1 约伯回答说： 2 "像这样的话， 我听了很多； 你们都是叫人愁烦的安慰者。 3 虚空的言语， 有穷尽吗？或有什么惹你答个不休的呢？ 4 你们若处在我的景况， 我也能像你们那样说话， 我也能砌辞攻击你们， 并且能向你们摇头。 5 我能用口鼓励你们， 我嘴唇的安慰， 能缓和你们的痛苦。 6 我若说话， 痛苦仍不消解， 我若闭口不说， 痛苦也不离开我。 7 现在 神使我困倦， ‘你蹂躏了我的全家， 8 又把我捆绑起来。’这就作为证据； 我身体的枯瘦也当面作证反对我。 9 他的怒气撕裂我， 攻击我； 他向我咬牙切齿， 我的敌人以锐利的眼光看着我。 10 他们向我大大张嘴， 以蔑视的态度打我的脸颊， 联合一起攻击我。 11 神把我交给不义的人， 把我丢在恶人的手中。 12 我本来安逸， 他却把我压碎； 掐着我的颈项， 把我摔碎； 又把我当作他的箭靶。 13 他的弓箭手四面包围我， 他剖开我的腰子， 全不顾惜， 把我的胆倾倒在地上。 14 他把我破伤， 在破口上又加破伤， 如勇士一般向我直冲。 15 我把麻布缝在我的皮肤上， 把我的角插入尘土中。 16 我的脸因哭泣而发红， 在我的眼皮上满是黑影。 17 然而在我的手中没有强暴， 我的祷告也是清洁的。 18 地啊， 不要遮盖我的血； 不要让我的哀求有停留的地方。 19 现今， 在天上有我的见证， 在高天之上， 有我的证人。 20 讥笑我的， 就是我的朋友， 我的眼向 神流泪。 21 但愿人可以为人与 神分辩， 正如世人为朋友辩白一样。 22 因为我的年数将尽， 我快要走上那条一去不返的路。"

1 Nyt Job sanoi:2 -- Enpä kuule näitä puheita ensimmäistä kertaa! Parhaatkin lohduttajat -- tehän vain lisäätte tuskaa.3 Joko lopetit, vai vieläkö piekset tuulta? Mikä panee sinut aina sanomaan vastaan?4 Tokihan minäkin osaisin puhua juuri noin. Jos te olisitte minun asemassani, kuinka taitavasti puhuisinkaan teille! Osaa ottaen nyökyttelisin teidän onnettomuudellenne.5 Minä rohkaisisin teitä kauniilla sanoilla. Minä lohduttaisin teitä huulteni puheilla.6 Jos minä puhun, ei tuska hellitä. Jos pysyn vaiti, se ei minua jätä.7 Jumala, sinä olet ajanut minut uuvuksiin. Olet tuhonnut ihmiset, joiden keskellä elin.8 Sinä tartuit minuun tiukasti: minun sairauteni nousi syyttämään, se todistaa minua vastaan.9 Raivoissaan se käy kimppuuni ja raatelee minua, se kiristelee minulle hampaitaan. Viholliseni lävistävät minut katseensa terällä.10 Suu ammollaan he tuijottavat minua, pilkkaavat, lyövät poskelle, yhtenä joukkona he käyvät minun kimppuuni.11 Jumala jätti minut raakalaisten armoille, hän työnsi minut roistojen saaliiksi.12 Kun elin rauhassa, hän tarttui minua niskasta, ravisteli minua, ruhjoi ja rusikoi ja nosti sitten nuoliensa maalitauluksi.13 Hänen nuolensa osuivat joka puolelle ruumistani, säälimättä hän lävisti munuaiseni ja vuodatti sappeni maahan.14 Hän löi minuun haavan toisensa jälkeen, hän syöksyi kimppuuni kuin soturi.15 Karkeasta kankaasta tein suruvaatteen, puin sen paljaalle iholleni. Olen painanut kasvoni maahan.16 Kyynelet polttavat poskiani, kuoleman varjo pimentää silmäni,17 vaikka käsiäni ei tahraa väkivalta ja vaikka rukoukseni on vilpitön.18 Älä peitä minun vertani, maa! Älä tukahduta sen kostonhuutoa.19 Minulla on taivaassa todistaja, hän on minun puolustajani korkeudessa.20 Ystäviltäni saan osakseni vain pilkkaa, mutta minun silmieni kyynelet kohoavat Jumalan eteen.21 Kunpa olisikin joku, joka ratkaisisi ihmisen ja Jumalan välillä! Ratkaisisi, niin kuin asiat ratkaistaan ihmisten kesken.22 Vähät vuoteni ovat jo kuluneet. Aivan pian minä lähden tielle, jolta ei ole paluuta.