1 Eyüp şöyle yanıtladı:
2 ‹‹Bugün de acı acı yakınacağım, 2 İniltime karşın Tanrının üzerimdeki eli ağırdır.
3 Keşke Onu nerede bulacağımı bilseydim, 2 Tahtına varabilseydim!
4 Davamı önünde dile getirir, 2 Kanıtlarımı art arda sıralardım.
5 Bana vereceği yanıtı öğrenir, 2 Ne diyeceğini anlardım.
6 Eşsiz gücüyle bana karşı mı çıkardı? 2 Hayır, yalnızca dinlerdi beni.
7 Haklı kişi davasını oraya, Onun önüne getirebilirdi, 2 Ben de yargılanmaktan sonsuza dek kurtulurdum.
8 ‹‹Doğuya gitsem orada değil, 2 Batıya gitsem Onu bulamıyorum.
9 Kuzeyde iş görse Onu seçemiyorum, 2 Güneye dönse Onu göremiyorum.
10 Ama O tuttuğum yolu biliyor, 2 Beni sınadığında altın gibi çıkacağım.
11 Adımlarını yakından izledim, 2 Sapmadan yolunu tuttum.
12 Ağzından çıkan buyruklardan ayrılmadım, 2 Günlük ekmeğimden çok ağzından çıkan sözlere değer verdim.
13 ‹‹O tek başınadır, kim Onu caydırabilir? 2 Canı ne isterse onu yapar.
14 Benimle ilgili kararını yerine getirir, 2 Daha nice tasarısı vardır.
15 Bu yüzden dehşete düşerim huzurunda, 2 Düşündükçe korkarım Ondan.
16 Tanrı cesaretimi kırdı, 2 Her Şeye Gücü Yeten beni yıldırdı.
17 Karanlık beni susturamadı, 2 Yüzümü örten koyu karanlık.
1 Nyt Job sanoi:
2 -- Tänäkin päivänä ajatukseni nousevat kapinaan. Murehtiminen vie minulta voimat.
3 Kunpa tietäisin, mistä hänet voin löytää ja miten pääsen sinne, missä hän asuu!
4 Minä esittäisin hänelle asiani ja toisin julki kaikki todisteeni.
5 Niin saisin kuulla, mitä hän minulle vastaa, ja saisin tietää, mitä hän tahtoo minulle sanoa.
6 Käräjöisikö hän kanssani valtiaan voimalla? Ei, hän kuuntelisi minua.
7 Hänen vastapuolenaan seisoisi nuhteeton mies, ja tuomarini vapauttaisi minut syytteestä lopullisesti.
8 Jos minä menen itään, ei hän ole siellä, jos länteen -- ei merkkiäkään hänestä!
9 Jos menen pohjoiseen, en saa häntä silmiini, jos etelään -- en näe häntä!
10 Hän tietää kyllä, millainen on ollut minun vaellukseni. Koetelkoon minua niin kuin tulessa kultaa -- minä kestän.
11 Hänen jalanjälkiinsä olen sovittanut askeleni, hänen tietään olen seurannut. En ole siltä poikennut.
12 Hänen sanansa käskyjä minä tottelen, minä pidän ne aina silmieni edessä.
13 Kun Jumala jotakin päättää, kuka voisi sen muuttaa? Mitä hän tahtoo, sen hän tekee.
14 Hän panee toimeen sen minkä on minulle määrännyt, eikä sitä ole vähän.
15 Siksi minä pelästyn, kun hänet näen, kun ajattelenkin häntä, minä vapisen kauhusta.
16 Jumala on lannistanut rohkeuteni, minä kauhistun Kaikkivaltiasta.
17 Mutta pimeyskään ei saa minua vaikenemaan, ei, vaikka se peittää edestäni kaiken.