1 Eyüp şöyle yanıtladı:
2 ‹‹Biliyorum, gerçekten öyledir, 2 Ama Tanrının önünde insan nasıl haklı çıkabilir?
3 Biri Onunla tartışmak istese, 2 Binde bir bile Ona yanıt veremez.
4 Onun bilgisi derin, gücü eşsizdir, 2 Kim Ona direndi de ayakta kaldı?
5 O dağları yerinden oynatır da, 2 Dağlar farkına varmaz, 2 Öfkeyle altüst eder onları.
6 Dünyayı yerinden oynatır, 2 Direklerini titretir.
7 Güneşe buyruk verir, doğmaz güneş, 2 Yıldızları mühürler.
8 Odur tek başına gökleri geren, 2 Denizin dalgaları üzerinde yürüyen.
9 Büyük Ayıyı, Oryonu, Ülkeri, 2 Güney takımyıldızlarını yaratan Odur.
10 Anlayamadığımız büyük işler, 2 Sayısız şaşılası işler yapan Odur.
11 İşte, yanımdan geçer, Onu göremem, 2 Geçip gider, farkına bile varmam.
12 Evet, O avını kaparsa, kim Onu durdurabilir? 2 Kim Ona, ‹Ne yapıyorsun› diyebilir?
13 Tanrı öfkesini dizginlemez, 2 Rahavın yardımcıları bile 2 Onun ayağına kapanır. güçlerini simgeleyen bir deniz canavarı.
14 ‹‹Nerde kaldı ki, ben Ona yanıt vereyim, 2 Onunla tartışmak için söz bulayım?
15 Haklı olsam da Ona yanıt veremez, 2 Merhamet etmesi için yargıcıma yalvarırdım ancak.
16 Onu çağırsam, O da bana yanıt verseydi, 2 Yine de inanmazdım sesime kulak verdiğine.
17 O beni kasırgayla eziyor, 2 Nedensiz yaralarımı çoğaltıyor.
18 Soluk almama izin vermiyor, 2 Ancak beni acıya doyuruyor.
19 Sorun güç sorunuysa, O güçlüdür! 2 Adalet sorunuysa, kim Onu mahkemeye çağırabilir?
20 Suçsuz olsam ağzım beni suçlar, 2 Kusursuz olsam beni suçlu çıkarır.
21 ‹‹Kusursuz olsam da kendime aldırdığım yok, 2 Yaşamımı hor görüyorum.
22 Hepsi bir, bu yüzden diyorum ki, 2 ‹O suçluyu da suçsuzu da yok ediyor.›
23 Kırbaç ansızın ölüm saçınca, 2 O suçsuzların sıkıntısıyla eğlenir.
24 Dünya kötülerin eline verilmiş, 2 Yargıçların gözünü kapayan Odur. 2 O değilse, kimdir?
25 ‹‹Günlerim koşucudan çabuk, 2 İyilik görmeden geçmekte.
26 Kamış sandal gibi kayıp gidiyor, 2 Avının üstüne süzülen kartal gibi.
27 ‹Acılarımı unutayım, 2 Üzgün çehremi değiştirip gülümseyeyim› desem,
28 Bütün dertlerimden yılarım, 2 Çünkü beni suçsuz saymayacağını biliyorum.
29 Madem suçlanacağım, 2 Neden boş yere uğraşayım?
30 Sabun otuyla yıkansam, 2 Ellerimi kül suyuyla temizlesem,
31 Beni yine pisliğe batırırsın, 2 Giysilerim bile benden tiksinir.
32 O benim gibi bir insan değil ki, 2 Ona yanıt vereyim, 2 Birlikte mahkemeye gideyim.
33 Keşke aramızda bir hakem olsa da, 2 Elini ikimizin üstüne koysa!
34 Tanrı sopasını üzerimden kaldırsın, 2 Dehşeti beni yıldırmasın.
35 O zaman konuşur, O'ndan korkmazdım, 2 Ama bu durumda bir şey yapamam.
1 Nyt Job sanoi:
2 -- Totta kai minä tuon tiedän! Ei ihminen voi olla oikeassa Jumalaa vastaan.
