das Werk von seinem Meister sagen: «Er hat mich nicht gemacht?» Oder soll das Geschöpf von seinem Schöpfer sagen: «Er hat keinen Verstand?» 17 Geht es doch nur noch eine kleine Weile, so wird der Libanon in einen Baumgarten verwandelt und der Baumgarten für einen Wald gerechnet werden! 18 Alsdann werden die Tauben die Worte des Buches hören, und die Augen der Blinden werden aus Dunkel und Finsternis heraus sehen. 19 Und die Elenden werden sich fortan an dem HERRN freuen und die Armen unter den Menschen ob dem Heiligen Israels frohlocken. 20 Denn der Tyrann nimmt ein Ende, und der Spötter verschwindet, und alle sollen ausgerottet werden, die auf Unrecht lauern, 21 die einen Menschen auf bloße Anklage hin verurteilen und demjenigen Schlingen legen, der sie im Tore zurechtweist, und den Gerechten ohne Ursache verdrängen. 22 Darum spricht der HERR also zum Hause Jakobs, er, der Abraham erlöst hat: Nunmehr soll Jakob nicht zuschanden werden, und nunmehr soll sein Angesicht nicht erbleichen. 23 Denn wenn er, wenn seine Kinder sehen werden das Werk meiner Hände in ihrer Mitte, so werden sie meinen Namen heiligen; sie werden den Heiligen Jakobs heiligen und den Gott Israels fürchten; 24 die irrenden Geister werden Unterscheidungsgabe bekommen und die Murrenden Belehrung annehmen.

Voi-huuto Arielia (Jerusalemia) vastaan; sen nöyryytys ja pelastus. Juudan hengellinen sokeus ja kuollut usko. Pelastuksen aika.

1 Voi Arielia, Arielia,

kaupunkia, jonne Daavid asetti leirinsä!

Liittäkää vuosi vuoteen,

kiertäkööt juhlat kiertonsa,

2 niin minä ahdistan Arielia,

ja se on oleva täynnä valitusta ja vaikerrusta,

oleva minulle kuin Jumalan uhriliesi*Hebreaksi ariel..

3 Minä asetan leirini yltympäri sinua vastaan

ja saarran sinut vartiostoilla

ja luon vallit sinua vastaan.

4 Silloin sinä puhut maasta matalalta,

sanasi tulevat vaimeina tomusta,

sinä uikutat kuin vainajahenki maasta,

puheesi tulee supisten tomusta.

5 *Job 21:18; Ps. 1:4; Jes. 17:13; Jes. 37:36Mutta sinun vainolaistesi lauma on oleva

niinkuin hieno pöly,

ja väkivaltaisten lauma

niinkuin lentävät akanat,

ja tämä tapahtuu äkkiä, silmänräpäyksessä:

6 *Jes. 30:30Herra Sebaot etsiskelee sinua

ukkosenjylinässä ja maanjäristyksessä,

kovassa pauhinassa, myrskyssä ja rajuilmassa,

kuluttavan tulen liekissä.

7 Niinkuin yöllinen uninäky

on oleva kansain lauma,

joka sotii Arielia vastaan,

kaikki, jotka sotivat sitä ja sen varustuksia vastaan

ja sitä ahdistavat.

8 Niinkuin nälkäinen on unissaan syövinänsä,

mutta herää hiuka sydämessä,

ja niinkuin janoinen on unissaan juovinansa,

mutta herää, ja katso, hän on nääntynyt

ja himoitsee juoda,

niin on oleva kaikki kansain lauma,

joka sotii Siionin vuorta vastaan.

9 Hämmästykää ja ihmetelkää,

tuijottakaa sokeiksi itsenne ja sokeiksi jääkää!

He ovat juovuksissa, vaikkeivät viinistä,

hoipertelevat, vaikkeivät väkijuomasta.

10 *Room. 11:8Sillä Herra on vuodattanut teidän päällenne

raskaan unen hengen

ja sulkenut teidän silmänne — profeettanne,

ja peittänyt teidän päänne — näkijänne.

11 *Ilm. 5:1Niin on kaikki ilmoitus teille niinkuin lukitun kirjan sanat; jos se annetaan kirjantaitavalle ja sanotaan: "Lue tämä", niin hän vastaa: "Ei voi, sillä se on lukittu", 12 ja jos kirja annetaan kirjantaitamattomalle ja sanotaan: "Lue tämä", niin hän vastaa: "En osaa lukea".

13 *Matt. 15:8; Mark. 7:6Ja Herra sanoi:

Koska tämä kansa lähestyy minua suullaan

ja kunnioittaa minua huulillaan,

mutta pitää sydämensä minusta kaukana,

ja koska heidän jumalanpelkonsa

on vain opittuja ihmiskäskyjä,

14 *Jes. 44:25; Obad. v. 8; 1. Kor. 1:19sentähden, katso, minä vielä teen tälle kansalle

kummia tekoja — kummia ja ihmeitä,

ja sen viisaitten viisaus häviää,

ja sen ymmärtäväisten ymmärrys katoaa.

15 *Job 24:15; Ps. 10:11,13; Ps. 94:7; Hes. 8:12Voi niitä,

jotka syvälle kätkevät hankkeensa Herralta,

joiden teot tapahtuvat pimeässä

ja jotka sanovat: "Kuka meitä näkee,

kuka meistä tietää?"

16 *Jes. 45:9; Room. 9:20Voi mielettömyyttänne!

Onko savi savenvalajan veroinen?

Ja sanooko työ tekijästään:

"Ei hän ole minua tehnyt",

tai sanooko kuva kuvaajastaan:

"Ei hän mitään ymmärrä"?

17 *Jes. 32:15Vain lyhyt hetki enää,

niin Libanon muuttuu puutarhaksi,

ja puutarha on metsän veroinen.

18 *Jes. 35:5; Matt. 11:5Sinä päivänä kuurot kuulevat

kirjan sanat,

ja sokeiden silmät näkevät

vapaina synkeästä pimeydestä.

19 Nöyrät saavat yhä uutta iloa Herrassa,

ja ihmisistä köyhimmätkin

riemuitsevat Israelin Pyhästä.

20 Sillä väkivaltaisista on tullut loppu,

pilkkaajat ovat hävinneet,

ja kaikki vääryyteen valppaat ovat tuhotut,

21 ne, jotka sanallansa langettavat ihmisiä syyhyn

ja virittävät pauloja sille,

joka oikeutta puolustaa portissa,

ja verukkeilla syyttömän asian vääräksi vääntävät.

22 Sentähden Herra, joka Aabrahamin vapahti,

sanoo Jaakobin heimolle näin:

Ei Jaakob enää joudu häpeään,

eivätkä hänen kasvonsa enää kalpene.

23 *Jes. 8:13Sillä kun hän näkee,

kun hänen lapsensa näkevät

keskellänsä minun kätteni työn,

niin he pyhittävät minun nimeni,

pitävät pyhänä Jaakobin Pyhän

ja peljästyvät Israelin Jumalaa.

24 Ja hengessään eksyväiset

käsittävät ymmärryksen,

ja napisevaiset ottavat oppia.