1 [To the chief Musician. {A Psalm} of David.] The fool hath said in his heart, There is no God. They have corrupted themselves, they have done abominable works: there is none that doeth good.2 Jehovah looked down from the heavens upon the children of men, to see if there were any that did understand, that did seek God.3 They have all gone aside, they are together become corrupt: there is none that doeth good, not even one.4 Have all the workers of iniquity no knowledge, eating up my people {as} they eat bread? They call not upon Jehovah.5 There were they in great fear; for God is in the generation of the righteous.6 Ye have shamed the counsel of the afflicted, because Jehovah {was} his refuge.7 Oh that the salvation of Israel were come out of Zion! When Jehovah turneth again the captivity of his people, Jacob shall be glad, Israel shall rejoice.

2 Herra katsoo taivaasta ihmislapsiin nähdäksensä, onko ketään ymmärtäväistä, ketään, joka etsii Jumalaa.3 Mutta kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvää on, ei yhden yhtäkään.4 Eivätkö he mitään käsitä, kaikki nuo väärintekijät, jotka saavat leipänsä syömällä minun kansaani eivätkä avuksensa huuda Herraa?5 Siinä heidät valtaa kauhu, sillä Jumala on läsnä vanhurskasten sukukunnassa.6 Te saatatte häpeään sorretun aikeet, mutta Herra on heidän turvansa.7 Oi, että Israelin pelastus tulisi Siionista! Kun Herra kääntää kansansa kohtalon, silloin Jaakob riemuitsee, Israel iloitsee.