3 Se, joka ryhtyisi käymään hänen kanssaan oikeutta, ei pystyisi vastaamaan hänen kysymyksiinsä, ei yhteen tuhannesta.
4 Hänen on viisaus, hänen on voima ja mahti. Kuka voisi uhmata häntä joutumatta tuhoon?
5 Hän siirtää vuoria kuin huomaamatta, hän kääntää ne nurin, kun hän vihastuu.
6 Hän koskettaa maata, ja se järähtää paikoiltaan, sen peruspylväät horjuvat.
7 Hän käskee, ja aurinko pimenee. Hän sulkee sinetillään tähtien valon.
8 Yksin on hän levittänyt yllemme taivaan, hän kulkee meren hyökyjen yli.
9 Leijonan tähdistön hän on tehnyt, Orionin ja Seulaset ja eteläisten tähtien tarhat.
10 Suuria tekoja hän tekee, tutkimattomia, ihmeitä, joilla ei ole määrää, ei rajaa.
11 Hän kulkee läheltä, enkä minä häntä näe, hän kiitää ohitseni, enkä minä häntä huomaa.
13 Mikään voima ei käännä pois Jumalan vihaa, hänen alleen lyyhistyvät Rahabin joukot.
14 Kuinka minä voisin käydä kiistaan Jumalan kanssa, kuinka voisin löytää sanat häntä vastaan?
15 Vaikka olisin kuinka oikeassa, en pystyisi hänelle vastaamaan. Voin vain rukoilla armoa häneltä, joka minut tuomitsee.
16 Vaikka hän ottaisi vastaan minun haasteeni, en usko, että hän suostuisi minua kuulemaan --
17 hän, joka myrskyllään iskee minut maahan ja aina vain lisää minun haavojeni määrää ilman mitään syytä.
18 Edes hengenvedon ajaksi hän ei anna minulle rauhaa, ei, hän lisäämistään lisää kärsimystäni.
20 Vaikka minä olen oikeassa, oma suuni joutuu tuomitsemaan minut. Vaikka olen syytön, hän tuomitsee minut väärintekijäksi.
21 Syytön olen. Mutta mitäpä minun elämästäni! Minä inhoan sitä.
23 Kun tuhon ruoska iskee ihmisiin, hän ei välitä viattomien kärsimyksistä.
24 Kun maa on annettu kelvottomien käsiin, hän peittää tuomarien silmät. Ellei se ole hän -- kuka sitten?
25 Minun päiväni rientävät nopeammin kuin juoksija, ne häipyvät luotani, onnea ne eivät saaneet nähdä,
26 kuin kaislaveneet ne liukuvat toinen toisensa perään pois, ne kiitävät kuin saaliin kimppuun syöksyvä kotka.
28 niin kohta iskee minuun uusi kauhu, sillä minä tiedän, että sinä et minua syyttömäksi julista.
29 Kun minut joka tapauksessa tuomitaan syylliseksi, miksi harata vastaan?
30 Vaikka minä kylpisin lumessa ja pesisin käteni lipeällä,
31 kuitenkin sinä ryvettäisit minut likakuopassa, niin että minua inhoaisivat omat vaatteenikin.
32 Hän ei ole ihminen, niin kuin minä olen. En minä voi käydä hänen kanssaan oikeutta, en puolustautua häntä vastaan.
33 Ei kukaan voi olla tuomarina meidän välillämme, asettaa kättään meidän molempien päälle.
34 Voi, jospa Jumala kääntäisi ruoskansa minusta pois, ettei minun enää tarvitsisi säikkyä häntä!
35 Silloin voisin puhua hänelle suoraan, pelkäämättä! Nyt en voi. Olen itseni kanssa yksin.