1 约伯继续他的讲论， 说： 2 "但愿我的景况像以前的岁月， 像 神保守我的日子。 3 那时他的灯照在我的头上， 我靠着他的光行过黑暗。 4 但愿我仍然活在年轻力壮的日子， 那时 神在我的帐棚里与我亲密。 5 全能者仍然与我同在， 我的孩子都环绕我。 6 我用油洗脚， 磐石为我出油成河。 7 我出到城门那里去， 在广场上预备我的座位。 8 年轻人看见我， 就回避， 年老的也起身站立。 9 王子都停止说话， 并且用手掩口。 10 众领袖都不敢作声， 他们的舌头紧贴上颚。 11 耳朵听见我的， 就称我有福。眼睛看见我的， 就作证称赞我。 12 因为我救了呼救的穷人， 和无人帮助的孤儿。 13 将要灭亡的， 为我祝福； 我使寡妇的心欢呼。 14 我以公义作衣服穿上； 我的公平好像外袍和冠冕。 15 我作了瞎子的眼， 瘸子的腿。 16 我作过贫穷人的父亲， 我查究过我素来不认识的人的案件。 17 我打碎了不义的人的牙齿， 使捕食的掉下来。 18 那时我心里想： ‘我必在家中安然去世， 我必增添我的日子像沙尘那么多。 19 我的根蔓延到水边， 露水整夜沾在我的枝上。 20 我的荣耀在身上常新， 我的弓在我手上重新得力。 21 大家都聆听我， 等候我； 静默无声地领受我的指导。 22 我说了话以后， 他们就不再说， 我的言语像雨露一般滴在他们身上。 23 他们等候我像等候雨水， 又大大张嘴如切慕春雨。 24 我向他们微笑， 他们也不敢相信； 他们珍惜我脸上的光。 25 我为他们选择道路， 又坐首位； 我像君王住在军队中， 又像个安慰悲伤的人。’"

1 Job jatkoi vielä puhettaan ja sanoi:2 -- Kunpa kaikki taas olisi niin kuin ennen, kun Jumala vielä piti minusta huolen!3 Silloin hän antoi lamppunsa loistaa minulle ja minä sain kulkea pimeyden lävitse hänen valossaan.4 Kunpa palaisi kukoistukseni aika, jolloin Jumala suojeli majaani5 ja Kaikkivaltias viipyi minun luonani, aika, jolloin oma väkeni vielä oli ympärilläni!6 Noina päivinä minä kahlasin kermassa ja kallio tihkui minulle noroina oliivien öljyä.7 Kun menin kaupunginportille kokoukseen ja asetuin paikalleni aukion äärelle,8 nuoret miehet väistyivät syrjään ja vanhukset nousivat seisomaan.9 Kaupungin johtomiehet vaikenivat kesken puheen ja panivat käden suunsa eteen.10 Ruhtinaatkin hiljenivät, kuin kieli olisi jäänyt kitalakeen kiinni.11 Ken sanani kuuli, ylisti onneani, ken minut näki, vahvisti todeksi kaiken tämän:12 Minä pelastin köyhän, joka pyysi apua, ja orvon, jota kukaan ei auttanut.13 Epätoivoon vaipuneet siunasivat minua, lesken sydämessä minä herätin ilon.14 Minä pukeuduin vanhurskauteen, oikeudentunto oli viittani ja päähineeni.15 Olin sokealle silmä, rammalle sauva.16 Köyhille minä olin isä ja tuntematonta autoin saamaan oikeutta.17 Minä murskasin pahantekijän leuan ja tempasin saaliin hänen hampaistaan.19 Minun juureni ovat vedelle avoimet, yön kaste viipyy minun oksillani.21 Minun sanaani odotettiin, sitä kuunneltiin. Kun annoin neuvoja, muut olivat hiljaa.22 Kun minä olin puhunut, kukaan ei enää sanonut mitään, minun sanani pisaroivat heidän ylleen.23 He odottivat niitä kuin sadetta, ahmivat niitä kuin kevätsateen vihmaa.24 Kun he menettivät toivonsa, minä hymyilin heille, ja minun valoisat kasvoni rohkaisivat heitä.25 Minä valitsin heille tien, olin heidän johtajansa, minä olin heidän keskellään kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä. Niin kuin hän lohduttaa surevia, niin minä lohdutin heitä.