Hiob 31

1 Einen Bund hatte ich geschlossen mit meinen Augen, und wie hätte ich mein Auge auf eine Jungfrau werfen dürfen! 2 Denn was würde mir Gott vom Himmel dafür zuteilen, und welchen Lohn erhielte ich vom Allmächtigen aus der Höhe? 3 Ist denn das Unglück nicht für den Ungerechten und das Mißgeschick für die Übeltäter? 4 Sieht Er nicht meine Wege und zählt alle meine Schritte, 5 so daß er wissen kann, ob ich mit Lügen umgegangen oder auf Betrug ausgegangen bin? 6 Er wäge mich auf gerechter Waage, so wird Gott meine Unschuld erkennen! 7 Ist mein Schritt vom Wege abgewichen oder mein Herz den Augen nachgewandelt und klebt meinen Händen ein Makel an, 8 so will ich säen, und ein anderer soll es essen, und meine Pflanzungen sollen entwurzelt werden! 9 Hat sich mein Herz hinreißen lassen zu einem Weibe, oder habe ich gelauert an der Tür meines Nächsten, 10 so soll mein Weib für einen andern mahlen, und andere mögen sich über sie beugen! 11 Denn das wäre eine Schandtat und ein strafwürdiges Vergehen, 12 ja ein Feuer wär’s, das bis in die Hölle hinein brennen und alle meine Habe verzehren müßte mit Stumpf und Stiel. 13 Habe ich das Recht verweigert meinem Knecht oder meiner Magd, wenn sie eine Sache wider mich hatten, 14 was wollte ich tun, wenn Gott wider mich aufträte, und wenn er mich zur Rede stellte, was wollte ich ihm antworten? 15 Hat nicht der, der mich im Mutterschoße bereitete, auch sie gemacht, hat nicht ein und derselbe uns aus dem Mutterleibe hervorgebracht? 16 Habe ich den Armen versagt, was sie begehrten, und die Augen der Witwe verschmachten lassen? 17 Habe ich meinen Bissen allein verzehrt, und hat das Waislein nichts davon gekriegt? 18 Wahrlich, von meiner Jugend auf hat es mich hochgehalten wie einen Vater, und von Mutterleib an habe ich sie geführt! 19 Habe ich einen umherirren sehen ohne Kleider und dem Armen keine Decke gegeben? 20 Nein, wahrlich, es haben mich seine Lenden gesegnet, wenn sie von der Wolle meiner Lämmer warm geworden sind! 21 Habe ich meine Hand gegen die Waise erhoben, weil ich sah, daß man mir helfen würde im Tor, 22 so soll mir die Schulter vom Nacken fallen und mein Arm aus seiner Röhre brechen! 23 Aber ich hätte mich vor Gottes Strafe gefürchtet, und aus Ehrfurcht vor ihm hätte ich es gar nicht gekonnt. 24 Habe ich mein Vertrauen auf Gold gesetzt und zu dem feinen Gold gesagt: 25 «Sei du meine Zuversicht!», habe ich mich gefreut, weil ich reich geworden bin und meine Hand viel erworben hat; 26 habe ich die Sonne angesehen, weil sie leuchtete, und den Mond, weil er so prächtig dahinzog, 27 und habe ich mein Herz im Geheimen betören lassen, daß ich ihnen Küsse zuwarf mit der Hand, 28 so wäre auch das ein strafwürdiges Vergehen gewesen; denn ich hätte den Gott verleugnet, der höher ist. 29 Habe ich mich gefreut über den Sturz meines Feindes und mich ergötzt daran, wenn ihn ein Unglück traf? 30 Nein, ich habe meine Zunge nicht hergegeben zum Sündigen, daß ich mit einem Fluche sein Leben gefordert hätte. 31 Haben meine Hausgenossen nicht oft gesagt: Wer hätte sich nicht von seinem Fleische gesättigt? 32 Kein Fremdling brauchte draußen zu übernachten; ich öffnete meine Tür dem Wandersmann. 33 Habe ich, wie Adam, meine Übertretung bedeckt, so daß ich meine Schuld in meinem Busen verbarg, 34 weil ich die große Menge fürchtete und die Verachtung der Geschlechter mich erschreckte, so daß ich schweigen mußte und nicht zur Tür hinausgehen durfte?... 35 O daß ich einen hätte, der mir Gehör schenkte! Siehe, da ist meine Unterschrift; der Allmächtige antworte mir, und mein Gegner schreibe eine Klageschrift wider mich! 36 Wahrlich, ich würde sie auf meine Schulter legen und sie mir wie eine Krone umbinden! 37 Meine Schritte dürfte ich ihm getrost aufzählen und ihm nahen wie ein Fürst! 38 Wenn mein Acker wider mich schreit und seine Furchen miteinander weinen, 39 weil ich, ohne ihn zu bezahlen, seinen Ertrag genossen und seinen Besitzer ums Leben gebracht habe, 40 so soll er statt Weizen Dornen tragen und Unkraut anstatt der Gerste! Zu Ende sind die Reden Hiobs.

Jobin puheen jatkoa: Hän vakuuttaa vaeltaneensa kaikessa nuhteettomasti ja on valmis astumaan Jumalan eteen todistaakseen syyttömyytensä.

1 *Matt. 5:28"Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa:

kuinka voisinkaan katsoa neitosen puoleen!

