1 "山岩间的野山羊的产期你能晓得吗？母鹿下犊之期你能察出吗？ 2 它们怀胎的月数你能计算吗？它们生产的日期你能晓得吗？ 3 它们屈身， 把子产下， 就除掉生产的疼痛。 4 幼雏渐渐健壮， 在荒野长大， 它们一离群出去， 就不再返回。 5 谁放野驴自由出去呢？谁解开快驴的绳索呢？ 6 我使原野作它的家， 使咸地作它的居所。 7 它嗤笑城里的喧哗， 不听赶野驴的呼喝声； 8 它探索群山作它的草场， 寻觅各样青绿的东西。 9 野牛怎肯作你的仆人， 或在你的槽旁过夜呢？ 10 你怎能用套绳把野牛系在犁沟呢？它怎肯跟着你耙山谷之地呢？ 11 你怎能因它的力大就倚赖它？怎能把你所作的交给它作呢？ 12 怎能信任它能把你的粮食运回来； 又收聚你禾场上的谷粒呢？ 13 鸵鸟的翅膀欣然鼓动， 但它的翎毛和羽毛哪有慈爱呢？ 14 它把蛋都留在地上， 使它们在土里得温暖， 15 它却忘记了人的脚可以把蛋踩碎， 野地的走兽会把蛋践踏。 16 它苛待幼雏， 看它们好像不是自己生的， 就算它的劳苦白费了， 也漠不关心， 17 因为 神使它忘记了智慧， 也没有把聪明分给它。 18 它挺身鼓翼奔跑的时候， 就讥笑马和骑马的人。 19 马的大力是你所赐的吗？它颈上的鬃毛是你披上的吗？ 20 是你使它跳跃像蝗虫吗？它喷气之威使人惊惶。 21 它在谷中扒地， 以己力为乐， 它出去迎战手持武器的人。 22 它讥笑可怕的事， 并不惊慌， 也不在刀剑的面前退缩。 23 箭袋、闪烁的矛与枪， 都在它的身上铮铮有声。 24 它震抖激动， 驰骋大地， 一听见角声， 就不能站定。 25 角声一响， 它就说‘呵哈’， 它从远处闻到战争的气味， 又听见军长的雷声和战争的吶喊。 26 鹰鸟飞翔， 展翅南飞， 是因着你的聪明吗？ 27 大鹰上腾， 在高处筑巢， 是听你的吩咐吗？ 28 它住在山岩之上， 栖息在岩崖与坚固所在之上， 29 从那里窥看猎物， 它们的眼睛可以从远处观望。 30 它的幼雏也都吮血； 被杀的人在哪里， 鹰也在哪里。"

1 Tiedätkö sinä, milloin vuorikauris vasoo, hoivaatko sinä synnyttävää peuraa?2 Tiedätkö sinä niiden oikean hetken, lasketko sinä, milloin kuukausien määrä täyttyy?3 Ne kyyristyvät maahan, synnyttävät poikasensa, ja kohta niiden tuskat ovat ohi.4 Vasat kasvavat ja varttuvat, lähtevät omille teilleen eivätkä palaa.5 Kuka lähetti villiaasin vapaana juoksemaan, kuka sen pelasti juhdan ikeeltä?6 Minä annoin sille asuttavaksi aron, olinpaikaksi suolaisen aavikon.7 Se halveksii kaupungin hälinää, ei se tottele ajajan huutoja.8 Vuorille se tähyää, siellä ovat sen laitumet! Sieltä se etsii kaikkea vihreää.9 Suostuuko villihärkä sinua palvelemaan tai yöpymään sinun syöttöruuhesi ääressä?10 Ohjaatko sinä sitä köydellä pellon vaolle, äestääkö se laakson peltoja sinun talutusnuorassasi?11 Sen voimat ovat suuret, mutta voitko luottaa siihen, voitko panna sen tekemään työt puolestasi?12 Uskotko, että sen avulla saat satosi talteen, sekö tuo viljasi puimatantereelle?13 Rajusti lyö strutsi siivillään, mutta eivät ne ole niin kuin haukan tai haikaran siivet:14 maahan se laskee munansa ja antaa niiden hautua hiekan lämmössä.15 Se ei ajattele, että ne voivat murskautua askelen alla, että jokin eläin voi ne tallata.16 Se on poikasilleen tyly, aivan kuin ne eivät sen omia olisikaan, se ei tunnu välittävän, vaikka kaikki sen vaiva olisi ollut turhaa.17 Jumala epäsi siltä viisauden, ei suonut sille ymmärrystä.18 Mutta kun se kiitää kaula ojossa, se saattaa häpeään niin ratsun kuin ratsastajan.19 Sinäkö annoit hevoselle sen voiman, sinäkö annoit sille hulmuavan harjan?20 Sinäkö opetit sen hyppimään kuin heinäsirkka? Mahtavasti, pelottavasti se korskuu,21 innoissaan se kuopii maata tasangolla, uljaana se ryntää taisteluun.22 Se pitää pelkoa pilkkanaan, se ei säiky eikä se pakene miekan tieltä.23 Sen yläpuolella rämisee nuoliviini, välkkyy keihäs ja sotakirves.24 Kiihtymyksestä vavahdellen se ahmii taivalta, mikään ei sitä pidättele, kun sotatorvi soi.26 Sinunko viisautesi nostaa taivaalle haukan, kun se levittää siipensä etelätuuleen?27 Sinunko käskystäsi kotka nousee korkeuksiin ja rakentaa pesänsä tavoittamattomiin?28 Kalliolla se asustaa, viettää yönsä siellä, kielekkeellä, jonne ei pääsyä ole.29 Sieltä se tähystää syötävää, kaukaa sen silmät tavoittavat saaliin.30 Kiihkeästi sen poikaset ahmivat verta! Missä on ruumiita, sinne se rientää.