1 Why, Jehovah, standest thou afar off? {Why} hidest thou thyself in times of distress?

2 The wicked, in his pride, doth hotly pursue the afflicted. They shall be taken in the devices that they have imagined.

3 For the wicked boasteth of his soul's desire, and he blesseth the covetous; he contemneth Jehovah.

4 The wicked {saith}, in the haughtiness of his countenance, He doth not search out: all his thoughts are, There is no God!

5 His ways always succeed; thy judgments are far above out of his sight; {as for} all his adversaries, he puffeth at them.

6 He saith in his heart, I shall not be moved; from generation to generation I shall be in no adversity.

7 His mouth is full of cursing, and deceit, and oppression; under his tongue is mischief and iniquity.

8 He sitteth in the lurking-places of the villages; in the secret places doth he slay the innocent: his eyes watch for the wretched.

9 He lieth in wait secretly, like a lion in his thicket; he lieth in wait to catch the afflicted: he doth catch the afflicted, drawing him into his net.

10 He croucheth, he boweth down, that the wretched may fall by his strong ones.

11 He saith in his heart, *God hath forgotten, he hideth his face, he will never see {it}.

12 Arise, Jehovah; O *God, lift up thy hand: forget not the afflicted.

13 Wherefore doth the wicked contemn God? He hath said in his heart, Thou wilt not require {it}.

14 Thou hast seen {it}, for thou thyself beholdest trouble and vexation, to requite by thy hand. The wretched committeth himself unto thee; thou hast been the helper of the fatherless.

15 Break thou the arm of the wicked, and as for the evil man, seek out his wickedness {till} thou find none.

16 Jehovah is King for ever and ever: the nations have perished out of his land.

17 Jehovah, thou hast heard the desire of the meek, thou hast established their heart: thou causest thine ear to hear,

18 To do justice to the fatherless and the oppressed one, that the man of the earth may terrify no more.

1 Miksi, Herra, seisot niin kaukana, miksi kätkeydyt ahdingon aikoina?

2 Jumalattomien ylpeyden tähden kurja kärsii, takertuu heidän punomiinsa juoniin.

3 Sillä jumalaton kerskaa omista himoistansa, ja kiskuri kiroaa, pilkkaa Herraa.

5 Hänen hankkeensa menestyvät joka aika. Sinun tuomiosi ovat korkealla, kaukana hänestä; kaikille vastustajilleen hän hymähtää.

7 Hänen suunsa on täynnä kirousta, petosta, sortoa; tuho ja turmio on hänen kielensä alla.

8 Kylien vaiheilla hän istuu väijyksissä, hän murhaa salaa syyttömän. Hänen silmänsä vaanivat onnetonta.

9 Kätkössään hän väijyy, niinkuin leijona pensaikossa, hän väijyy hyökätäksensä kurjan kimppuun; hän saa kurjan kiinni, vetää hänet verkkoonsa.

10 Hän kyyristyy, painautuu maahan, ja onnettomat joutuvat hänen kynsiinsä.

12 Nouse, Herra, kohota kätesi, Jumala! Älä unhota kurjia.

14 Sinä olet sen nähnyt, sillä sinä havaitset vaivan ja tuskan, ja sinä otat sen oman kätesi huomaan; sinulle onneton uskoo asiansa, sinä olet orpojen auttaja.

15 Murskaa jumalattoman käsivarsi ja kosta pahan jumalattomuus, niin ettei häntä enää löydetä.

16 Herra on kuningas ainiaan ja iankaikkisesti; hävinneet ovat pakanat hänen maastansa.

17 Sinä kuulet nöyrien halajamisen, Herra, sinä vahvistat heidän sydämensä, sinä teroitat korvasi,

18 auttaaksesi orvon ja sorretun oikeuteensa, ettei ihminen, joka maasta on, enää saisi kauhua aikaan.