1 ‹‹Yaşamımdan usandım, 2 Özgürce yakınacak, 2 İçimdeki acıyla konuşacağım.

2 Tanrıya: Beni suçlama diyeceğim, 2 Ama söyle, niçin benimle çekişiyorsun.

3 Hoşuna mı gidiyor gaddarlık etmek, 2 Kendi ellerinin emeğini reddedip 2 Kötülerin tasarılarını onaylamak?

4 Sende insan gözü mü var? 2 İnsanın gördüğü gibi mi görüyorsun?

5 Günlerin ölümlü birinin günleri gibi, 2 Yılların insanın yılları gibi mi ki,

6 Suçumu arıyor, 2 Günahımı araştırıyorsun?

7 Kötü olmadığımı, 2 Senin elinden beni kimsenin kurtaramayacağını biliyorsun.

8 ‹‹Senin ellerin bana biçim verdi, beni yarattı, 2 Şimdi dönüp beni yok mu edeceksin?

9 Lütfen anımsa, balçık gibi bana sen biçim verdin, 2 Beni yine toprağa mı döndüreceksin?

10 Beni süt gibi dökmedin mi, 2 Peynir gibi katılaştırmadın mı?

11 Bana et ve deri giydirdin, 2 Beni kemiklerle, sinirlerle ördün.

12 Bana yaşam verdin, sevgi gösterdin, 2 İlgin ruhumu korudu.

13 ‹‹Ama bunları yüreğinde gizledin, 2 Biliyorum aklındakini:

14 Günah işleseydim, beni gözlerdin, 2 Suçumu cezasız bırakmazdın.

15 Suçluysam, vay başıma! 2 Suçsuzken bile başımı kaldıramıyorum, 2 Çünkü utanç doluyum, çaresizim.

16 Başımı kaldırsam, aslan gibi beni avlar, 2 Şaşılası gücünü yine gösterirsin üstümde.

17 Bana karşı yeni tanıklar çıkarır, 2 Öfkeni artırırsın. 2 Orduların dalga dalga üzerime geliyor.

18 ‹‹Niçin doğmama izin verdin? 2 Keşke ölseydim, hiçbir göz beni görmeden!

19 Hiç var olmamış olurdum, 2 Rahimden mezara taşınırdım.

20 Birkaç günlük ömrüm kalmadı mı? 2 Beni rahat bırak da biraz yüzüm gülsün;

21 Dönüşü olmayan yere gitmeden önce, 2 Karanlık ve ölüm gölgesi diyarına,

22 Zifiri karanlık diyarına, 2 Ölüm gölgesi, kargaşa diyarına, 2 Aydınlığın karanlığı andırdığı yere.››

1 Olen väsynyt elämään. Minä päästän valitukseni valloilleen. Olen katkera ja puhun tuskani julki.

2 Jumala, älä tuomitse minua syylliseksi! Kerro minulle, miksi käyt oikeutta minua vastaan.

3 Mitä sinä siitä hyödyt, että sorrat minua, että hyljeksit omien kättesi luomusta ja annat menestyksen valaista jumalattomien tiet?

4 Onko sinulla samanlaiset silmät kuin meillä, näetkö sinä samalla tavoin kuin ihminen näkee?

5 Ovatko sinun päiväsi vähät kuin ihmisen päivät, hupenevatko sinun vuotesi niin kuin ihmisen vuodet?

6 Sinä tutkit tarkoin minun rikkomukseni ja otat selvää, mitä syntejä olen ehkä tehnyt,

7 vaikka hyvin tiedät, että en ole syyllinen, ja tiedät, ettei sinun käsistäsi pelasta mikään.

8 Sinun kätesi ovat punoneet minut kokoon. Oletko nyt muuttanut mielesi, aiotko tuhota minut?

9 Muista, että olet itse minut tehnyt maan savesta! Nytkö teet minut maan tomuksi jälleen?

10 Sinä vuodatit minut kuin maidon astiaan, sinä kiinteytit minut muotooni kuin juuston,

11 olet pukenut minut lihaan ja nahkaan, liittänyt luilla ja jänteillä minut kokoon.

12 Sinä annoit minulle elämän, olit uskollinen, sinun huolenpitosi oli suojanani.

13 Mutta tämä, mikä on minua kohdannut, oli jo valmiina sinun mielessäsi. Nyt minä tiedän, mitä sinä sydämessäsi haudoit.

14 Jos minä tein väärin, aina sinä olit siinä etkä koskaan jättänyt rankaisematta.

15 Ja nyt, jos olen syyllistynyt pahaan, voi minua! Mutta vaikka olisin elänyt kuinka nuhteettomasti, en silti voisi nostaa päätäni, sillä olisin yleinen pilkan kohde ja näkisin vain kurjuuteni.

16 Jos pidän pääni pystyssä, sinä metsästät minua kuin leijona, minä saan jälleen kokea tuon ihmeteltävän voimasi.

17 Yhä uusia todistajia sinä tuot eteeni, sinun vihasi kasvaa kasvamistaan, yhä uusia joukkoja sinä lähetät kimppuuni.

18 Miksi vedit minut ulos äidinkohdusta? Kunpa olisin menehtynyt alkuuni eikä yksikään silmä olisi minua nähnyt!

19 Kunpa minua ei olisi koskaan ollut! Minut olisi viety suoraan kohdusta hautaan.

20 Ovathan päiväni vähät ja ne päättyvät pian. Päästä jo irti! Anna minun iloita hetki,

21 ennen kuin menen pimeyden ja kuoleman varjon maahan, menen, enkä enää palaa,

22 kuoleman varjon ja sekasorron maahan, synkkään maahan, maahan, jossa valokin on pimeyttä.