1 "人在世上怎能没有劳役呢？你的日子不像雇工的日子吗？ 2 正如仆人切慕暮影， 又像雇工盼望工价。 3 照样， 我有空虚的岁月， 也有劳苦的黑夜为我派定。 4 我躺下的时候， 就说： ‘我什么时候起来？’然而， 长夜漫漫， 我辗转反侧， 直到黎明。 5 我的肉体以虫子和土块为衣裳， 我的皮肤裂开又流脓。 6 我过的日子比梭还要快， 在毫无盼望之中而结束。 7 求你记念我的性命不过是一口气， 我的眼必不再看见福乐。 8 看我的， 他的眼再也看不到我， 你的眼要看我， 我已经不在了。 9 云彩怎样消散逝去， 照样， 人下阴间也不再上来。 10 他不再回自己的家， 故乡再也不认识他。 11 因此， 我不再禁止我的口， 我要说出灵里的忧愁， 倾诉心中的痛苦。 12 我岂是洋海或是海怪， 你竟然设守卫防备我？ 13 我若说： ‘我的床必安慰我， 我的榻必减轻我的苦情’， 14 你就用梦惊扰我， 又用异象惊吓我， 15 以致我宁可窒息而死， 也不肯保留我这一身的骨头。 16 我厌恶自己， 不愿永远活下去。任凭我吧， 因为我的日子都是空虚的。 17 人算什么， 你竟看他为大， 又把他放在心上； 18 每天早晨你都鉴察他， 每时每刻你也试验他。 19 你到什么时候才转眼不看我， 任凭我咽下唾沫呢？ 20 鉴察世人的主啊！ 我若犯了罪， 跟你有什么关系呢？你为什么把我当作箭靶， 使我以自己为重担呢？ 21 你为什么不赦免我的过犯， 除去我的罪孽呢？现在我快要躺卧在尘土中， 那时你寻找我， 我却不在了。"
1 Eikö ihmisen osana maan päällä ole työ ja vaiva? Eikö hän ole kuin palkkalainen, joka tekee raskaita päivätöitä?2 Hän on kuin orja, joka kaipaa paahteesta varjoon, kuin päivätyöläinen, joka odottaa palkkaansa.3 Perinnökseni olen saanut pettymysten kuukausia, ahdistuksen yöt ovat olleet minun osani.5 Ruvet ja madot peittävät ruumiini, minun nahkani halkeilee ja märkii.6 Kuin kutojan sukkula kiitävät päiväni: ne päättyvät, kun lanka loppuu.7 Ajattele minun elämääni: se on vain henkäys. Silmäni eivät enää näe onnen päivää.8 Sinä näet minut nyt, mutta kohta et enää näe. Kun katsahdat minuun, minua ei ole.9 Pilvi hajoaa, haihtuu tyhjiin. Tuonelaan mennyt ei tule takaisin.10 Hän ei kotiinsa palaa, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.11 Nyt en enää pidättele kieltäni. Minun sisintäni ahdistaa, minä puhun. Olen katkera ja huudan tuskani julki.12 Olenko meren hirviö, olenko minä meri itse, kun panet minulle noin vahvat vartijat?14 Mutta sinä säikytät minua unikuvilla, panet yön painajaiset minua ahdistamaan.15 Mieluummin tahdon kuolla, nääntyä hengiltä, kuin kärsiä tätä tuskaa!16 Olen saanut tarpeekseni! Enhän kuitenkaan elä ikuisesti. Päästä jo irti! Minun elämäni on häipyvä henkäys.17 Mikä on ihminen, kun pidät häntä noin tärkeänä ja alati valvot häntä?18 Aamu aamulta sinä vaadit hänet tilille, joka hetki sinä häntä tutkit.19 Etkö voisi hetkeksi kääntää katsettasi pois? Etkö edes siksi aikaa, että saisin rauhassa nielaista sylkeni?20 Jos olenkin tehnyt syntiä, en kai minä sinulle ole vahinkoa tehnyt, sinä ihmisen vaanija? Miksi olet ottanut minut maalitauluksesi, miksi noin kovin kannat minusta huolta?21 Miksi et jo anna anteeksi, mitä olen rikkonut, miksi et ota pois syntiäni? Pian minä muutun maaksi. Kun katsahdat minuun, minua ei enää ole.