2 Minkä osan antaisi silloin Jumala ylhäältä,

minkä perintöosan Kaikkivaltias korkeudesta?

3 Tuleehan väärälle turmio

ja onnettomuus väärintekijöille.

4 *2. Aik. 16:9; Job 34:21; Sananl. 5:21; Jer. 32:19Eikö hän näkisi minun teitäni

ja laskisi kaikkia minun askeleitani?

5 Jos minä ikinä valheessa vaelsin,

jos jalkani kiiruhti petokseen,

6 *Job 13:18punnitkoon minut Jumala oikealla vaa’alla,

ja hän on huomaava minun nuhteettomuuteni.

7 Jos minun askeleeni poikkesivat tieltä

ja minun sydämeni seurasi silmiäni

tahi tahra tarttui minun käsiini,

8 *3. Moos. 26:16; 5. Moos. 28:38niin syököön toinen, mitä minä kylvän,

ja minun vesani revittäköön juurinensa.

9 Jos minun sydämeni hullaantui toisen vaimoon

ja minä väijyin lähimmäiseni ovella,

10 niin jauhakoon oma vaimoni vieraalle,

ja halailkoot häntä muut;

11 *5. Moos. 22:22sillä se olisi ollut ilkityö

ja raskaasti rangaistava rikos,

12 tuli, joka kuluttaisi manalaan saakka

ja hävittäisi kaiken saatuni.

13 Jos minä pidin halpana

palvelijani ja palvelijattareni oikeuden,

kun heillä oli riita minun kanssani,

14 niin mitä minä tekisin, jos Jumala nousisi,

ja mitä vastaisin hänelle, jos hän kävisi tutkimaan?

15 *Ps. 139:13; Sananl. 14:31; Sananl. 17:5; Sananl. 22:2; Ef. 6:9Eikö sama, joka äidin kohdussa loi minut,

luonut häntäkin,

eikö sama meitä äidin sydämen alla valmistanut?

16 Olenko minä kieltänyt

vaivaisilta heidän toivomuksensa

ja saattanut lesken silmät sammumaan?

17 *Jes. 58:7Olenko syönyt leipäpalani yksinäni,

orvonkin saamatta syödä siitä?

18 En, vaan nuoruudestani saakka

minä kasvatin häntä niinkuin oma isä

ja äitini kohdusta asti minä holhosin häntä.

19 Jos minä näin menehtyväisen vaatteetonna

ja köyhän verhoa vailla,

20 jos hänen lanteensa eivät minua siunanneet

eikä hän saanut lämmitellä minun

karitsaini villoilla,

21 jos minä puin nyrkkiä orvolle,

kun näin puoltani pidettävän portissa,

22 niin irtautukoon olkapääni hartiastani,

ja murtukoon käsivarteni sijoiltansa.

23 Sillä silloin olisi minun peljättävä

turmiota Jumalalta,

enkä kestäisi hänen valtasuuruutensa edessä.

24 *Ps. 62:11; Mark. 10:24; 1. Tim. 6:17Jos minä panin uskallukseni kultaan

ja sanoin hienolle kullalle: 'Sinä olet minun turvani',

25 jos iloitsin siitä, että rikkauteni oli suuri

ja että käteni oli saanut paljon hankituksi,

26 jos katsellessani aurinkoa, kuinka se loisti,

ja kuuta, joka ylhänä vaelsi,

27 *5. Moos. 4:19sydämeni antautui salaa vieteltäväksi

ja käteni niille suudelmia heitti,

28 *5. Moos. 17:3niin olisi sekin raskaasti rangaistava rikos,

sillä minä olisin kieltänyt korkeuden Jumalan.

29 *Sananl. 24:17Olenko iloinnut vihamieheni vahingosta,

riemusta hykähtänyt,

kun häntä onnettomuus kohtasi?

30 *Matt. 5:44; Room. 12:14En ole sallinut suuni syntiä tehdä,

kiroten vaatia hänen henkeänsä.

31 Eikö täydy minun talonväkeni myöntää,

että kukin on saanut lihaa yllin kyllin?

32 *Hebr. 13:2; 1. Piet. 4:9Muukalaisen ei tarvinnut yötä ulkona viettää;

minä pidin oveni auki tielle päin.

33 Olenko ihmisten tavoin peitellyt rikkomuksiani,

kätkenyt poveeni pahat tekoni,

34 *2. Moos. 23:2säikkyen suurta joukkoa

ja kaiken heimon ylenkatsetta peljäten,

niin että pysyin hiljaa, ovestani ulkonematta?

35 *Job 23:3Oi, jospa joku kuuntelisi minua!

Katso, tuossa on puumerkkini!

Kaikkivaltias vastatkoon minulle!

Jospa saisin riitapuoleni kirjoittamaan syytekirjan!

36 Totisesti, olkapäälläni sitä kantaisin,

sitoisin sen päähäni seppeleeksi.

37 Tekisin hänelle tilin kaikista askeleistani

ja astuisin hänen eteensä niinkuin ruhtinas.

38 Jos peltoni huusi minua vastaan

ja sen vaot kaikki itkivät,

39 jos kulutin sen voiman maksamatta

ja saatoin sen haltijat huokaamaan,

40 niin kasvakoon nisun sijasta orjantappuroita

ja ohran sijasta rikkaruohoa."

Tähän päättyvät Jobin puheet.